Finlandia-ehdokkaat Puttosen puntariin
Kaunokirjallisuuden kuusi Finlandia-ehdokasta on valittu. Ne joutuvat nyt valitsijadiktaattori Seppo Puttosen puntariin. Voittaja julkistetaan 28. marraskuuta.
Ehdokkaat ovat: Jalonen, Olli: Taivaanpallo (Otava), Järvelä, Jari: Kosken kahta puolta (Tammi), Kettu, Katja: Rose on poissa (WSOY), Mäkelä, J. Pekka: Hunan (Like), Rauhala, Pauliina: Synninkantajat (Gummerus), Sund, Lars: Där musiken började / Missä musiikki alkoi (Förlaget / Teos).
Lista on yllätyksetön eikä aiheuttane suuria vastalauseita, vaikka ihan hyvin perustein se voisi olla aivan toisenlainen. Itse olen lukenut kirjoista kolme eli Jalosen, Järvelän ja Ketun teokset.
Huomiota herättää, että esiraati on tällä kertaa valinnut kirjat tasapuolisesti eri kustantajilta. Yksikään kustantaja ei ole saanut listalle kahta kirjaa. Kolmen naisen raati ei suosinut naisia, vaan valitsi ehdolle neljä miestä ja kaksi naista.
Jos itse olisin valitsijadiktaattori, joutuisin arpomaan voittajaa kahden kirjailijan välillä. Luulen, että niin tekee myös Seppo Puttonen. Pikaisen arvion mukaan 30 000:n euron palkinnosta kisaavat loppusuoralla Olli Jalonen ja Katja Kettu, ellei sitten sisällissodan 100-vuotismuiston kunniaksi Järvelä kiilaa kärkeen.
Jalonen on jo kerran voittanut Finlandia-palkinnon. Se voi kääntyä lopullisessa arviossa hänelle rasitteeksi. Bo Carpelan on ainoana saanut Finlandian kaksi kertaa.
Jos Puttonen ei halua valita Jalosta, veikkaan, että palkinnon saa Katja Kettu, jonka omaperäistä kieltä esiraatikin ylisti: ”Kokonaisuutta kannattaa Ketun rikkaasti soiva lumoava kieli.”
Jalosen Taivaanpallossa kuljetaan 1600-luvulla Saint Helenan saarelta Lontooseen nuoren Angus-pojan matkassa. Kirja on ylistys tieteelle ja tiedolle. Raadin perusteluissa ”Anguksen eloisan notkeasta kerronnasta välittyy näkemisen, ajattelemisen ja oppimisen riemu”.
Tässä vielä ehdokkaat ja esiraadin perustelut: https://kirjasaatio.fi/files/output/28027/kaunokirjallisuuden-finlandia-ehdokasperustelut-2018.pdf
Kirjallisuudessa palkintojen jakaminen on ongelmallista. Ilmeisimmin painopistettä joudutaan kahlitsemaan ajan merkityksiin.
Järvelä, Jari: Kosken kahta puolta (Tammi)
Itse nostaisin Jari Järvelän teoksen voittajaksi.
Metaforana, koski, toimii erinomaisesti vihan välillisenä rajaajana.
Myöskin tunneryöppyinä, koski on ehdoton.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kokoelma hyviä romaaneja on valittu Finlandia-palkinnon ehdokkaiksi. En ole vielä lukenut niistä yhtäkään. Tekisi kovasti mieli, mutta ei tiedä, mihin tarttuisi. Kaikkia ei ole oikein varaa hankkia. Kirjastostakaan niitä tuskin saa, koska Finlandia-ehdokkuus venähdyttää hetkessä tilausjonot moniksi viikoiksi.
Yksi mielenkiintoinen piirre tämän vuoden Finlandia-kilpailussa on. Se nimittäin ratkaistaan täällä Helsingin Tapanilassa eli Mosassa. Kaunokirjallisuuden ja tietokirjallisuuden ”diktaattorit” Seppo Puttonen ja Virpi Suutari asuvat Mosassa.
Sanoisin mielelläni itse kirjoista jotain, mutta olen lukenut niistä vain muiden arvioita.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista on myös se, että kolmen hengen esiraadissa oli kolme suunnilleen samanikäistä keski-ikäistä naista. Mikähän sen vaikutus oli Finlandia-ehdokkaiden valintaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kolmen ns. keski-ikäisen naisen maailmankuva, saattaa olla hankala, kun tutkitaan ja arvioidaan merkittävintä suomalaista kirjallisuuspalkintoa.
Ilmoita asiaton viesti