Yrjö Kallinen – kävelevä paradoksi

Yrjö Kallinen (1886-1976) on yksi Suomen historian merkillisimmistä miehistä. Hän sai sisällissodan aikana neljä kertaa kuolemantuomion, istui neljä vuotta vankilassa, mutta selvisi hengissä. Hän oli pasifisti, rauhanmies, josta tuli puolustusministeri.

Kallinen oli vastakohtien mies, kävelevä paradoksi. Hänen elämästään juuri julkaistussa kirjassa (Kyösti Suonoja: Yrjö Kallinen – Pasifisti puolustusministerinä, Into 2019) keskitytään kuvaamaan hänen ajatteluaan ja arvomaailmaansa sekä toimintaansa puolustusministerinä Mauno Pekkalan hallituksessa (1946-48).

Kallinen oli erikoinen puolustusministeri. Hän ilmoitti ottavansa tehtävän vastaan, mutta vain sillä ehdolla, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, mikä lisäisi Suomen armeijan sotakapasiteettia. Hän ei sekaantuisi upseerien nimittämiseen, aseiden hankintaan eikä mihinkään ”asetouhuun”.

Hallituksen muodostaja Pekkala hermostui Kallisen ehtoihin ja tiuskaisi: ”Sinä oot niin mahoton mies!” Kallisesta tuli kuitenkin puolustusministeri ja työnjako vahvistettiin valtioneuvostossa niin, että pääministeri Pekkala, entinen puolustusministeri, hoitaisi kaikki aseita ja sotaa koskevat asiat. Kallisesta tuli lähinnä seurustelu-upseeri.

Kallinen viihtyi ministerinä. Hän toimi hallituksessa presidentti Paasikiven ja pääministeri Pekkalan suojeluksessa. Suonoja arvioi, että Kallisen tärkein tehtävä oli osallistua hallituksen rauhanpolitiikan tekemiseen ”uskottavana henkilönä Neuvostoliiton näkökulmasta katsottuna”.

Kallinen tunsi arvonsa, oli mahtava ja itsevarma. Kun hän teki ministerivierailun Roomaan, Suomen lähetystö onnistui sopimaan harvinaisen tapaamisen paavin kanssa. Roomassa Kallinen ei kuitenkaan mennyt paavin luo. Sen sijaan hän kirjoitti paaville kirjeen, jossa tiedotti, että koska hän ajatteli asioista toisin kuin paavi, hän ei tahdo tätä tavata.

Kallinen olikin varsinainen toisinajattelija, josta ei oikein saa selvää vieläkään, mikä hän oli miehiään. Suonojan mukaan Kallinen oli ennen kaikkea osuustoimintamies, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) valistuspäällikkö. Hän ei luottanut mihinkään ismeihin tai puolueisiin, vaikka puoluekannaltaan sosialisti olikin.

Taas tullaan paradokseihin. Kallinen oli teosofi ja sosialisti, zenbuddhalainen ja luterilaisen kirkon jäsen: ”Hänellä oli aivan oma aatteellisuutensa, joka oli sekoitus osuustoimintaa, sosiaalista omaatuntoa, marxilaisuutta, zenbuddhalaisuutta ja pasifismia.”

Kallinen oli kuuluisa kaunopuhuja, mutta kuten kaunopuhujilla usein, muoto tappoi sisällön. Puheet olivat kriitikkojen mielestä komeasti esitettyä sanahelinää. Sisällöstä ei paljon jäänyt mieleen.

Kyösti Suonojan kirja on kunnianosoitus Kalliselle, joka oli yksi Suonojan edeltäjistä KK:n valistuspäällikkönä. Suonoja kehuu, että Kallinen oli rohkea ja rehellinen ajattelija, kapinallinen ja voimakastahtoinen oman tiensä kulkija. Hän oli kouluja käymätön, itseoppinut mies, joka lukeneisuutensa ansiosta oli kuin ”huippuetevä professori”.

Kirjaa lukiessa yksi pikku asia jäi vaivaamaan. Miten on mahdollista, että aseita vastustaneelta pasifistilta ja rauhanmieheltä löytyi haulikon kantolupa?

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu