Negatiivisen ajattelijan joulusaarna

Negatiivinen ajattelu ansaitsee kunnianpalautuksen. Se on jo pitkään ollut huonossa huudossa ja aliarvostettua.

Apuun tulee Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin filosofeihin kuuluva professori Sami Pihlström, joka käy positiivista kukoistushehkutusta vastaan raamatullisin äänenpainoin: ”Se, joka löytää negatiivisen ajattelun, löytää itsensä ja maailman.”

Pihlströmin uuden kirjan nimi kajahtaa kuin käsky: Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas (Ntamo 2018). Pihlström saarnaa, että positiivinen ajattelu on pinnallista, vahingollista ja tuhoisaa. Kärsimystä ei pidä kieltää eikä vähätellä, ei selittää eikä oikeuttaa vaan toisen hätää pitää lievittää.

Pihlströmin kirja sai alkusysäyksensä erään joululoman aikana, jolloin joululaulut soivat kaikkialla. Suuren vaikutuksen häneen teki erityisesti P. J. Hannikaisen säveltämä ja Elsa Koposen sanoittama ”Tuikkikaa oi joulun tähtöset”. Laulun viestiin negatiivinen ajattelija suhtautuu vakavasti.

Kun ensin on hehkutettu joulun tähtien tuikkimista, joululaulujen helkkymistä ”rinnoista niin riemurikkahista” ja tähtisilmien loistoa, viimeisessä säkeistössä muistetaan, että elämällä on myös vakava puolensa: ”Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi. Kerran silmät täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet. Siks oi tähtisilmät loistakaa.”

Kerrataan vielä. Viimeinen säe kiteyttää: Siks oi tähtisilmät loistakaa. Pihlström tiivistää laulun opetuksen niin, että suru on kuin kehys, jonka sisällä ilokin pääsee loistamaan: ”Elämän ilon ja riemun – joita en kiellä ja joiden merkitystä en halua vähätellä – paikka on surun kontekstissa, rajallisuuden tunnustamisessa, ihmisen osassa.”

Oman traagisen sävynsä Tuikkikaa oi joulun tähtöset -lauluun tuo sanoittajan, opettaja Elsa Koposen (1885-1977) kohtalo. Hän sairastui tuberkuloosiin, kun hän toimi opettajana Lohjalla. Hän oli kihloissa Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina myöhemmin toimineen A. O. Väisäsen kanssa. Väisänen purki kihlauksen, kun sai tietää Elsan sairaudesta.

Näissä surullisissa tunnelmissa Elsa Koponen teki jouluaattona sanat joululauluun, josta on tullut yksi Suomen suosituimmista: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000850310.html

Paljon meni yli hilseen Pihlströmin kirjasta, mutta ydinsanoman luulen ymmärtäneeni. Väärinkäsitysten välttämiseksi professori korostaa, että negatiivinen ajattelu ei ole synkistelyä tai katkeruutta – päinvastoin. Se mahdollistaa sen, että huomio suunnataan olennaiseen. Se asettuu suosittua kukoistushehkutusta vastaan.

Pihlström kirjoittaa, että negatiivisen ajattelun löytänyt ei suhtaudu todellisuuteen ja toisiin ihmisiin keinotekoisen pirteästi ”ilon kautta” vaan tunnustaa haikeuden ja melankolian, elämän pohjimmaisen vakavuuden. Kaikki kaunis on katoavaista, haikeus on vakavan elämän pohjavire.

Keinotekoinen innostuksen teeskentely, mitä viime vuodet on nähty kyllästymiseen asti, ei johda kestäviin myönteisiin lopputuloksiin. Päinvastoin. Negatiivinen ajattelija arvioi, että tyhjänpäiväinen positiivisuusretoriikka voi johtaa sellaiseen myönteisyyden pakottavaan ylivaltaan, joka peittää alleen muut äänet, tosiasiallisen pahoinvoinnin ja kärsimyksen.

Nimestään huolimatta Pihlströmin kirja ei ole mikään opaskirja. Se pikemminkin pilkkaa heppoisia self help -oppaita. Negatiivisen ajattelijan opas osoittaa vakavan ajattelun voiman. Se on tervetullut vastaveto löysille kukoistus- ja elämänhallintapuheille.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu