Kuka pilasi Jorman nimen?
Professori Janne Saarikivi, Ylen Aamu-tv:n Jälkiviisaista tuttu mies, kertoo uudessa kirjassaan (Suomen kieli ja mieli, Teos 2018) esimerkkejä siitä, miten kieli muuttuu. Vanhat nimetkin ovat menettäneet entistä hohtoaan. Ennen monista vanhemmista tuntui hyvältä antaa lapsilleen nimeksi esimerkiksi Yrjö, Uuno tai Antero.
Nyt tilanne on toinen. Yrjö ei voi mitään sille, että hänen nimensä tarkoittaa oksennusta, Uuno on typerys eikä ”kaukana ole sekään päivä, kun Antero on samalla tavoin pilattu nimi, jota yksikään täysjärkinen ei voi vastasyntyneelle antaa”.
Jorma kuuluu samaan sarjaan, vaikka sitä Saarikivi ei mainitse. Viime vuosina monikaan poika ei ole saanut nimekseen tätä takavuosien muotinimeä. Kuka pilasi Jorman kunniakkaan nimen?
Saarikivi kertoo hauskoja ja opettavaisia, mutta myös surullisia ja masentavia esimerkkejä kielen muutoksista. Vajaamieliset ja raajarikot muuttuivat ensin mielisairaiksi ja invalideiksi, jotka taas kehittyivät kehityshäiriöisiksi ja haasteellisiksi. Hullujenhuone oli vähän aikaa mielisairaala, sitten psykiatrinen sairaala ja nyt ”kokonaishyvinvoinnin keskus tai monipuolinen mielenterveyden palvelukeskus”.
Vallanpitäjillä on tykit ja panssarit, mutta he eivät voi Saarikiven mielestä estää sanojen muuttumista kaksimielisten vitsien ja naureskelun aiheiksi. Sorron, väkivallan ja typeryyden monumentteja ovat sellaiset sanat kuin rotupuhtaus, luokkakantaisuus, kansankokonaisuus, marksismi-leninismi, vapaussota, liennytys ja rauhanomainen rinnakkaiselo.
Historian häpeäpaalu on Saarikiven ennustuksen mukaan monien nykyisten muotisanojen loppusijoituspaikka: eurohenkisyys, maahanmuuttokriittisyys, talouskasvu, kestävyysvaje, huippuyliopisto, henkilöstöjohtaminen, tuotteistaminen, henkilöbrändi ja osaamiskeskus ovat kohta historian roskatynnyrissä.
Kielitieteilijä on tietysti jo virkansa puolesta huolissaan suomen kielen tulevaisuudesta. Saarikivi esittää kuitenkin yllättäviä tilastoja, jotka osoittavat, ettei peli ihan kokonaan ole menetetty.
Suomen kieli on tekstien määrällä mitattuna maailman kolmenkymmenen suurimman kielen joukossa. Suomi on internetin 25. yleisin kieli ja suomenkielinen Wikipedia on maailman 22. suurin. Tekstien määrässä suomi pärjää hyvin maailman 7000 kielen joukossa. Puhujamäärältään suomi on noin sijalla 120.
Kielimies ei pääse roolistaan edes kävelyretkellään äitinsä kanssa. Kerran he tarkkailivat Helsingin kahviloita. Yhden ikkunan mainokset olivat yllättäen selvää suomea: Kahvi ja pannukakku 2,50, Lihapiirakka kahdella nakilla 2,50. Äiti tiesi, että kahvilaa pitivät kiinalaiset. Pelastavatko siis maahanmuuttajat suomen kielen?
Saarikivi kärjistää: ”Yksikään suomalainen kahvilanomistaja ei käyttäisi pelkkää suomea mainoksissa. Suomalaisen omistaman kahvilan nimi olisi jotain sellaista kuin Espresso Edge tai Downtown Cafe Cream, ja tuotteiden nimet taas Latte with cream, Latte normal ja niin edelleen.”
Saarikivi taistelee englannin ylivaltaa vastaan eikä hän keksi yhtään syytä, miksi kannattaisi olla englanninkielinen maa nimeltä Suomi. Viesti erityisesti yliopistojen suuntaan kuulostaa kohtalokkaalta: ”Suomi, joka vapaaehtoisesti luopuu suomen kielen käytöstä koulutuksessa, on tarpeeton valtio.”
Huippuyliopistosta tulee mieleen toistuvat EU:n huippukokoukset. Huippu menettää merkitystään, jos jokainen kokous on ’huippu’!
Ranska on myös puuttunut jo vuosia sitten englantilaistumiseen mm. yritysten nimissä. Ne kiellettiin sakon uhalla.
Meillä on myös englantilaisia lainasanoja, jotka särähtävät korvaani.
Monet käyttävät tasosta sanaa level. Kun joku puhuu levelistä, niin suljen korvani. Joskus on saattanut olla hienoa, että hallitsee vieraskielisiä ilmaisuja puheessaan, mutta nyt näen sen enmmän typeryytenä kuin fiksuna.
Suomen kielessä on selkeät ja kauniit sanat, joiden käyttö on parasta kielen huoltoa.
Olen Saarikiven kanssa samaa mieltä, kielen tehtävänä on myös kansallisen yhteyden ymmärrys.
Ilmoita asiaton viesti
Parempi sanoa huippukokous kuin summitti.
Ilmoita asiaton viesti
No, kyse oli ennemminkin ’huippu’ -sanan toistuvasta käytöstä, ei käännöksestä!
Se siitä!
Ilmoita asiaton viesti
””Yksikään suomalainen kahvilanomistaja ei käyttäisi pelkkää suomea mainoksissa”
Muistan hyvin, miten Arto Paasilinna kerran seisoi uhmakkaasti Helsingin kadulla ja ilmoitti niin toimittajalle kuin kuvaajalle: ”En ikinä enää astu sellaisen liikkeen sisälle, jolla ei ole suomalaista nimeä”.
(se oli just sitä soneran, itellan, transpointin ym aikaa)
Ilmoita asiaton viesti
80-luvulla olin työasioissa käymässä Viialassa ja siellä oli hotelliravintola ”Seurahuone” torin varrella, niin kuin yleensäkin pienissä suomalaisissa kaupungeissa.
Kun seuraavan kerran kävin siellä parin vuoden kuluttua, sama talo seisoi edelleen torin varrella, mutta nimeksi oli muutettu: ”Gasthaus Elefant”.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraava nimi ei niinkään mennyt pilalle, mutta ilmaisu ”Se tekee edvartia” on aina ollut ihmetykseni kohteena. Esteri-nimen kantajan kannattaisi olla jo hieman huolissaan..
Ilmoita asiaton viesti
Nimien ja sanojen piilomerkitys muuttuu kyllä muissakin kielissä kuin vain suomessa. Vielä 60-luvulla olisi hyvin voinut sanoa, että ”Dick is a gay guy” tarkoittaen ”Riku on hilpeä tyyppi”, mutta tuollainen lause olisi nykyään aika groteski englanniksi.
Ilmoita asiaton viesti
Puhumatta Minna Kant:ista…
Ilmoita asiaton viesti
Minulle USA:ssa huolestunut sisar kertoi veljestään, että ’he goes gay with the guys’.
Ilmoita asiaton viesti
Jorma nimi vääntyy monilla Jompaksi (mm. Jorma Ojaharju). Kaksoismerkityksen takiako vai ihan muuten vain helpottamaan.
Onkin milenkiintoista, mistä henkilön nimiin liittyvät ilmaisut ovat saaneet alkunsa. Sanonnat kun tahtovat jäädä soimaan kansan kieleen, eikä niistä helpolla päästetä irti.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs lapsuuden tuttavaperheemme isä kertoi kerran, että kun heidän esikoispoikansa syntyi, he päättivät antaa nimeksi ”Tero”, jotta se olisi lyhyt suomalainen nimi, jota ei tarvitse väännellä miksikään.
Kun Tero oli kouluikäinen, niin kerran oli joku hänen kavereistaan soittanut ovikelloa ja kun isä oli mennyt avaamaan, poika oli kysynyt: ”Onks terska kotona?”.
Ilmoita asiaton viesti
#8 Juha, voi, ei!
Nyt on myös noita muotiin tulleita vieraskielisiä etunimiä. Eräs tyttö sai nimekseen Jessika (Jessica), eli pieni suomennosyritys! Seurauksen varmaan jo tiedätte – ”Jeessika”. Hieman ajattelematonta vanhemmilta, sanoisin! Tyttö vaihtoi nimensä.
Ilmoita asiaton viesti
Ottaisiko itse Erkkikään selvää miksi eivät suomalaiset nimet enää kelpaa firmoille, pankeille, baareille jne
Ilmoita asiaton viesti
”firmoille, pankeille, baareille”
Tai sitten yhtiöille, rahalaitoksille ja kuppiloille.
Ilmoita asiaton viesti
ja pojille, tytöille…
(minun tyttäreni nimi on Vilja ja poikani nimi Veikko).
Ilmoita asiaton viesti
Miehen nimenä ”Viljo” on nykyään saanut myös hiukan ”toopen” sävyn. Eikä sitä vähentänyt lainkaan Heikki Kinnusen sketsisarja ”onks Viljoo näkyny”.
https://www.youtube.com/watch?v=9wn5YF2yb9s
Ilmoita asiaton viesti
#12 Taitaa tuo Ilmarikin olla aito suomalainen?
Kun kävin Suomen Kansallisarkistossa tutkimassa isoisäni taustoja, niin vuoden 1887 nimistössä (syntyneiden ja kastettujen lasten) esiintyy paljon ruotsinkielisiä etunimiä, vaikka sukunimet ovat perisuomalaisia, kuten Asikainen, Hirvonen, Natunen, Lötjönen jne.
Poikien nimissä on useita Johan -nimisiä. Löytyy myös David, Oskar ja Magnus -nimet. Tyttöjen nimissä esiintyy Emma ja Ulrika, jotka myös haiskahtavat naapurista lainatuilta.
Mahtoiko tuolloin olla muotia antaa lapselle vieraskielinen nimi?
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan lapset (k)ristittiin miltei järjestään raamatun nimistöstä, niin myös Savossa. Tuomas, Samuel, Isak, Maria, Magdalena, jne. Isäni oli kirkonkirjoissa Samuli, kutsumanimeltään Samppa, setäni oli nimeltään Paavali (Paavo) Rönkkö, veljeni toinen nimi on yhä Fredrik (Reittu). Sitä perua ovat myös ruotsinkieliset etunimet. Kotikylän kuppilaa piti Abraham (Ambro) Kamunen, erästä metsuria kutsuttiin Nantti Rönköksi, helppo arvata Ferdinandiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin olen Raamatusta, Mooseksen sisarena tunnettu! Samuel taitaa nykykielessä olla Samu! Maria on edelleen hengissä.
Isoisoisäni oli Adam (savolainen laivanrakentaja), etteikö vaan olisi joku alkuperäinen Paratiisin edustaja!
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on jo tuhatluvun alkuajoilta ollut vallalla ruotsinkielinen etunimistö, koska Suomen alue oli osa Ruotsia. Tuon valtakunnallisen etunimistön rinnalla käytettiin sitten lisäksi alueellisia etunimiä, siis suomalaisia ”Pekka”, ”Tapio” ja ”Pellervo” -tyyppisiä. 1800-luku autonomisena aikana lisäsi hiukan suomalaista etunimistöä ruotsalaiseen verrattuna, mutta vain marginaalisesti. Sen verran lujassa oli edelleen kulttuuriside entiseen emämaahan. Tyypillisiä nimiä silloin olivat mm. ”Oskar”, ”Alexandra”, ”Maria”, Elis” j.n.e.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Historian tutkiminen olisi mielenkiintoista pelkästään jo nimitietouden kautta.
Noista poikien nimistä isäni, joka syntyi 1914 sain toiseksi nimekseen Eelis (suomalaistunut lisä eellä) ja äitini isä, joka syntyi 1887 oli Oskar.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä 1800-luvulla kirkonkirjat kirjoitettiin yksinomaan ruotsinkielellä (paljon käytetty peruste ns. pakkoruotsille jota ilman et ymmärrä vanhoja tekstejä). Kaikki papit olivat saaneet oppinsa Ruotsissa/Åbo Akademissa. Erityisen selvästi ammatin periytyminen isältä pojalle näkyikin papistossa.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka on kuitenkin kristillisperäinen, Pietarin kotoinen variantti.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen Jari-Pekka Aukusti. Siinä on kolme eri taustaa. Augustus on latinaa, Pekka tulee kreikan Petruksesta. Jari on Jalmari Finnen lyhennys omasta nimestään, jonka taustalla on skandinaavinen ”kypäräsotilas”.
Ilmoita asiaton viesti
Upea nimi Sinulla, Jari-Pekka!
Olettaisin kuitenkin, että vanhempasi eivät noita alkuperäisiä pohtineet nimeä Sinulle antaessaan. Vai, ovatko kenties avanneet nimien etymologiaa.
Tiennet kenties, että Aukusti saattaa tulla suvun nimistöstä, näin päättelisin.
Jari-Pekka lienee melko yleinen pojan nimi Suomessa. Sori siitä!
Joroisissa, valtatie 5:n varrella, Jari-Pekka mainostaa isoin plakaatein. On bensa-asema ja massiivinen ruokakauppa/ravintola kooste. On muuten ainoita kauppoja, joissa ei myydä alkoholituotteita. Syyksi arvelisin uskonnollisen vakaumuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen neljäs Aukusti peräkkäin, ensimmäinen syntyi vuonna 1866. Vuonna 1955 Jarit olivat harvinaisia, mutta kouluaikoinani joinakin vuosina Jari oli jopa suosituin uusi pojannimi.
Ilmoita asiaton viesti
poisto
Ilmoita asiaton viesti
→ 10/11:
Yksi syy on kaksikielisyytemme. Kun ottaa nimen, joka on latinaa tai melkein latinaa ei tarvita käännöstä. Esimerkkejä: Solidium, Mandatum, Unitas, Securus, Talentum, Novera, Speditor, Tele, Chymos (mehu), Rudus (sora), Vestio (minä puen), Volvo (pyöritän), Veho (kuljetan), Carrus (kärryt), Defensor legis (lain puolustaja). Tuotteita: dux, lux, pax, rex, vox, sobus, herba.
Ilmoita asiaton viesti
Täällähän käydään vilkasta ja hyvää keskustelua. Kiitos tähänastisista kommenteista!
Ilmoita asiaton viesti
Tiekartta on (sananmukainen) käännösvirhe, kun tarkoitetaan suunnitelmaa. Ja industry on useimmiten toimiala eikä teollisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Oletan, että monet käyttävät tietämättään sanoja, joiden merkitys on toinen, minkä olettivat olevan.
Samaa voi sanoa tuosta industry -sanasta, jonka käytössä olisi oltava huolellinen.
Juuri noista syistä, on parempi käyttää kotimaista kieltä väärinymmärrysten karsimiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka nimiä väännellään, Sixten Korkman ainakin haluaisi säilyttää kansallisia sanontoja joista puhui tänään Yle:n aamu-uutisissa. Irtisanomiskiista pitää hänen mukaansa ratkaista käyttäen omaa tapaa ”ottaa järki käteen”, ilmaisu kun esiintyy vain suomenkielessä.
Olen itse viime päivinä somessa viitannut kirjailija Solzhenitsynin tukeneen ajattelua, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvo joka on jakamaton eikä kaupan.
Hallinnon mukaan sinulla on ihmisarvoa jos sinulla on työ. Sen taas työnantaja antaa, tai ottaa. Kielimiehet voivat kääntää saksaksi, se vapauttaa.
Olen jatkokeskusteluissa korjannut kuulleeni em. työn ja ihmisarvon keskinäisriippuvuuden määritelmän yllättäen ja pyytämättä mediassa päivä tai pari sitten kansanedustajapappi Kimmo Kivelältä, siis suoraan hevosen suusta, enkä Juha Sipilältä. Sanonta tullee englanninkielestä.
Ilmoita asiaton viesti
”Erityisten tärkeänä pidän löytämiämme lisäpanostuksia Talent Boost -toimenpideohjelmaan”, työministeri Lindström kommentoi. Ote US:n uutisesta 23.10.
Vaikka TALENT BOOST -ohjelma onkin suunnattu kansainvälisille osaajille, lienee aiheellista pitää myös suomenkielistä rinnakkaisnimeä. Vai, onko se liian ’tylsän kuuloista’?
Ilmoita asiaton viesti
No kumpi kuulostaa hienommalta mieheltä: Carlo Casagrande vai Isontalon Kalle?
Ilmoita asiaton viesti
Jälkimmäinen selvästi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Isontalon Kalle (Kaarlo) on ’rautaa’!
Ilmoita asiaton viesti
Isontalon Antista (André Casagrande) puhumattakaan:
https://static-sls.smf.aws.sanomacloud.net/tiede.f…
Ilmoita asiaton viesti
Tampereen kaupungilla on kehittämispäällikkö Jaakko Uusitalo. En tiedä, harrastaako hän italialaista kulttuuria.
Ilmoita asiaton viesti
Giaccomo Casanova.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki, on ehdottoman hienoa, että Sixten Korkman, joka itse on kaksikielinen, toi esiin ehta suomalaisen sloganin ’ottaa järki käteen’!
Maa, joka on hyvin hauras useiden vallankäyttäjien temmellyskenttänä, joutuu jopa kielellisenä argumentaationa toimimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Professori Kimmo Rentola sivuaa aihetta kirjoittaessaan Italiasta tänään Hesarissa. Siellähän osataan olla ylpeitä paikalliskulttuureista, Firenzessä ollaan enemmän vaikka Brysseliä kuin pääkaupunki Roomaa. Meillä taas kaikki lipoo Stadia, ettei ”yksikään joka diggaa seniorikieltä, himmailisi, vaan svengaisi täysillä”
Ilmoita asiaton viesti
Yritykset ovat nykyään kansainvälisiä ja suomen kielinen nimi ei aina ole kovin kätevä. 1950-luvulla perustettu Rakentajain Konevuokraamo Oy sinnitteli pitkään kunnes vaihtoi vuonna 2006 nimeksi Cramo Oyj
Ilmoita asiaton viesti
Kansainvälisen toiminnan ymmärtää firman nimeämisen kannalta, mutta miksi vain kotimaassa toimiville yrityksisille, valtion ja kuntien laitoksille on pitänyt apinoida vierasperäisiä nimiä?
Tekeekö vierasperäinen nimi niistä jollain tavalla parempia tai tehokkaampia? Ei suinkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos annetaan esim. englanninkielisiä nimiä liikkeille, niin oltakoon johdonmukaisia. Ei sitten sotketa suomea sekaan.
Kiellettyjen listalle:
Lukijat löytävät varmaan lisää huonoja esimerkkejä.
Ilmoita asiaton viesti
Posti-Pekka (Vennamo) aloitti aikanaan postin toimintojen kielellistämisen.
Lopulta on kuitenkin palattu aitoon alkuperäiseen: Postiin!
Sana on hyvä, mutta operoijat taustalla ovat vielä kyseenalaisia.
Mahtavatko postinjakelijat joutua vielä leikkaamaan nurmikoita tai kolaamaan lunta?
Ilmoita asiaton viesti
Cramo on aika hyvä nimi, jonka suomalaisetkin osaavat lausua ilman, että tarvitsee ajatella mitä se ehkä merkitsee. Kansainvälistä bisnestä tekeville firmoille tuollainen Rakentajain Konevuokraamo on aika vaikea nimi. Kun olin Italiassa työssä 70-luvun lopulla, niin kyseisen huolintaliikkeen kolleegani päivitteli erään lähetyksen suomalaisen vastaanottajan nimeä ihmetellen voiko se todella olla oikein. Nimi oli ”Kirjateollisuusasioimisto Osakeyhtiö”.
Vaikka suomalaiset nimet muutetaankin kansainväliseen kontekstiin paremmin sopiviksi ei niiden silti tarvitse muuttua suomalaisten suurelle osalle oudoiksi tyyliin ”Itella Logistics”. Kun Rikkihappo Oy osti oululaisen Typpi Oy:n, niin nimeksi keksittiin ”Kemira”, mikä sopii yhtä hyvin suomalaiseen kuin miltei minkä tahansa muunmaalaiseenkin suuhun.
Ilmoita asiaton viesti
CRAMO QUICK FACTS
On 3 January 2006, the new Cramo Group saw the light of day as a result of the merger of Rakentajain Konevuokraamo Oyj of Finland (renamed Cramo Plc on 24 November 2006) and Cramo, Sweden’s equipment rental market leader.
Eli uuden omistajakumppanin nimi
Ilmoita asiaton viesti
Outoja oppilaitosten nimiä Omnia, Metropolia, Laurea, Aalto yliopisto joka tuo mieleen 30-luvun tuolit joissa ei haluta istua.
Kymmenen vuoden kuluttua kansankielinen kulttuuri on hautautunut hiljaisesti elävältä, koska ”must read suoraan hevosen suusta” politiikka johtaa siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Ne ajat taitavat kuitenkin olla jo ohi kun postiauton kyljessä luki isolla ITELLA LOGISTICS.
Ilmoita asiaton viesti
”…. hänen äitinsä rakasti kukkia ja piti hyvää huolta puutarhastaan…”
Eikös ole ihan kaunis kuvaus äidin harrastuksista. Erään harmittoman poliitikon tekstiviestin seurauksena siihenkin ui harmillinen kaksimielisyyden särö – joka alkujaan oli ihan hauska ja söde – paitsi poliittisilta seuraaamuksiltaan.
Asia voi menneä ohi huomaamatta, ellei viiteyhteys ole aktiivimuistissa.
Onko kirjoittajan mietittävä tuolaisia kieleen (sanaan) kiusallisen asiayhteyden kautta uineita piiloviitteitä – jotka lukija voi oivaltaa? Mikäli lukija oivaltaa, se voi pilata lauseen kauniin harmonian.
Onko se pahasta tai relevanttia, lienee yksilöllistä, enkä siihen osaa ottaa kantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää pohdiskelua. Annoit oikeastaan vinkin taitavalle sanankäyttäjälle siitä kuinka voi vaikuttaa kuulijan tai lukijan piilotajuntaan ilman, että kukaan voi osoittaa sellaista vaikutusta haetun. Noita puutarhan hoitoon verrattavissa olevia ilmaisuja kun voi listata useitakin erilaisia ja niitä voi itsekin kehitellä mielessään siten, että piilomerkitys tulee mahdolliseksi, vaikkei niitä aiemmin olisi esillä ollutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
#24
>Olen itse viime päivinä somessa viitannut kirjailija Solzhenitsynin tukeneen ajattelua, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvo joka on jakamaton eikä kaupan.
ooo
Tuolle tämän aamun fanfaarit!
Ilmoita asiaton viesti
Taustaksi: Hieman yllättäen pulpahti mieleen muistoja lapsuuden kodistani Sonkajärveltä kirjoittaessani NL:n toisinajattelijoista vankileirillä.
Muistan näet hyvin isosiskoni Riitan kehottaneen lukemaan silloin joskus -60 luvun puolivälissä kirjastosta lainaamansa Aleksander Solzhenitsynin kirjan Ivan Denisovitsin päivä. En kirjasta juuri muuta muista, kuin vangit syömässä hernekeittoa jäätyneistä astioista. Tuon yhden kirjan jälkeen Solzhenitsynin teokset kiellettiin Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei niitä milloinkaan kielletty, mutta kaikille kustantamoille annettiin niin vakavat varoitukset, ettei mikään kustantamo niitä enää julkaissut. Vankileirien Saaristo kustannettiin Suomen markkinoille Ruotsissa.
(P.S. Olen intissä joutunut usein syömään hernerokkaa jäisen pakin kannesta, vaikken siitä kirjaa ole kirjoittanutkaan…)
Ilmoita asiaton viesti
Taisi Juha tuo inttiaika olla kuitenkin hieman lyhyempi kuin vankileirit. Toisaalta, oli ilmeisesti myös tieto poispääsystä tiettynä päivänä.
Sen sijaan voisit kyllä kirjoittaa muistelmat, niitä on mielenkiintoista kuulla täällä anekdootteina.
Kielen kehityksen moni-ilmeisyys on todella innostavaa. Myös kielelliset ilmaisut ja huumori, jota isäsi rohkeasti käytti, kuvastaa ajanjaksoa, jonka uskon nykypäivästä kadonneen.
Ilmoita asiaton viesti
#44. ”Tuon yhden kirjan jälkeen” on kyllä urbaanilegendaa:
Ivan Denisovitšin päivä. (Odin den Ivana Denisovitša, 1962.). Suomentanut Markku Lahtela. Keltainen kirjasto 50. Tammi, 1963.
Tapahtui Kretšetovkan asemalla. (Slutsai na stantsii Kretsetovka, 1963.). Suomentanut Markku Lahtela. Tammi, 1963.
Matrjonan talo. (Matrenin dvor, 1963.). Suomentanut Markku Lahtela. Tammi, 1963.
Syöpäosasto. (Rakovyi korpus, 1968–1969.). Suomentanut Esa Adrian. Tammi, 1968. Kaksi osaa. Keltainen kirjasto 86, 88
Ensimmäinen piiri. (V pervom krugu, 1968.). Suomentanut Esa Adrian. Tammi, 1970. Keltainen kirjasto 100
Elokuu neljätoista. (Avgust tšetyrnadtsago, 1971.). Suomentanut Esa Adrian. Tammi, 1972. Keltainen kirjasto 109
Vankileirien saaristo ilmestyi alkuperäisenä vuonna 1973. Seuraavana vuonna Tammi ei julkaissut Adrianin suomennosta. Vapaakauppasopimus oli juuri neuvoteltu ja ETYK tulossa. Kalevi Sorsa muisti, miten oli käynyt 50-luvulla Yrjö Leinon muistelmille, joiden kustannustoimittaja (Tammella) Sorsa oli ollut. Jarl Hellemann teki päätöksen kaverinsa neuvosta.
Olihan se itsesensuuria ja sattui vielä samaan saumaan kuin Kekkosen valinta poikkeuslailla. Kyse oli kuitenkin vain yhden kustantajan päätöksestä, ja lopulta kaikki mainittavat Solzhenitsynin teokset julkaistiin suomeksi suhteellisen nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kieli on ilmaisuvoimainen ja ilmeikäs. Eipä äkkipäätä aukene kansainvälisiin ilmaisuihin tottuneille ulkomaalaisille puhelin, tutka, ohjus, sinko, rekka, hissi eikä norsu. Yhdyssanahirviöt ovat vielä asia erikseen.
Toisinkin päin voi lopputuloksesta tulla outo. Mikroskoopin nimeksi ehdotettiin aikanaan hitutähystintä, radiolle ämyri ja lääketieteen munkkilatinan sigma on kuulemma vemmelmäinen lynkkysuoli.
Ilmoita asiaton viesti
Jokos joku mainitsi sanan hyrysysy, jota tarjottiin aikoinaan autoksi. Kilometri tunnissa oli eräässä vanhassa autoilukirjassa kiito. Siis esimerkiksi 50 kmh oli 50 kiitoa.
Ilmoita asiaton viesti
….Suomen kieli on tekstien määrällä mitattuna maailman kolmenkymmenen suurimman kielen joukossa. Suomi on internetin 25. yleisin kieli ja suomenkielinen Wikipedia on maailman 22. suurin. Tekstien määrässä suomi pärjää hyvin maailman 7000 kielen joukossa. …..
ooo
Tuo on lohdullista.
¨¨¨¨¨¨
Jorma on hyvä nimi.
¨¨¨¨¨¨¨¨
Isän toinen nimi oli Axel.
Vuosikymmeniä sitten oli isän syntymäpäivä. Puhelin soi kotonamme. Isä meni vastaamaan. Puhelimesta kuului: – Akseli, käännä vekseli paskajuna tulee, jonka jälkeen puhelu katkaistiin.
Arvoitukseksi on jäänyt kuka soitti. Ainoa johtolanka oli että äiti oli tuolloin töissä Valtion Rautateillä
Ilmoita asiaton viesti
Lapsuuden kodissani oli yhtä numeroa vaille sama puhelinnumero kuin viereisessä Elannossa.
Kerran puhelin soi lauantaiaamuna ja isäni meni vastaamaan. Isäni vastasi nimellään, meni sitten huvittuneen näköiseksi ja sanoi: ”Hetkinen, käyn katsomassa.” Hän asetti luurin pöydälle, meni keittiöön ja avasi ruokakaapin oven. Sitten hän meni takaisin puhelimeen ja sanoi: ”On meillä puolikas.” Kuunneltuaan tovin hän sanoi sitten: ”Joskus iltapäivän kuluessa.” Siihen puhelu loppui.
Kun ihmettelimme tuota puhelua, hän sanoi, että joku soitti ja kysyi onko meillä ranskanleipää ja että koska sitä tulee lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Kunhan ei ruveta sienien nimiä modernisoimaan, aina olen ihaillut sitä mielikuvituksen lentoa joka on ollut ominaista heille jotka monille sienimmelle ovat nimen antaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Varsinkin ”limanuljaska” kuulostaa tosi herkulliselta.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä näihin sienien nimiin palaisin. Ikinä ei sinä ilmoisna ikänä jollakin vieraalla kielellä saati sitten englanniksi voisi kuvitella että näin hienoa, korvaa hivelevää nimistöä itiöemille voitaisiin luoda. Ei taivu kieli ja epäilyttää etteikö tulisi esteeksi myös mielen jäykkyys luoda sienille nimistöä josta alla muutama suorastaan runollinen esimerkki.
Känsätuhkelo
Myrkkynääpikkä
Nuijakuukunen
Tuhtihaarakas
Viitapalsamirousku
Orahytykkä
Taiganuijakas
Laukkanahikas
Kuusenleppärousku
Suuret kiitokset omalta vaatimattomalta mutta kuitenkin sienien ystävältä heille jotka nämäkin mielikuvitusta kutkuttavat nimet ovat kehittäneet.
Ilmoita asiaton viesti
Olen iäti kiitollinen noista mahtavista sienien nimistä.
Niiden nimiä tuskin edes väännetään muille kielille.
Me, suomalaiset, tunnemme ne ja olemme niistä ylpeät. Meidän sienet.
Ilmoita asiaton viesti
Upeat, kansalliset nimemme, sienillemme, ovat parasta suomalaisuusaatetta.
Suomalaisten on pidettävä puoliaan, aina ja iankaikkisesti. Amen.
Ilmoita asiaton viesti
… haisuvalmuska, sappitatti, sillihapero, äikätatti, …
Ilmoita asiaton viesti
liha +7 tuoksuu kalalta
(ai pahus, nyt meni yksi huomisista)
Täytyy panna toinen liha +7 tilalle.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä tietää, varustan jo sienikirjan valmiiksi pöydälle.
Ilmoita asiaton viesti
→ 50/JK:
Onhan noita eri sieniä kuten haisusieni (Phallus impudicus). Sieni on tunnettu aiemmin nimillä pökkösieni ja pirunmuna. En ole lukenut latinaa, joten nimen käännöksestä en sano mitään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haisusieni
Ilmoita asiaton viesti
Toivo Rautavaara ehdotti pökkösienen niemeksi mulkkusieni, mutta ei mennyt läpi.
Ilmoita asiaton viesti
”Saarikivi taistelee englannin ylivaltaa vastaan eikä hän keksi yhtään syytä, miksi kannattaisi olla englanninkielinen maa nimeltä Suomi. Viesti erityisesti yliopistojen suuntaan kuulostaa kohtalokkaalta: ”Suomi, joka vapaaehtoisesti luopuu suomen kielen käytöstä koulutuksessa, on tarpeeton valtio.”
Tuohon blogin alkuperäiseen viitaten, yliopistokoulutuksessa englanninkieli näyttää tulleen jäädäkseen.
Vaikka itsekin olen tutkintoni tehnyt englanninkielisten kirjojen avulla, olisin ollut iloinen, jos samaiset tekstit olisin voinut lukea suomeksi.
Tähän meillä on vielä matkaa, mutta alku on jo toiveikas.
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan nimet Uuno ja Tahvo olivat sangen yleisiä.
Mikä taho mahtoi antaa niillekin jonkinlaisen tolvana-merkityksen jo ennen Uuno Turhapuroa?
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan Uuno Nokelainen ja Tahvo Soranen.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin koirat ja kissat saavat kantaa Uunojen ja Tahvojen perintöä!
Toisaalta, eivätpä nuot niminäkään ole mitenkään mieltä ylentäviä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka muuten muistaa, että vuosina 1965–68 toimi suomalaisista huippumuusikoista koostunut yhtye Jormas…
Harvinainen tapaus sikäli, että bändi otti nimensä manageristaan Jorma Weneskoskesta. Yhtyeessä ei ollut puhaltajia, jollei oteta lukuun tuon ajan sanontaa ”Weneskoski puhalsi rahat”.
Ilmoita asiaton viesti
Tuostahan Jormasistahan se Pepe Willbergin ura urkeni myös. Säilynyt yhtä tasaisen himmeänä kiintotähtenä kaikki nämä vuosikymmenet.
Ilmoita asiaton viesti
Tällainen kannanotto tuli tänään. https://www.kotus.fi/nyt/uutistekstit/kotuksen_uut…
Ilmoita asiaton viesti
Oma kantani on, että keskuksen nimi pitäisi muuttaa takaisin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseksi.
Ilmoita asiaton viesti