Isontalon Antti hautoi Marskin murhaa
Hätkähdin hieman, kun luin uutta kirjaa suomalaisista SS-miehistä. Kirjassa esitettiin yhtäkkiä varmana tietona, että seitsemän sodan veteraani Antti Isotalo (1895-1964) oli valmis antamaan käskyn Mannerheimin murhaamiseksi jatkosodan jälkimainingeissa. Alahärmässä syntynyt Isotalo oli kuuluisan puukkojunkkarin Antti Isotalon pojanpoika.
Eräiden SS-miesten haaveilema vallankaappaus, johon Isotalon väitetty murhasuunnitelma liittyy, on sivujuonne uudessa kirjassa (André Swanström: Hakaristin ritarit – Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset, Atena 2018).
Kirjan pääväitteiden mukaan suomalaisia SS-miehiä osallistui saksalaisten rinnalla holokaustiin, juutalaisten tuhoamiseen ja sotarikoksiin päin vastoin kuin aiemmin on esitetty. Asiasta on tekeillä virallinen selvitys, jonka pitäisi valmistua lähiaikoina.
Noin 1400 vapaaehtoista suomalaista palveli Himmlerin johtamissa SS-joukoissa 1941-43. Kun suomalais-saksalainen aseveljeys loppui 1944, aika oli levotonta ja Suomessa huhuttiin jopa vallankaappauksesta. Isontalon Antti oli kuulolla.
Suomalaisten SS-miesten keskuudessa Mannerheimiä pidettiin aseveljeyden pettäjänä. SS-värväri Isotalo taas oli monien SS-miesten luottohenkilö. Swanströmin mukaan Isotalo olisi vastannut suomalaiselle SS-miehelle, joka kysyi lupaa Mannerheimin ampumiseen, että ”vielä ei ollut sen aika”. Halukkaita Marskin murhamiehiä oli kuulemma useita.
Antti Isotalon rooli vallankaappausaikeissa ja jopa Mannerheimin murhassa ovat minulle uutta tietoa. Erityisesti murhasuunnitelma tuntuu uskomattomalta, mutta kai se on uskottava, kun historiantutkija niin todistaa.
Eteläpohjalainen Isotalo edusti yksittäisiä radikaaleja, jotka Swanströmin mukaan haaveilivat vallankaappauksesta. Kaappauksen masinoijana Swanström mainitsee mm. Suomen Valtakunnan Liiton, joka keväällä 1943 oli rekrytoinut SS-miehiä riveihinsä. Innokkaana puuhamiehenä hääri Unto Boman (Parvilahti) lähipiireineen.
Antti Isotalolle kävi lopulta hyvin. Hän toimi sodan jälkeen Alkon paikallisjohtajana Seinäjoella. Sitä ennen hän ehti toimia mm. jääkärinä ja jääkärivärvärinä, osallistua valkoisten joukkueenjohtajana 1918 Tampereen taisteluihin, käydä komppanianpäällikkönä heimosotaa Aunuksen retkellä, jonka seurauksena hän pääsi isoisänsä tavoin laulun aiheeksi: ”Tuli Isontalon Antti Härmästä päin / kera joukkojen rynnistäväin" (Kuularuiskulaulu) http://www.makkara.info/laulut.html#kuula
Antti Isotalon värikkääseen elämään mahtui myös muutama vuosi Australiassa kirvesmiehenä ja pankin esimiehenä Alahärmässä. Hän osallistui IKL:n ja Lapuan liikkeen toimintaan ja oli mukana Mäntsälän kapinassa. Monien vaiheiden jälkeen hän ilmoitti poliittiseksi kannakseen puolueeton antikommunisti.
Kaikille SS-miehille ei käynyt sodan jälkeen yhtä hyvin kuin SS-värväri Isotalolle. Unto Parvilahti, joka toimi Berliinissä SS-miesten yhdyshenkilönä, joutui Suomeen tultuaan punaisen Valpon kuulusteluihin, luovutettiin valvontakomissiolle ja sitä kautta vankileirille Neuvostoliittoon, mistä vapautui vasta vuosien päästä. Parvilahti kirjoitti kokemuksistaan kansainvälistäkin huomiota saaneen kirjan Berijan tarhat. Hän kuoli Espanjassa 1970.
Hakaristin ritareista voi lukea useita kiinnostavia ihmiskohtaloita. Suuri joukko pakeni ulkomaille aina Etelä-Amerikkaa myöten, mutta moni Suomeen jääneistä menestyi hyvin.
Kaksi SS-miestä on toiminut jopa ministerinä. Keskustalainen Sulo Suorttanen oli puolustusministeri 1966-70 ja Kansanpuolueen Pekka Malinen oli vuonna 1957 ministerinä kolmessakin ministeriössä. Hän toimi myöhemmin diplomaattina ja suurlähettiläänä.
”… moni Suomeen jääneistä (SS-vapaaehtoisista) menestyi hyvin.”
– Viipurilaissyntyisestä Tapio Sormusesta (1922-2007) tuli rautatievirkamies ja Helsingin asemapäällikkö.
Matti Bergström (1922-2014) opiskeli lääketieteen tohtoriksi, ja hän toimi yliopiston professorina. Bergström vaikeni visusti SS-menneisyydestään, ja Wikipediakin mainitsee hänen sotavuosistaan vain toiminnan ”jatkosodassa lentäjänä”. Bergström oli epäilemättä monipuolinen poikkeusyksilö, joka SS-joukoissa toimi muun ohella tulkkina. Matrikkeliin vuodelta 2013 on kuin onkin löytynyt valokuva nuoresta, hymyilevästä Matti Bergströmistä SS-kauluslaattoineen ja kotkakokardeineen!
Ilmoita asiaton viesti
Hyviin asemiin myös mm. Karl-Erik Ladau, Varman toimitusjohtaja, Tampereen kaupunginvaltuutettu (kok.) ja presidentin valitsijamies 1968 sekä talousneuvos Jouko Itälä Sanitol Oy:n toimitusjohtaja.
Ilmoita asiaton viesti
Matrikkeli Ladausta: ”Haavoittui viidesti Saksan itärintamalla…”
– Rautainen jätkä!
Matrikkeli Itälästä: ”Palasi Suomeen 5.7.1946” sekä ”toimi yhdysupseerina syksystä 1944 alkaen Rovaniemellä (6.SS-Geb.Div Nord), — siirtyi loppuvuodesta 1944 Norjaan — jäi Saksan antauduttua vangiksi — oli vangittuna 29.6.1946 asti.”
– Seikkailija!
Mainitaanpa vielä Rolf Labbart (1922-2014), elokuvarooleistaan tuttu näyttelijä.
Ilmoita asiaton viesti
Tutkijat ovat erimielisiä Hakaristin ritareista. Esimerkiksi professori Ohto Manninen suhtautuu kriittisesti Swanströmin tutkimuksiin: https://mobile.twitter.com/vegarus/status/10754042…
Ilmoita asiaton viesti
”Erityisesti murhasuunnitelma tuntuu uskomattomalta, mutta kai se on uskottava, kun historiantutkija niin todistaa.” Historiantutkijan ”todistelut” ei enää merkitse sitä, että ne olisvat aina totta. Historiantutkijoillakin on tarve saada mainetta julkisuutta, vaikka totuuden kustannuksella. Heikki Ylikangas on tästä hyvä esimerkki.
On tunnettua, etteivät jääkärit täysin hyväksyneet ”ryssänupseereja”, joita Mannerheimikin oli. SS-miehet olivat kuumapäistä porukkaa, joten varmaan niistä joku olisi halunnut tappaa Marskin, mutta tuskin se kovin yleistä oli. Onko kirjoittajalla tarkempaa tietoa?
Minua ihmetyttää ja huvittaa tämä into penkoa suomalaisten SS-miesten tekemisiä. Simon Wiesenthal keskus jahtaa vielä olossa olevia keskitysleirien kokkeja ja siivoojia, joten sen tekemisiä ja pyyntöjä ei kannattaisi ottaa vaakavasti. En usko, että suomalaiset SS-miehet olisivat osallistuneet sotarikoksiin suuremmin. Samalla me vaietaan täyin suomettumisen aika ja niistä rikoksista, joita NL teki Suomessa. Esimerkiksi Leinon vankien (kuten Unto Parvilahden) kohtalo taitaa olla vielä selvittämättä. Leinon vankien pidättäminen ja lähettäminen Siberiaan oli laiton teko ja törkeä ihmisoikeuksien loukkaus, mutta ei tästä kokskaan ketään ole syytetty.
Muutama viikko sitten kuoli kotkalainen kommunistikansanedustaja lääkäri Pentti Tiusanen. Nuoruudessaan Tiusanen opiskeli DDRssä ja todistetusti oli STASIN agentti, Hän osallistui suomalaisten poliitikkojen vakoiluun tavalla, jota voisi kutsua maanpetturuudeksi. En nähnyt yhdessäkään Tiusasen muistokirjoituksissessaa mainintaa hänen yhteistyöstä STASIN kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Matti, tämä Marskin murhasuunnitelma, mistä kysyit, kuitataan Swanströmin kirjassa lyhyellä maininnalla. Ei tutkija kovin vakuuttavia todisteita esitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostava tuo Swanströmin kirja. Yritän saada sen käsiini pikapuolin. Suomi oli sotavuosina todella hankalassa tilanteessa. Talvisodassa taistelimme Stalinia ja Hitleriä vastaan, jatkosodassa Stalinia ja Lapin sodassa Hitleriä vastaan.
SS-pataljoona koottiin talvisodan kovien kokemusten jälkeen. On muistettava, että suuri osa joukoista oli kokemattomia alle 20-vuotiaita nuorukaisia, joiden motiiveina oli varmaan vain isänmaan auttaminen hädän hetkellä ainoalta tarjolla olleelta suunnalta. Hitlerin sotarikoksista ei juuri ollut tietoa liikkeellä. Ne olivat sitä paitsi suurimmalta osin vasta tulossa.
Kun Australia-seuratoimintaa pantiin Suomessa alulle 1980-luvun puolivälissä, yhtenä aktivistina oli SS-pataljoonalainen Veikko Penttinen (synt. 1923). En muista käyneemme hänen kanssaan minkäänlaisia keskusteluja sodanaikaisista tapahtumista.
Ilmoita asiaton viesti
Matrikkeli Penttisestä (k. 2006): ”Ryhmänjohtaja, kiväärimies, pioneeri. Osallistui pioneerikurssille.” Kotiuduttuaan SS:stä (tyypillisellä päivämäärällä) 11.7.1943 Penttinen palveli JR5:ssä.
– Siinäkin mies, joka teki mitä miehen pitää tehdä. Muistoa kunnioittaen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo Kokko, #9:
”Matrikkeli Penttisestä (k. 2006): ”Ryhmänjohtaja, kiväärimies, pioneeri. Osallistui pioneerikurssille.” Kotiuduttuaan SS:stä (tyypillisellä päivämäärällä) 11.7.1943 Penttinen palveli JR5:ssä.
– Siinäkin mies, joka teki mitä miehen pitää tehdä. Muistoa kunnioittaen.”
Noin juuri. Penttinen valmisti 90-luvulla dokumenttiohjelmia mm. Australiassa. Minun mielestäni hän ei ollut missään tapauksessa mikään natsi.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen henkilö oli myös kenttäpappi Ensio Pihkala, joka kuoli Ukrainassa 1941. Hän suhtautui erittäin kriittisesti saksalaisten SS-miesten julmuuksiin, joista kirjoitti päiväkirjassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Matrikkeli Pihkalasta: ”k. 6.8.1941 Smela. — Kaatui konekiväärisarjasta. Haudattiin ensin Smelaan, siirrettiin myöhemmin Puolaan, siunattu poissaolevana Lappeenrannan sankarihautaan. Opiskeli kirkon stipendiaattina Berliinissä 1941. Ilmoittautui kesäkuussa 1941 vapaaehtoisesti suomalaisten kenttäpapiksi ja yhdysupseeriksi Wiking-divisioonaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Olavi Koivukankaan kaukosiirtolaisuuden historiassa ”Kaukomaiden kaipuu” (Siirtolaisuusinstituutti 1998) kerrotaan Antti Isotalosta, että hän oli 1924 perustamassa Australian Pohjois-Queenslandissa Cairnsin Suomi-Seuraa.
Talvisota koettiin hyvin voimakkaasti Australiassa. Silloin Isotalo oli jo Suomessa. Suomeen lähetettiin kolme sähkösanomaa mm. sotamarsalkka Mannerheimille ja Antti Isotalolle. Noin arvoituksellisesti tuossa kirjassa lukee.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyin jääkäri Antti Isotalosta professori Olavi Koivukankaalta, joka oli vuosikymmeniä Siirtolaisuusinstituutin johtajana ja julkaisee nykyään kirjoja omassa OK-kirja -kustantamossaan.
Näin Koivukangas kirjoittaa: ”En usko, että tulevakaan historiantutkimus saisi jääkäri Isotalosta Mannerheimin vihamiestä.
V. 1918 Isotalo varmaan ymmärsi Mannerheimin merkityksen Venäjästä vapautumiseksi käydyssä sodassa.
Ja varmaan sama asenne jatkui Lapuan liikkeen ja toisen maailmansodan aikana.
Kyllä pohjalaiset arvostivat suuresti Mannerheimia.”
Kirjassaan ”Aforismi – Hiottu timantti” (OK-kirja 2018) Koivukangas kirjoittaa:
”Sukulaisuudesta kannattaa aina olla ylpeä, vaikka sukulainen on Isontalon Antti ja vaikka sukulaisuus juontuu useiden sukupolvien taakse. – Antin isoäiti oli lähtöisin kotitalostani.”
Ilmoita asiaton viesti
”kai se on uskottava, kun historiantutkija niin todistaa.”
Kirkkohistorian dosentti André Swanströmin sekä historiantutkija Oula Silvennoisen tekstejä ja päätelmiä luettuani en ota tuota enää lainkaan niin itsestään selvyytenä.
Ilmoita asiaton viesti