Mannerheimin ”poika” talvisodassa

Mannerheimistä on monta tarinaa ja lisää keksitään. Talvisotaan sijoittuvan uuden kirjan (A.M. Frost: Näkymätön kuolema, Bazar 2018) pääosassa seikkailee Mannerheimin ”poika”. Majuri Peder Jangin sanotaan olleen Mannerheimin tuliainen Mantšurian kukkuloilta, Kiinaan tekemältään vakoilu- ja tutkimusretkeltä.

”Niin, se Mannerheimin poika. Oikeastaan se tuntuu aika uskottavalta, jopa todennäköiseltä”, järkeilee kirjailija Frost kirjan loppuun tehdyssä ”haastattelussa”.

A.M. Frost on kahden henkilön salanimi ja Näkymätön kuolema on kaksikon esikoisteos. Kaksikko selittää, että Mannerheim pelasti Kiinassa syntyneen vauvan, joka sijoitettiin Suomessa sijaisperheeseen. Salaperäisen lapsen isä oli joko Mannerheim tai joku hänen retkikuntaansa kuuluva.

Nuorena miehenä juureton Peder Jang eli levotonta elämää itäisillä mailla, haki lohtua oopiumistakin, mutta palasi Suomeen 1933 ja talvisodan syttyessa hän olikin jo majuri Suomen armeijassa. Hän oli valmis taistelemaan kotimaansa puolesta.

Peder Jangin tausta on hyvä tietää, jotta osaa suhtautua seikkailukertomukseen asiaan kuuluvalla hartaudella. Majuri Jang on kylmäverinen sankari. Hänellä on täydellinen sotilaallinen ryhti ja hänen sinisissä silmissään on kylmä, teräksinen katse. Yläluomissa on aasialaisille tyypillinen ihopoimu, joka saa silmät näyttämään eksoottisen vinoilta. Hän on 190 senttiä pitkä, yhtä aikaa hoikka ja lihaksikas.

Jangin hankalin ja mieluisin vastustaja on nainen, jolla on monta roolia. Hän on Kämpin tarjoilija ja myöhemmin lotta rintamalla, mutta ennen kaikkea Valpon agentti. Viehättävän Helle Haagan kanssa Jang mittelee taitojaan monella rintamalla eikä ihme, sillä naisen ”silmät ovat harmaat ja tyynet kuin lammen vesi juuri ennen kesäsateen alkamista”.

Kun Jang tapaa naisen Helsingissä, hän panee merkille, että Helle tuo mieleen antiikin Kreikan patsaat: ”Yksinkertainen, hopeanharmaasta silkkikankaasta tehty puku hyväilee naisen keijukaismaisen kaunista vartaloa. Se laskeutuu avonaisena sekä rinnan että selän puolelta, mutta ei paljasta mitään liikaa. Jos vartaloon kuuluisi ylimääräisiä makkaroita, ne näkyisivät nyt. Mutta niitä ei ole, ja siksi katsojan mieleen tulee taiten veistetty patsas.”

Kyse ei ole perinteisestä sotakirjasta vaan aikuisten seikkailukertomuksesta, johon on ympätty kaikki mahdolliset viihdejännärien kliseet. Miehet ovat komeita, naiset kauniita ja suomalaisten joukkoihin on soluttautunut petturi, joka tietenkin paljastuu. Vihollinen on paha ja hautoo julmia tekoja, mutta pienen Suomen urhoolliset sotilaat selviävät pälkähästä.

Kirjassa on paljon erilaisia aineksia, jotka tekevät siitä lievästi sekavan. Kirjailija A.M. Frostin ”haastattelussa” asia käännetään myönteiseksi: Näkymättömällä kuolemalla on monet kasvot. Käsikirjoituksen lukeneista yksi piti sotakirjana, toinen trillerinä, kolmas toimintaseikkailuna ja näkipä joku kirjan myös kuvauksena pienen ihmisen matkasta sodan keskellä.

Jos ottaa kirjan viihteellisenä toimintajännärinä eikä ole turhan tosikko, sen parissa saa hyvin aikansa kulumaan. Jäin koukkuun, kun alkuun pääsin. Jatko-osia on luvassa lähivuosina.

Ja nyt sitten vain arvailemaan, ketkä kätkeytyvät A.M. Frostin salanimen taakse.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu