Pirkko Saision juhlaviikot
Kirjailija Pirkko Saisio täyttää ensi viikolla 70 vuotta (16.4.2019). Sen vuoksi hän on näinä päivinä paljon esillä, mutta myös siksi, että häneltä on julkaistu uusi kirja (Epäröintejä, Siltala 2019). Meneillään ovat Saision juhlaviikot.
Mietin kuumeisesti, miten Saisiota voisi luonnehtia merkkipäivän kunniaksi niin, ettei sortuisi imeliin latteuksiin. Joku ylisti häntä Jörn Donnerin ohella viimeiseksi kirjalliseksi mammutiksi, toisen mielestä hän on mestari, suurin elossa oleva suomalainen kirjailija, Finlandia-palkinnon voittanut elävä klassikko.
Muiden mainesanat eivät täysin tyydyttäneet enkä itsekään keksinyt tähän hätään sopivaa luonnehdintaa, mutta onneksi apu löytyi läheltä.
Luin Epäröintejä -kirjasta Saision oman määritelmän itsestään. Se pudottaa elävän legendan tavallisten kuolevaisten joukkoon: ”Haaveilijahan minä olen. Olen taskukokoinen donna Juan.”
Donna Juan, naispuolinen viettelijä, liittyy tarinaan, jossa minä-kertoja haaveilee tunnetun suomenruotsalaisen naispuolisen Ohjaajan viettelystä.
Saisio tuntee itsensä paremmin kuin muut, joten on kai syytä uskoa painettua sanaa; vai onko sittenkään. Uutuuskirjan hengessä alan epäröidä. Kun Saisio on kirjoittavinaan faktaa, hän sekoittaa joukkoon fiktiota. Kirjailijat ovat hurmaavia huijareita.
Donna Juan -määritelmä kuvaa paitsi kohdettaan myös sitä, että Saisio osaa nauraa itselleen. Itseironia ja suhteellisuudentaju ovat hyviä ominaisuuksia kirjailijalle.
Saision tarina Donna Juanista ja ohjaajasta kuulostaa uskottavalta ja siinä on tirkistelyn makua, mutta tilaa jää mielikuvituksellekin: ”Elän seikkailuni pääni sisällä, kirjoitan ne fiktioksi, ja siinä olen kyltymätön. Niin kuin donnajuanit ovat.”
Saisio kirjoittaa, että hän ”ei erota muistoa, haavetta, painajaista, unelmaa siitä mitä tapahtuu oikeasti, koska mitään oikeasti ei ole minulle olemassa”.
Epäröintejä on alaotsikkonsa mukaisesti tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Saisio kirjoittaa höyhenenkevyesti painavista aiheista, joita jokaisella kirjailijalla on kuulemma seitsemän, kuten kuolemansyntejä, ja Saisiolla nämä: Rakkaus. Kuolema. Petos. Valta. Syyllisyys. Katumus. Pitkästymisen välttely.
Seitsemästä aiheesta koostuvat kaikki maailman tarinat. Eikä siinä kaikki: kateus unohtui Saision listalta, huomaa kirjailija itse.
On kiinnostavaa, miten some-raivon kohteeksikin me too -kannanotoillaan joutunut Saisio korostaa painokkaasti sitä, mistä hän ei halua kirjoittaa. ”Nykyhetken suosikkiaihetta hyvän taistelua pahaa vastaan (siten että kirjoittaja asemoi itsensä näkyvästi hyvän puolelle) en kelpuuta aiheeksi, en en.”
Viisas valinta. Helppo on olla hyvän puolella pahaa vastaan, mutta harvoin mustavalkoisen asetelman pohjalta kiinnostavaa kaunokirjallisuutta syntyy.
Kun täyttää 70 vuotta, on tapana katsoa myös taaksepäin. Saision ensimmäinen kirja (Elämänmeno) ilmestyi 44 vuotta sitten vuonna 1975. Sen jälkeen tuottelias kirjailija on kirjoittanut romaanien lisäksi näytelmiä, elokuva- ja tv-käsikirjoituksia, pienoismusikaaleja, librettoja, laulujen sanoituksia ja suomennoksia. Hän on ohjannut näytelmiä ja näytellyt teattereissa ja elokuvissa.
Saisio on kuitenkin ennen kaikkea kirjailija. Omien sanojensa mukaan hänen kirjoittamisensa perustuu siihen, että se mikä voi tapahtua jollekin toiselle, voisi tapahtua myös hänelle:
”Paitsi nuorena kuoleminen.
Se ei voi enää tapahtua minulle.
Mutta olisi voinut tapahtua, silloin kauan sitten.”
Saisio on kirjallinen nero ja henkinen Donna.
Ilmoita asiaton viesti
Saisi jo riittää vanhaskandinaavisten juhlaviikot. Mestari Jussi Halla-ahon aselaukunkantaja Matti Putkonen on samoja ”nahkurin orsilla tavataan” tyyppejä, jotka turpeeseen sidottuina eivät voi muuttua. Heitä kiinnostaa Petos. Valta. Syyllisyys. Katumus. Tehokasta katumusta odotti presidentti Niinistö persuilta, Sen sijaan rajojansa rikkovat, uusia maailmoja suunnittelevat näkevät tulevaisuuteen. Valta on kielessä, ei maan omistuksessa. Ja kielet ovat opittavissa, se vapauttaa maan painosta ja keventää sotaisen historian taakkaa.
Mestareita vähän kiinnostaa ostaako skandinaavinen raha kaiken muunkin mikä irtoaa kuin norjalainen Telenor DNA:n, vaikka pitkän päälle kysymys on kansankielisen kulttuurin elinvoimasta, tai sen hiljaisesta hautautumisesta elävältä. Italiassa näköjään pohditaan mitkä kohteet pitäisi suojata kiinalaisten invaasiolta.
Ilmoita asiaton viesti
Nahkurin orsilla tavattiin muinaisissa atsteekkien pidoissa nylkeä eävältä sotavankeja, joten poistin viittauksen Paavo Lipposen tunnettuun murahdukseen Mauri Pekkariselle eduskunnan täysistunnossa. Vanhasandinaavisuus sopii paremmin Donnan unenomaiseen flirttailuun suomenruotsalaisen kanssa.
Wikipediasta (engl.) itse lukemani selittää osaltaan miksi tohtori Erkki Tuomiojalle perustettiin Helsingin yliopiston suojiin yhdistys Historioitsijat ilman rajoja HIR. Kalliot halkeilivat ja syntyi hiiri. Tehdessäni paluuta kotiin kaukaisesta Roomasta parin vuoden työrupeamasta YK:n järjestön palveluksessa, muuan ruotsalaisuuteen perehtynyt hollantilainen varoitteli yrittämästä tonkia suomalaisten historiallista törkykasaa.
Ilmoita asiaton viesti
Saisio on kyllä kotimaisen kirjallisuuden ehdottomia huippuja. Itseeni tekivät voimakkaimman vaikutukset Kainin tytär ja Betoniyö. Myös salanimellä Jukka Larsson julkaistu Kiusaaja on hieno romaani.
Ilmoita asiaton viesti