Negatiivisen ajattelijan joulusaarna
Negatiivinen ajattelu ansaitsee kunnianpalautuksen. Se on jo pitkään ollut huonossa huudossa ja aliarvostettua.
Apuun tulee Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin filosofeihin kuuluva professori Sami Pihlström, joka käy positiivista kukoistushehkutusta vastaan raamatullisin äänenpainoin: ”Se, joka löytää negatiivisen ajattelun, löytää itsensä ja maailman.”
Pihlströmin uuden kirjan nimi kajahtaa kuin käsky: Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas (Ntamo 2018). Pihlström saarnaa, että positiivinen ajattelu on pinnallista, vahingollista ja tuhoisaa. Kärsimystä ei pidä kieltää eikä vähätellä, ei selittää eikä oikeuttaa vaan toisen hätää pitää lievittää.
Pihlströmin kirja sai alkusysäyksensä erään joululoman aikana, jolloin joululaulut soivat kaikkialla. Suuren vaikutuksen häneen teki erityisesti P. J. Hannikaisen säveltämä ja Elsa Koposen sanoittama ”Tuikkikaa oi joulun tähtöset”. Laulun viestiin negatiivinen ajattelija suhtautuu vakavasti.
Kun ensin on hehkutettu joulun tähtien tuikkimista, joululaulujen helkkymistä ”rinnoista niin riemurikkahista” ja tähtisilmien loistoa, viimeisessä säkeistössä muistetaan, että elämällä on myös vakava puolensa: ”Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi. Kerran silmät täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet. Siks oi tähtisilmät loistakaa.”
Kerrataan vielä. Viimeinen säe kiteyttää: Siks oi tähtisilmät loistakaa. Pihlström tiivistää laulun opetuksen niin, että suru on kuin kehys, jonka sisällä ilokin pääsee loistamaan: ”Elämän ilon ja riemun – joita en kiellä ja joiden merkitystä en halua vähätellä – paikka on surun kontekstissa, rajallisuuden tunnustamisessa, ihmisen osassa.”
Oman traagisen sävynsä Tuikkikaa oi joulun tähtöset -lauluun tuo sanoittajan, opettaja Elsa Koposen (1885-1977) kohtalo. Hän sairastui tuberkuloosiin, kun hän toimi opettajana Lohjalla. Hän oli kihloissa Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina myöhemmin toimineen A. O. Väisäsen kanssa. Väisänen purki kihlauksen, kun sai tietää Elsan sairaudesta.
Näissä surullisissa tunnelmissa Elsa Koponen teki jouluaattona sanat joululauluun, josta on tullut yksi Suomen suosituimmista: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000850310.html
Paljon meni yli hilseen Pihlströmin kirjasta, mutta ydinsanoman luulen ymmärtäneeni. Väärinkäsitysten välttämiseksi professori korostaa, että negatiivinen ajattelu ei ole synkistelyä tai katkeruutta – päinvastoin. Se mahdollistaa sen, että huomio suunnataan olennaiseen. Se asettuu suosittua kukoistushehkutusta vastaan.
Pihlström kirjoittaa, että negatiivisen ajattelun löytänyt ei suhtaudu todellisuuteen ja toisiin ihmisiin keinotekoisen pirteästi ”ilon kautta” vaan tunnustaa haikeuden ja melankolian, elämän pohjimmaisen vakavuuden. Kaikki kaunis on katoavaista, haikeus on vakavan elämän pohjavire.
Keinotekoinen innostuksen teeskentely, mitä viime vuodet on nähty kyllästymiseen asti, ei johda kestäviin myönteisiin lopputuloksiin. Päinvastoin. Negatiivinen ajattelija arvioi, että tyhjänpäiväinen positiivisuusretoriikka voi johtaa sellaiseen myönteisyyden pakottavaan ylivaltaan, joka peittää alleen muut äänet, tosiasiallisen pahoinvoinnin ja kärsimyksen.
Nimestään huolimatta Pihlströmin kirja ei ole mikään opaskirja. Se pikemminkin pilkkaa heppoisia self help -oppaita. Negatiivisen ajattelijan opas osoittaa vakavan ajattelun voiman. Se on tervetullut vastaveto löysille kukoistus- ja elämänhallintapuheille.
Hei. Kiitos Jorma. Rauhaisaa, Siunausrikasta, Joulun ja Tulevien päiviesi aikaa. Oli antoisaa lukea Blogisi. Niissä, kun me avataan, kauankin, saattanut- olla, suljettunaollut, ”sydämemme ovi”, toisen ihmisen, ”pienen, kurkistelun kohteeksi”. Kiitos, tämänverran, kertaukseksi tai muuten vaan tiedoksi: Jeesukseen Kristukseen uskovalla, ja Hänen Sanansa vakavasti ottavalla ihmisellä, on kaikki hänen Elämänsä paras, aina edessäpäin, niinkauan, kuin hän elää täällä ajassa ja varsinkin se tuleva aika, on suuren Ilon täyttämää aikaa. Siunaten Lasse.
Ilmoita asiaton viesti
”Pihlström saarnaa, että positiivinen ajattelu on pinnallista, vahingollista ja tuhoisaa. Kärsimystä ei pidä kieltää eikä vähätellä, ei selittää eikä oikeuttaa vaan toisen hätää pitää lievittää.”
– Mikäs paradoksi tämä on? Tyypillisimmät keinot lievittää toisen ahdinkoa edustavat nimenomaan positiivista ajattelua: ”Otas nyt rauhallisesti; ei hätä ole tämännäköinen! Sinulla on sentään moni asia hyvin.”
Pinnallisimmillaan myönteisyys näyttäytyi marcobjurströmiläisenä bumtsibum-kiihotuksena (joka onneksi jäi 1990-luvulle): ”Nami-nami hali-pusi, kun kaikki on niin iha-naaaaaaaah!”
Ilmoita asiaton viesti
Negatiivisen ajattelumallin ja suhtautumisen sain ammoin äidiltäni, ja enpä ole joutunut pettymään, kun en ole koskaan hyvää odottanutkaan.
Voisi kuvitella, että alituinen negatiivisuus ja kyynisyys on raskasta, mutta näin ei ole.
Kun ei odota mitään positiivista tapahtuvasti, ei tule pettymyksiäkään.
Jokin asia voi joskus mennä hyvinkin, ja se tuo lyhyen ilonpilkahduksen; ”erehdyksiä sattuu.”
Viite:
http://piisami.net/huumori/murphy.htm
Ilmoita asiaton viesti
Sami Pihlström Ylellä Kalle Haatasen haasteltavana.
https://areena.yle.fi/1-4491709
Ilmoita asiaton viesti
Voidaanko ajattelumallit edes karsinoida vaan kahteen osioon, eli positiiviseen ja negatiiviseen ajatteluun? Ja onko tuo lause esimerkki jommastakummasta ajattelumallista?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pointsi. Ei voi karsinoida vain kahteen, mutta ainahan voi kärjistää.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksi napaahan siinä kärjistyksessä on ja niiden välissä kaikki muu elämä.
Ilmoita asiaton viesti
Ari, sinussa on selvästi filosofin ”vikaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Jossain vaiheessa konsultit toivat myös työelämään tämän asenne ratkaisee -henkisen mantrana. Enää ei ollut ongelmia lainkaan vaan pelkkiä haasteita.
Asioista pitäisi voida puhua niiden oikeilla nimillä. Vaikkpa yhteisössä on arvokasta, että myös negatiivisia asioita uskalletaan tuoda esille ja joku tekee myös sen. Se että joku ottaa myös sen tehtäväkseen osin leimaan hänet negatiiviseksi, vaikka välttämättä kokonaisuutena näin ei ole. Jotkut kokevat tehtäväkseen tuoda myös kriittisen näkökulman ja myös se on tärkeä lopputuleman kannalta. Pelkällä naminamilla moni asia jää ottamatta huomioon.
On eri asia olla puhtaasti negatiivinen ja pessimistinen kuin se, että ottaa huomioon myös mahdolliset ongelmat ja uhat onnistumisen aikaansaamiseksi.
Ihmisillä on erilaisia rooleja ja vahvuuksia, nykyaikana tuntuu korostuvan positiivisuus, ekstroverttiys yms. Niitäkin tarvitaan, mutta samalla myös kritiikkiä ja analyyttisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Positiivinen ajattelu sekoitetaan liian usein joko optimismiin tai näennäispositiivisuuteen, joilla kummallakaan ei ole mitään tekemistä sellaisen positiivisen ajattelun kanssa, jota tuon mantran apostolit parisen vuosikymmentä sitten alkoivat saarnata.
Käsitteet positiivinen, negatiivinen, optimisti ja pessimisti voidaan piirtää neljään eri lokeroon ikäänkuin koordinaatiston osiksi. Siitä jokainen yksilö voi sitten löytää oman pisteensä. On siis olemassa positiivisia optimisteja, positiivisia pessimistejä, negatiivisia optimisteja ja negatiivisia pessimistejä. Kaikkia suurin piirtein saman verran.
Tyypillisiä esimerkkejä:
Positiivinen optimisti: ”Paras tapahtuu ja se on fantsua!”
Positiivinen pessimisti: ”Huonoin vaihtoehto tapahtuu, mutta siitäkin selvitään!”
Negatiivinen optimisti: ”Paras kyllä tapahtuu, mutta paskaa se on yhtä kaikki!”
Negatiivinen pessimisti: ”Huonoin tapahtuu ja se vie asiat vielä synkemmiksi.”
Positiivisuuden ja negatiivisuuden käsitteisiin liittyy runsaasti paradoksaalisuutta. Kun negatiivisesti ajatteleva sanoo, että ”asiat eivät voisi olla enää huonommin” niin positiivisesti ajatteleva sanoo: ”kyllä voisivat”.
Ilmoita asiaton viesti