Täydellinen ranskatar – mahdoton yhtälö
Ranska on kriisissä, ja niin ovat ranskalaiset naisetkin, jos on uskominen uutta tietokirjaa (Annastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin – Totuuksia ranskatar-myytin takaa, S & S 2018). Otetaanpa selvää, mistä on kysymys.
Selvitetään aluksi, mitä tarkoittaa kirjan vaikeaselkoinen nimi. Bibi on presidentti Macronin puoliso Brigitte. Burkini taas on yhdistelmä sanoista burka ja bikini ja tarkoittaa musliminaisten suosimaa, koko vartalon hiuksista nilkkoihin peittävää uima-asua. Bibi ja burkini ovat Ranskan naiskriisin ytimessä.
Heikkilä väittää ensin, että Ranskassa ei ole tällä hetkellä yhtään kansalaisia yhdistävää naishahmoa edes politiikassa, vaikka hallituksen ministereistä puolet on naisia. Sitten hän kuitenkin keksii, että onhan sentään Bibi, joka saattaa hyvinkin olla juuri nyt se myyttien täydellinen ranskatar.
Bibi on kulturelli, älykäs, huumorintajuinen, hoikka, tyylikäs. Ja kuten ranskattarille sopii, Bibi on hieman epäsovinnainen. Hän on naimisissa entisen oppilaansa kanssa. Bibi on 24 vuotta miestään vanhempi.
Nyt ranskalaiset haluavat kuulemma romuttaa koko perinteisen ranskatar-myytin, jota rouva Macron tyylipuhtaasti edustaa. Ottakaamme selvää, millainen on tämä myyttien salaperäinen ranskatar. Seuraavat määritelmät poimin Heikkilän kirjasta.
Ikoninen ranskatar on hoikka, kaunis, nuori ja lähes aina vaaleaihoinen sekä avoin viettely-yrityksille. Hän on eteerinen, oikukas lapsinainen, joka näyttää söpöltä. Ihanteelliset käsivarret ovat sileät ja reidet ohuet. Hän on huoleton, tyylikäs ja hieman kapinallinen.
Ja korkokengät ovat yhä virallisissa yhteyksissä naisen mitta. Ne symboloivat tyylikkyyttä, seksiä ja valtaa. Eikä tässä vielä kaikki. Ranskatar taitaa flirttailun, ja mikä parasta, hän ei järkyty kömpelöistäkään lähestymisyrityksistä.
Tämä ihanneranskatar sulkee ulkopuolelleen suurimman osan Ranskan omasta naisväestöstä ja valtaosan muistakin naisista. Se ahdistaa monia. Täydellinen ranskatar on mahdoton yhtälö.
Ranskalainen naisihanne keskittyy ulkoisiin ominaisuuksiin, vaikka Ranska on ainoa maa maailmassa, jossa esimerkiksi ulkonäköön perustuva työsyrjintä on erikseen kriminalisoitu. Lait ovat lakeja, elämä on toisaalla. ”Meillä on mahtava lainsäädäntö, jota ei kuitenkaan noudateta”, tokaisee eräs Heikkilän haastattelema asiantuntija.
Ranskassa ravistellaan nyt perinteisiä käsityksiä. Muutoksen merkkejä on ilmassa. Yhä useampi nykynainen kieltäytyy Heikkilän mukaan mahtumasta idealisoidun ranskattaren rooliin. Hilluvatko naiset kohta kaduilla keltaliivit päällä?
Annastiina Heikkilä on Yleisradion uutistoimittaja, joka lähti muutama vuosi sitten kuvaaja-miehensä kanssa Pariisiin raportoimaan suomalaisille Ranskan tapahtumista. Kun Maikkarin Helena Petäistö lopetteli samoihin aikoihin töitään Pariisissa, Heikkilästä tuli nopeasti Petäistön pätevä manttelinperijä. Yle voitti, Maikkari hävisi.
Heikkilä kulkee Petäistön jalanjäljillä myös kirjailijana. Nyt julkaistu ensimmäinen kirja on hyvä alku. Asiaa on paljon ja Heikkilä kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Yhden kainon toivomuksen esitän. Seuraavassa kirjassa voisi käyttää hieman vähemmän ikoninen ja ikoni -sanoja, jos suinkin mahdollista.
Ikoninen jutuu? Hymyilyttää niin, että ikenet näkyy;)
Ilmoita asiaton viesti
”Ikoninen” on nykyajalle tyypillistä urheilujournalismia. Real Madridin ja FC Barcelonan pelatessa toisiaan vastaan kohtaavat eeppinen jalkapallolegenda ja myyttinen laji-ikoni futiksen Mekassa.
Ilmoita asiaton viesti
Suuret filosofit ja filosofiset rakennelmat, kuten myös uskonnot, tuottavat ihmisissä sukupolvesta toiseen, elämästä toiseen, sitä, mitä aate pitää sisällään. Ranskattarissa filosofinen kehityskulku siinäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Pidän toimittaja AnnaStiina Heikkilän asiatyylisestä kommentoinnista.
En ole lukenut kirjaansa, mutta hän varmasti kertoo omista kokemistaan.
Itse tutustuin ranskalaiseen naiseen miniän asemassani, anoppiini, miestensä hyväksikäytettyyn naiseen tai leskeen, jonka elämäntehtävänä oli lastensuojelu.
Anoppini oli kaunotar, joka piti huolta kehostaan ja kasvojensa hyvinvoinnista.
Miehet olivat machoja – jopa kuolinvuoteellaan, mies raivosi vaimolleen, miten kehtaat tuoda minulle kylmää kahvia.
Ranskatar on ollut miesten turhautumien hyväksikäytetty kohde.
Nainen itse on uhriutunut, sillä hänen itsetuntonsa on riippunut miesten hyväksynnästä.
Vahva nykyranskalainen nainen ei piittaa miesten jumaloinnin kohteena olemisesta.
Hänen elämänsä arvot ovat selviytyminen, lasten kasvatus ja selviytyminen.
Kaikki muu on julkisuuden luomaa harhaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Nobady is perfect” (elokuvan ”Piukat paikat” kuolematon viimeinen lause) – kukaan ei ole täydellinen. Tosin kohdalleni on osunut melkein töydellinen pariisitar, tosin tuo tapahtui jo aikana… noh, milloinkas tuo olikaan, olikaan… joo, se oli aikana jolloin itsekään en vielä ollut aivan täydellinen… (((
Mitä blogin pääkohteeseen AT Heikkilään tulee; kuten myös edellinen kommentoija, pidän Heikkilän asiallisesta tyylistä ja kyllä häneen on tarttunut sopivasti ranskalaista ellei peräti pariisilaista eleganssia.
Ilmoita asiaton viesti