Viisas Suomi, urhea Puola

Tohtoripariskunta (Mari ja Vesa Vares) tekee heti kirjansa esipuheessa selväksi, että nyt ollaan asialinjalla (Valmis valtioksi – Suomi ja eurooppalainen itsenäistymisaalto, Docendo 2019): ”Kirjamme ei tarjoa suuria tunteita eikä klikkiotsikon aineksia, vaikka aihe, vuosien 1917-1918 murros, herättää yhä tunteita niin Suomessa kuin muualla.”

Yltiöasiallinen linja tekee lukemisesta ajoittain melko työlään kokemuksen. Välillä toivoo, että kirjoittajat armahtaisivat lukijaa ja keventäisivät tekstiään herkullisilla yksityiskohdilla, mutta Varekset eivät linjastaan lipsu.

Vertailukohtina Suomelle kirjassa ovat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekkoslovakia, Jugoslavia, Unkari ja Itävalta sekä näistä sijainniltaan poikkeava Irlanti.

Suomi oli monessa suhteessa erilainen kuin muut samaan aikaan itsenäistyneet maat. Kirjassa onkin mainioita kiteytyksiä siitä, miten erilaisia tilanteet olivat eri maissa.

Suomen ja Puolan suhtautuminen Venäjän ylivaltaan 1800-luvulla on kuvattu osuvasti. Kun Suomessa korostettiin harkitsevaa valtioviisautta ja reaalipolitiikkaa, puolalaisten perinteeseen kuului vastarinnan glorifiointi.

Suomalaiset päätyivät kerran jopa kukistamaan Puolan kapinaa. Suomalaisten ja puolalaisten poikkeavia tapoja pidetään kirjoittajien mukaan edelleen kummassakin maassa viisaina, arvokkaina ja sankarillisina. Viisas Suomi, urhea Puola!

Suomella ei ollut kapinallisen kansakunnan mainetta Venäjän isäntäimperiumin silmissä. Taantumuksen symboli ja kapinoiden kukistaja Nikolai I käski virkamiehiään jopa jättämään Suomen rauhaan, koska ”se oli hänen laajan valtakuntansa ainoa kolkka, joka ei ollut koskaan aiheuttanut hänelle hetkenkään huolta”.

Suomalaiset panivat toivonsa keisariin, jonka avulla pidettäisiin kurissa niin Venäjän ministerit kuin ”slaavilainen kansanmeri”. Pitkästä perinteestä näkyy Suomessa jälkiä yhä.

Suomessa itsenäistyminen oli iloinen asia, mutta Itävallassa ja Unkarissa ”itsenäistyminen” aiheutti lähes maansurun ja oli suorastaan paradoksaalinen asia. Riemua ei tunnettu, koska itsenäistyminen liittyi Itävalta-Unkarin romahdukseen:

”Itävalta jäi valtioksi, joka ei olisi halunnut olla itsekään olemassa. Unkari puolestaan valtioksi, joka oli mielestään Euroopan silvotuin ja epäoikeudenmukaisimmin kohdeltu uhri.” Unkarin nykyisen politiikan juuria voi hakea näistäkin historian tapahtumista.

Varekset onnistuvat hyvin tavoitteessaan antaa kliseille sisältöä. Vaikka kirjassa ei ole mitään mullistavaa uutta, se antaa hyvän kokonaiskuvan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Euroopan murroksesta. Suomikin oli valmis valtioksi, mutta se ei ollut suinkaan ainoa uusi itsenäinen valtio, joka silloin syntyi.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu