Rempseä Keskisarja naistutkijan hampaissa

Kun parikymmentä vuotta Minna Canthia tutkinut naistohtori lyttää suositun miespuolisen historiantutkijan tulkinnat hullunkurisiksi, ilmassa on akateemisen tasa-arvotaistelun henkeä. Tohtori Minna Maijala iskee tohtori Teemu Keskisarjaa ja muita miespuolisia historiantutkijoita ja heidän tulkintojaan vastaan Minna Canthin hengessä.

Tämä vuosi on Minna Canthin juhlavuosi. Tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta on kulunut 175 vuotta hänen syntymästään. Juhlan kunniaksi on juuri julkaistu Maijalan esseekokoelma (Punaiset kengät – Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta, Otava 2019), johon sisältyy miehisen historiantutkimuksen ankara kritiikki.

Maijala ottaa yhdeksi esimerkiksi Kai Häggmanin, Teemu Keskisarjan ja Markku Kuisman juhlateoksen 1917 Suomen ihmisten vuosi (WSOY). Teos ei Maijalan mielestä ole nimestään huolimatta teos suomalaisista ihmisistä eikä heidän kokemuksistaan. ”Mukana ei ole sen enempää kansanihmisten kuin naistenkaan kokemuksia.”

Maijala ironisoi, miten kirjan eräässä kuvassa nimetön nainen ajaa polkupyörällä ja kuvatekstissä sanotaan: 1900-luvun alussa naisesta tuli toimija myös maanteillä. ”Toimija myös maanteillä. Mutta koko teoksessa nainen ei esiinny toimijana missään muualla. Eikö suomalaisten naispoliitikkojen, -taiteilijoiden ja -kirjailijoiden kokemuksilla ja ajatuksilla ollut todellakaan mitään merkitystä itsenäistyvässä Suomessa.”

Maijalan kritiikin pääkohteena on Teemu Keskisarja, miespuolinen historiantutkija, joka teoksessa käyttää nimettömiksi ”ihmisiksi” jäävien naisten ja kansan ääntä. Maijalan mielestä Keskisarja oikoo mutkia, niputtaa, yleistää ja yksinkertaistaa eikä kerro ihmisten kokemuksista vaan siitä, miltä itsenäistymisvuosi näyttää (mies) historioitsijan näkökulmasta.

Kaikkein hullunkurisimmaksi Maijala nimeää Keskisarjan päätelmän sisällissodan perimmäisestä syystä. Keskisarja kirjoittaa, että sadat virkaheitot tsaarinupseerit näkivät valkoisessa armeijassa työpaikan ja siksi he tahtoivat sotaa.

”Koskaan ei saada tietää, mihin Mannerheim olisi ratsastellut ilman tätä tilaisuutta kolmekymmentä vuotta aiemmin taakse jättämässään synnyinmaassa. Jääkärit eivät olleet palaamassa vuosia sitten keskeytyneisiin yliopisto-opintoihin taikka tylsiin siviilitöihin. Sotimaan sotimisen vuoksi halusivat myös kunnianhimoiset, malttamattomat punapäälliköt.”

Minna Maijala ihmettelee, että Keskisarja esittää sodan syyksi maskuliinisen toiminnantarpeen, ikään kuin sota olisi miehille vain ajankulua ja leikkiä: ”Kärsimyksen vähättely asettaa Keskisarjan mieskuvan varsin kyseenalaiseen valoon. Olisivatko ajan miehet (ihmiset) olleet todella noin tunnottomia kuoleman ja tuhon suhteen?”

Historia on Maijalan mielestä kirjoitettu miesten näkökulmasta eikä naisten tekemä tutkimus voi koskaan horjuttaa miehistä historiankirjoitusta. Arjen historiaa naisten ja lasten näkökulmasta voikin lukea lähinnä naisten kirjoittamista kaunokirjallisista teoksista. Eturintamassa historiallisilla romaaneillaan ovat viime vuosina olleet Kaari Utrio, Sirpa Kähkönen, Anneli Kanto ja Heidi Köngäs.

Miehisen historiantutkimuksen esimerkiksi istutettu Teemu Keskisarja on värikäs tutkija, jonka rempseitä kirjoja olen usein kehunut. Lukiessa en ole tullut ajatelleeksi naisnäkökulmaa enkä osaa sanoa, miten merkittävä Maijalan nostama mies/nais -asetelma historiantutkimuksessa on. Odotan mielenkiinnolla, mitä Keskisarja vastaa Maijalan kritiikkiin.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu