Sankarina merkillinen Mauno
Mauno Koiviston (1923-2017) vaiheet Turun satamasta tohtoriksi ja tasavallan presidentiksi tunnetaan hyvin, mutta vielä riittää aineksia kirjoiksi asti. Neljätoista tunnettua kirjoittajaa, joista suuri osa kuului Koiviston lähipiiriin, julkaisi tänään (28.3.2019) Seppo Lindblomin ja Pekka Korpisen toimittaman teoksen Merkillinen Mauno (Otava, 2019).
Moni on kirjoittanut tekstinsä rutiinilla ikään kuin vanhasta muistista. Kirjaan mahtuu myös kiinnostavia juttuja, joista yksi on piispa Eero Huovisen kirjoitus Koiviston uskonnollisesta vakaumuksesta. Se on tiedetty, että Koivisto oli jonkin sortin uskovainen, mutta minkä sortin, on jäänyt vähän epäselväksi.
Koivisto oli matalan profiilin mies politiikassa eikä hän uskonasioitaankaan julkisuudessa kovaan ääneen esitellyt. Tutkittavaa riittää yhä.
Koivistoa on pidetty järkimiehenä. Hän rakensi toimintansa rationaalisen ajattelun varaan, mutta järjen kaikkivoipaisuuteen hän suhtautui kriittisesti. Hän oli syvästi uskonnollinen. Häntä askarruttivat synti ja iankaikkisuus.
Koivisto oli kova poika veisaamaan virsiä, mikä kertoo hengellisistä harrastuksista. Hän osasi varmasti ulkoa enemmän virsiä kuin keskiverto kirkkouskovainen.
Huovinen kertoo Koiviston virrenveisuusta jutun, jonka hän kuuli MTK:n taannoisen ykkösmiehen Veikko Ihamuotilan pojalta Ristolta.
Koivistoilla oli tapana kerran vuodessa vierailla Ihamuotiloiden maatilalla. Takaisin Helsinkiin tultiin yöllä kahdella autolla. Toisen auton takapenkillä olivat Tellervo Koivisto ja Veikko Ihamuotila, toisen Anna-Liisa Ihamuotila ja Mauno Koivisto.
Anna-Liisa ja Mauno veisasivat koko matkan. He ehdottivat vuorotellen virren ja sitten veisattiin ulkomuistista. Aina matka loppui kesken ja Mauno kommentoi jälkeen päin: ”Kyl ne vaan niin pal siunattuja reissuja oliva.”
Hengelliset harastuksensa Koivisto aloitti jo lapsena. Isä oli uskovainen mies ja koulupoikana Maunon oli luettava ”määrätinkeinä” koko Raamattu läpi. Sodassa Koivistolla oli Raamattu, jota hän luki ahkerasti. Myöhemmin hän ujutti poliittisiin puheisiinkiin osuvia raamatunlauseita.
Koivisto määritteli itsensä protestanttiseksi kristityksi. Huovisen mukaan Korkeimman varjelus ja Jumalan armo olivat ne ydinkohdat, joiden varaan Koiviston uskonnollinen vakaumus perustui. Määritelmä protestanttinen kristitty merkitsi Koivistolle paitsi velvollisuuden tuntoa myös ”tunnetta pysyvästä syyllisyydestä”.
Seppo Lindblom arvioi, että Koivistolla oli syväänjuurtunut taipumus asettua aina altavastaajan puolelle. ”Milloinkaan hän ei lyönyt lyötyä.” Koivisto itse määritteli, että lähimmäisten heikkoudet ovat heidän rakastettavimpia ominaisuuksiaan.
Koivisto leimattiin pääministeriaikoina jahkailijaksi. Lindblom myöntää, että päätöksenteko ei ollut Maunolle helppoa, mutta kääntää asian myönteiseksi: ”Juuri sen vuoksi hän päätyi hyviin ratkaisuihin”.
Koivistolla oli myös karski puolensa, jonka hän usein piilotti. Koiviston teräsnyrkki oli silkkihansikkaiden suojissa. Seppo Lindblom: ”Kun alkoi olla toiminnan tai vastaiskun aika, se näkyi pian hänen tuimassa habituksessaan, kaikissa eleissä ja ilmeissä.”
Tämäntyyppisten kirjojen luonteeseen kuuluu, että päähenkilö kehutaan maasta taivaaseen. Koivistoa ei sentään ylennetä Tähtelän neroksi eikä Ajatusten Aurajoeksi. Sen sijaan hän oli yhden kirjoittajan mielestä nerokas strateginen ajattelija ja suoranainen nero psykologisessa tilannetajussa.
Monessa suhteessa Koivisto oli kieltämättä merkillinen mies, ehkä nerokaskin, mutta ennen kaikkea hän taisi sittenkin olla taitava poliitikko, joka jo varhain tähtäsi määrätietoisesti valtakunnan huipulle.
Toisaalla tänään ihmetellään ainakin Hesarissa, miksi jotkut berliiniläiset eivät innostu erään epäilemättä merkillistä Maunoa ihailevan suomalaisen Berliiniin avaamasta baarista, jossa muka ihaillaan SS-miesten henkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Mauno Koivistoa sitoi persidenttinä jokin outo itäinen voima, joka on sitonut niin monia ennen ja jälkeen Maunon. Mikähän se mahtaa olla?
Ilmoita asiaton viesti
Saattoi sota antaa opetuksia itäisestä voimasta Maunolle ja monille muillekin.
Ilmoita asiaton viesti
Luultavasti vaikeaselkoisin presidentti.
Jutusteluaan kuunnellessa joskus taipui ajattelemaan; ”ymmärtääköhän tuo itsekään mitä puhuu?”
Sairas Kekkonen vaati Koiviston hallitusta eroamaan. Ei eronnut ja Koivisto nousi sankariksi, kun uskalsi vastustaa Kekkosta.
Jospa hän vain jahkaili ja pohdiskeli; ”jotain pitäis tehrä” ja Kekkosen sairaus hoiti loput.
Ilmoita asiaton viesti
Savolaisen Kekkosen jälkeen varsinaissuomalainen Koivisto epäilemättä on tuntunut monista kryptiseltä. Varsinais-Suomen perinteisessä kulttuurissa kun ei oikein arvosteta asioiden kovin monipolvista selittelemistä, suhde koko puhumisen lajiin on hieman toisenlainen kuin muualla Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorena Koivisto oli saanut kuulla naapurin vanhan inkeriläisen tarinoita heimonsa kohtalosta.
Sodan jälkeen inkeriläiset ja karjalaiset Neuvostoliiton kansalaiset palautettiin valvontakomission vaatimuksesta. He päätyivät Siperian vankileireille.
Koivisto halusi korjata vääryydeksi kokemansa, ja niin Halonen valmisteli paluumuuttolain.
Alun perin paluumuuttoluvan sai, jos yksi neljästä isovanhemmasta oli suomensukuinen. Näin vaikka ei ollut välttämättä koskaan tätä isovanhempaansa tavannutkaan.
Suomeen saatiin venäjänkielisiä paluumuuttajia.
Tuntemani paluumuuttaja kertoi, että pikkupoikana Neuvostoliitossa ollessaan sai kaupassa upseerilta selkään, kun tämä oli kuullut pojan juttelevan äitinsä kanssa suomea. Vuosikymmenten mittaan suomenkieli unohtui.
Ilmoita asiaton viesti
Mauno Koivisto varoitteli lukemasta vanhan testamentin tekstejä omin päin ilman asiantuntijoiden opastusta sillä paikka paikoin ”hiukset saattavat nousta pystyyn”. Kuten nyttemmin tiedetään, sieltä löytyy karmeita ennustuksia juutalaisten kohtalon toteutumisesta, odottamassa ihmisen täytäntöönpanoa.
Taannoin maalaisia kehotettiin mediassa kuuntelemaan muuatta Mikaelia, hän tietää.
Tänä aamuna viisastuin taas vähän ilman asiantuntijoita:
”Mikael on miehen etunimi. Se johtuu Raamatunarkkienkeli Mikaelin nimestä, joka on hepreaa ja merkitsee ”Kuka on Jumalan kaltainen?””[ (Wikipedia)
Ilmoita asiaton viesti
Koiviston ollessa presidenttinä:
http://ilkkakakko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/84064-l…
Ilmoita asiaton viesti