Älyttömyyksien Suomen historia

Pieni Suomi haluaisi olla suurvalta. Tähän tulokseen tulin, kun tein pikatutkimuksen poliitikkojen puheista ja lehtien otsikoista. Tuttuja ovat puheet Suomesta rauhanturvaamisen ja urheilun suurvaltana. Ne ajat ovat ohi, mutta uusia suurvaltahaaveita on ilmassa.

Jos lehtien otsikoita on uskominen, Suomi on esimerkiksi akkualan, koulutuksen, avaruussään tutkimuksen, mobiilidatan, markkinointiteknologian, tutkimusmatkojen, rakennemuutoksen, vihantorjunnan, avustustyön, olkakirurgian, viikinkimiekkojen, insinöörityön ja muotoilun suurvalta!

Ilman Suomea Ruotsista ei olisi koskaan tullut suurvaltaa ja viimeksi pääministeri Juha Sipilä julisti, että Suomesta on tehtävä ilmastotaistelun suurvalta. Minne hyökätään?

Yksi on varmaa. Suomi on kahvinkulutuksen suurvalta. Sen opin, kun luin juuri ilmestyneen kirjan (Vesa Sisättö: Only in Finland – Suomalaisen järjenkäytön tähtihetkiä, SKS 2018). Teos on kustantajan tiedotteen mukaan älyttömyyksien Suomen historia. Se esittelee yli 40 suomalaista järjenkäytön tähtihetkeä Viipurin pamauksesta kieltolakiin ja kahvin suurkulutuksen historiaan.

Kahvitarina on kirjan mielenkiintoisimpia lukuja. Onhan se jo erikoista, että jossain Etiopiassa ja Jemenissä alun perin kasvaneen pensaan paahdetuista pavuista valmistetusta juomasta tuli suosituinta Suomessa, mistä on yli 5000 kilometriä kahvin alkuperämaihin.

Kahviin liittyviä erikoisuuksia on Suomessa paljon. Kirjan mukaan vain Suomessa tunnetaan sellainen psyykkinen ilmiö kuin kahvikuppineuroosi ja Suomi on ainoa maa, jossa työehtosopimuksiin saatetaan määritellä oikeus kahvitaukoon työpäivän aikana. Ja kaikkihan me tiedämme, mitä tapahtuu, kun tavataan ”iltapäiväkahvin merkeissä”.

Suomeen kahvi tuli joskus 1720-luvulla ja se kiellettiin peräti neljä kertaa 1756-1801 välisenä aikana. Kiellot johtivat laajamittaiseen salakuljetukseen, kuten viinan kohdalla tapahtui kieltolain aikana. Kuningas Kustaa IV Aadolf lopulta lakkautti kiellot kyllästynein saatesanoin:

”Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.”

Kahvitilaisuuksien sosiaaliset kiemurat saattavat olla monimutkaisia nytkin, mutta ennen vanhaan niitä oli lähes mahdoton hallita. Kuka ansaitsee kunnian mennä ensimmäisenä kahvipöytään, kuka ottaa ensin, jos pappia ei ole paikalla?

Tilanne oli hankala erityisesti ennen sotia, jolloin kahvia kuljetettiin vielä tarjottimella vieraille. Tarjoilijoille oli usein epäselvää, kuka on arvokkain. Piikaparka joutui vaeltelemaan huoneesta toiseen ennen kuin ensimmäinen ottaja löytyi.

Kirjassa kerrotaan esimerkki Alavudelta, missä piika kyllästyi, paiskasi tarjottimen pöydälle ja huusi: ”Tässä on koko paska, ottakoon kuka haluaa!”

Vähän minulle jäi epäselväksi, onko suomalainen kahvikulttuuri Vesa Sisätön mielestä esimerkki älyttömyydestä vai järjenkäytön tähtihetkestä. Tulkitkaamme niin, että kahvi tekee hyvää suomalaisille.

Jo 1800-luvulla kahvi valtasi alaa viinalta. Kun ennen sosiaalisissa tilanteissa tarjoiltiin lasillinen kirkasta viinaa, alettiin tarjota kupillinen kahvia.

Kahvin asemaa ei Suomessa horjuta mikään. Se on tunkeutunut kaikille elämänaloille. Tämäkin kirjoitus syntyi kahvin voimalla.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu