Mies joka tapasi Kim Jong Unin

Ylen Mika Mäkeläinen on ulkomaantoimittajien aatelia. Hänen uusi kirjansa Pohjois-Koreasta (Kimlandia, Atena 2019) on vakuuttava näyttö miehen kyvyistä. Kimlandia on pätevästi kirjoitettu tietokirja oudosta ja salamyhkäisestä maasta, jota Mäkeläinen kuvaa maailman suurimmaksi avovankilaksi.

Mäkeläinen on uutistoimittajien tapaan superlatiivien mies. Uutisia ovat ne asiat, jotka tapahtuvat ensimmäistä tai viimeistä kertaa ja ovat suurimpia tai kauneimpia. Tavallinen elämä on yleensä uutistoimittajille myrkkyä, mutta pohjoiskorealaisten arjesta tiedämme niin vähän, että siitäkin löytyy paljon kiinnostavaa kerrottavaa.

Mäkeläinen on mies, joka näki ensimmäisenä suomalaisena livenä Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong Unin. Kolme vuotta sitten Korean työväenpuolueen valtavassa puoluekokouksessa Mäkeläinen tuijotti Kimiä silmästä silmään, otti valokuvia ja videoi kiihkeitä suosionosoituksia eikä unohda mainita, että videosta tuli heti Facebook-hitti.

Pieni läntisten toimittajien joukko pääsi hetkeksi kokoussaliin. Kimin ja Mikan välissä oli kymmenen penkkiriviä ja parikymmentä metriä. Aikaa korkean tason tapaamiseen oli varattu viisi minuuttia, mutta tapaaminen venähti kymmeneksi minuutiksi.

”Olipahan elämys”, Mäkeläinen huokaa ja muistelee hurmioituneita kokousedustajia, jotka ”huutavat tai oikeastaan ulisevat rytmikkäästi, suut ammollaan”, kun Kim saapuu paikalle.

Johtajien palvontaan suhtaudutaan vakavasti. Propagandajulisteita ei kannata turistienkaan yrittää ottaa matkamuistoksi. Kimin kuvien taittaminen tai rypistäminen olisi vakava virhe, joka tulkitaan maan ylimmän johdon loukkaukseksi.

Donald Trump tapasi Kimin vasta Mäkeläisen jälkeen. Ennen kuin Trump oli tavannut diktaattorin, hän nimitteli twiiteissään Kim Jong Unia hulluksi rakettimieheksi. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen miehet olivatkin sitten ylimpiä ystäviä, kunnes toinen tapaaminen muutti jälleen suhdetta viileämpään suuntaan.

Mäkeläinen kirjoittaa, että Pohjois-Koreaa ei haittaa yhtään, jos vastapuoli pitää sitä hulluna, koska mielikuva epävakaasta johtajasta on neuvotteluvaltti. Ydinaseen omistaville hulluille on oltava mieliksi.

Hullun leimasta huolimatta Mäkeläinen pitää Kim Jong Unin toimintaa sekä määrätietoisena että ennustettavana hänen omista lähtökohdistaan katsoen. Voiko samaa sanoa Trumpin toiminnasta? Kumpi on ennustettavampi, Trump vai Kim?

Kimlandia on täynnä yllättäviä yksityiskohtia pohjoiskorealaisten elämästä. Markkinatalous on alkanut syövyttää sosialismin kulisseja ja virallinen ideologia tuntuu yhä useamman mielestä tekopyhältä kaksinaismoraalilta. Raha sanelee elämänmenoa ja lahjuksilla taivutetaan sääntöjä. Korrupitio kukoistaa Koreassakin, eliitti voi hyvin ja köyhä kansa kärsii.

Kansalaisia valvotaan Pohjois-Koreassa ankarammin kuin missään muualla. Tyrmääviä ovat esimerkit asioista, joista voidaan tuomita rangaistukseen: ulkomaisen radioaseman kuuntelu, länsimaisen tai eteläkorealaisen elokuvan katselu, jumalanpalveluksen järjestäminen, puolueen tai valtion arvostelu tai pelkästään se, että on unohtanut pyyhkiä pölyt johtajien muotokuvista kotonaan.

Mäkeläinen ei yleensä kauhistele eikä päivittele vaan kertoo tarkkoja havaintoja, joista lukija osaa tehdä itse johtopäätöksiä. Hän menee pelottomasti eri paikkoihin ja kokeilee rajojaan uteliaan tutkimusmatkailijan tavoin.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu