Syväjäädytetty mies

Venäjällä toimii yksi harvoista kaupallisista yrityksistä, jotka pakastavat ruumiita. Asiakkaat ovat maksaneet huomattavia summia syväjäädytyksestään, koska he toivovat, että heidät voitaisiin tulevaisuudessa herättää henkiin. Pakastettuna yhtiön tiloissa lepää ainakin kaksi suomalaistakin ruumista. Asiasta kerrottiin Helsingin Sanomissa viime vuonna: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005239365.html

Kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Monet, erityisesti rikkaat, tavoittelevat ikuista elämää rahan voimalla. Ketään ei ole syväjäädytyksestä henkiin herätetty, paitsi romaaneissa.

Venäläinen uutuusromaani hyödyntää ihmisten syväjäädytykseen liittyvää ikuisen elämän toivoa (Jevgeni Vodolazkin: Lentäjä, Into 2018). Kirjan päähenkilö Innokenti Pavlov, joka Stalinin vankileirin ihmiskokeissa on syväjäädytetty, herätetään onnistuneesti henkiin 70 vuoden jälkeen vuonna 1999. Biologiselta iältään hän on 30-vuotias.

Mies herää sairaalassa, ei muista mitään ja itkee kohtaloaan. Lääkäri lohduttaa: ”Innokenti Petrovitš, noh, älkäähän nyt. Maailmassa on niin vähän muistamisen arvoisia tapahtumia, ja te parutte tuolla tavalla.”

Kun Innokenti, joka tarkoittaa viatonta, alkaa muistaa asioita, hän suhtautuu menneisiin vääryyksiinkin yllättävän tyynesti, jopa välinpitämättömästi. Lääkärinsä yllätykseksi vankileirin julmuudet kokenut mies tokaisee, että ”itsevaltaisuus on kenties sittenkin pienempi paha kuin anarkia”. Innokentin oppi pätee yhä Venäjällä.

Jäädytetystä miehestä tulee tietenkin julkkis ja häntä haastatellaan kaikkialle. Hän tapaa nuoruuden rakastettunsa, joka on nyt yli 90-vuotias, löytää uuden rakkauden tämän tyttärentyttärestä. Melkoista menoa!

Innokenti tapaa myös vielä elossa olevan vankileirin päällikön ja kiduttajansa Voroninin, joka on jo 100-vuotias. Miesten välillä ei ole vihanpitoa, pikemminkin välinpitämättömyyttä, ja kohtaamisen hetkessä ailahtaa jopa jotain solidaarisuuden tapaista. Voronin ei kadu mitään. Tapaaminen loppuu lyhyeen, kun 100-vuotias ilmoittaa olevansa väsynyt.

Vankileirin päälliköstä ei olisi Innokentin mielestä voinut aavistaa hänessä piilevää verenimijää, mutta jotain oppii mies vankileirilläkin: ”Oivalsin, että ihminen muuttuu eläimeksi uskomattoman nopeasti.”

Innokentin uusi, hyvä elämä lähestyy loppuaan, kun hänen kuntonsa alkaa katastrofaalisesti heikentyä. Aivosolut tuhoutuvat, muisti heikkenee, ajatus katkeilee ja rutiinit unohtuvat. Lääkärit ovat ymmällään, toivo hiipuu, vaikka apua haetaan Saksasta asti. Paluu lentokoneella Münchenistä Pietariin on dramaattinen päätös romaanille.

Lentäjä on yksi tämän vuoden parhaista käännösromaaneista, joita olen lukenut. Se on paljon muutakin kuin tieteisromaani viihteellisin maustein. Se on ajatuksia herättävä, koukuttava tarina 1900-luvun Venäjästä ja Neuvostoliitosta.

Päähenkilön, Innokenti Pavlovin kautta Jevgeni Vodolazkin saa koukun käsitellä suuria aiheita. Hän kulkee venäläisten klassikkojen jalanjäljillä, kun hän kirjoittaa muistamisesta ja unohtamisesta, rikoksesta ja rangaistuksesta, syyllisyydestä sekä kaiken voittavasta rakkaudesta.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu