Isontalon Antti hautoi Marskin murhaa

Hätkähdin hieman, kun luin uutta kirjaa suomalaisista SS-miehistä. Kirjassa esitettiin yhtäkkiä varmana tietona, että seitsemän sodan veteraani Antti Isotalo (1895-1964) oli valmis antamaan käskyn Mannerheimin murhaamiseksi jatkosodan jälkimainingeissa. Alahärmässä syntynyt Isotalo oli kuuluisan puukkojunkkarin Antti Isotalon pojanpoika.

Eräiden SS-miesten haaveilema vallankaappaus, johon Isotalon väitetty murhasuunnitelma liittyy, on sivujuonne uudessa kirjassa (André Swanström: Hakaristin ritarit – Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset, Atena 2018).

Kirjan pääväitteiden mukaan suomalaisia SS-miehiä osallistui saksalaisten rinnalla holokaustiin, juutalaisten tuhoamiseen ja sotarikoksiin päin vastoin kuin aiemmin on esitetty. Asiasta on tekeillä virallinen selvitys, jonka pitäisi valmistua lähiaikoina.

Noin 1400 vapaaehtoista suomalaista palveli Himmlerin johtamissa SS-joukoissa 1941-43. Kun suomalais-saksalainen aseveljeys loppui 1944, aika oli levotonta ja Suomessa huhuttiin jopa vallankaappauksesta. Isontalon Antti oli kuulolla.

Suomalaisten SS-miesten keskuudessa Mannerheimiä pidettiin aseveljeyden pettäjänä. SS-värväri Isotalo taas oli monien SS-miesten luottohenkilö. Swanströmin mukaan Isotalo olisi vastannut suomalaiselle SS-miehelle, joka kysyi lupaa Mannerheimin ampumiseen, että ”vielä ei ollut sen aika”. Halukkaita Marskin murhamiehiä oli kuulemma useita.

Antti Isotalon rooli vallankaappausaikeissa ja jopa Mannerheimin murhassa ovat minulle uutta tietoa. Erityisesti murhasuunnitelma tuntuu uskomattomalta, mutta kai se on uskottava, kun historiantutkija niin todistaa.

Eteläpohjalainen Isotalo edusti yksittäisiä radikaaleja, jotka Swanströmin mukaan haaveilivat vallankaappauksesta. Kaappauksen masinoijana Swanström mainitsee mm. Suomen Valtakunnan Liiton, joka keväällä 1943 oli rekrytoinut SS-miehiä riveihinsä. Innokkaana puuhamiehenä hääri Unto Boman (Parvilahti) lähipiireineen.

Antti Isotalolle kävi lopulta hyvin. Hän toimi sodan jälkeen Alkon paikallisjohtajana Seinäjoella. Sitä ennen hän ehti toimia mm. jääkärinä ja jääkärivärvärinä, osallistua valkoisten joukkueenjohtajana 1918 Tampereen taisteluihin, käydä komppanianpäällikkönä heimosotaa Aunuksen retkellä, jonka seurauksena hän pääsi isoisänsä tavoin laulun aiheeksi: ”Tuli Isontalon Antti Härmästä päin / kera joukkojen rynnistäväin" (Kuularuiskulaulu) http://www.makkara.info/laulut.html#kuula

Antti Isotalon värikkääseen elämään mahtui myös muutama vuosi Australiassa kirvesmiehenä ja pankin esimiehenä Alahärmässä. Hän osallistui IKL:n ja Lapuan liikkeen toimintaan ja oli mukana Mäntsälän kapinassa. Monien vaiheiden jälkeen hän ilmoitti poliittiseksi kannakseen puolueeton antikommunisti.

Kaikille SS-miehille ei käynyt sodan jälkeen yhtä hyvin kuin SS-värväri Isotalolle. Unto Parvilahti, joka toimi Berliinissä SS-miesten yhdyshenkilönä, joutui Suomeen tultuaan punaisen Valpon kuulusteluihin, luovutettiin valvontakomissiolle ja sitä kautta vankileirille Neuvostoliittoon, mistä vapautui vasta vuosien päästä. Parvilahti kirjoitti kokemuksistaan kansainvälistäkin huomiota saaneen kirjan Berijan tarhat. Hän kuoli Espanjassa 1970.

Hakaristin ritareista voi lukea useita kiinnostavia ihmiskohtaloita. Suuri joukko pakeni ulkomaille aina Etelä-Amerikkaa myöten, mutta moni Suomeen jääneistä menestyi hyvin.

Kaksi SS-miestä on toiminut jopa ministerinä. Keskustalainen Sulo Suorttanen oli puolustusministeri 1966-70 ja Kansanpuolueen Pekka Malinen oli vuonna 1957 ministerinä kolmessakin ministeriössä. Hän toimi myöhemmin diplomaattina ja suurlähettiläänä.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu