Tavallisten naisten tavallista elämää

Jos olisi olemassa tavallisia naisia, he voisivat olla kuin Pertti Lassilan uutuuskirjan päähenkilöt Suoma ja Heljä. Suoma aloitti työuransa kotiapulaisena lääkäriperheessä, Heljästä tuli kukkakaupan ja kirjakaupan myyjä. Naisia yhdistää se, että Suoman poika katselee Heljää sillä silmällä (Pertti Lassila: Kovassa valossa, Teos 2019).

Lassila hylkää mannerheimit, kekkoset, paasikivet ja muut ”suurmiehet”, jotka tapaavat olla historiallisten romaanien pääosissa. Hän ei kieriskele sodissa ja kriiseissä, vaan kuvaa kahden tavallisen naisen kautta 1900-luvun alkupuolen Suomea.

Romaanin avainsana on tavallisuus. Sotien keskelläkin ihmiset elävät aina myös tavallista elämäänsä. Suoma sanoo sen näin: ”Tavallinen ja jokapäiväinen unohtuu kuin sillä ei olisi merkitystä, vaikka siinä on ihmisen elämä.”

Todellista draamaa näytellään yksityisyydessä, neljän seinän sisällä, ihmismielessä. Sen kokevat myös Suoma ja Heljä omissa ihmissuhteissaan, joita Lassila kuvaa tarkkanäköisesti. Samalla piirtyy kuva suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä.

Romaanin idean voisi tiivistää Heljän monologiin, joka on kuin puheenvuoro tavallisen ihmisen puolesta:

”En pidä itseäni hyvänä tai korkean moraalin ihmisenä, olen tavallinen. Minulla ei ole oppia eikä koulutusta, ei rahaa eikä omaisuutta, ei sukua eikä asemaa, ei uskoa eikä aatteita, mutta minulla on tavallisuuteni. Se on ainoa, mitä minulla on. On uskallettava luottaa oman tavallisuutensa arvoon, jotta ei tee sellaista, mitä tavallinen ihminen ei voi tehdä.”

En tiedä, onko tavallisia ihmisiä olemassakaan. Kaikki ovat tavallisia omalla tavallaan, siis epätavallisia. Joka tapauksessa Lassilan kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä tavallisuudesta taidetta. Kovassa valossa jatkaa samalla linjalla kuin hänen kaksi aiempaa romaaniaan Armain aika (2015) ja Kesän kerran mentyä (2017).

Jos haluaa reipasta menoa ja meininkiä, voi pitkästyä Lassilan tavallisuuden tahdissa. Särmää ja rosoa on vältetty kuin ruttoa.

Romaanin ansiot ovat muualla. Kovassa valossa on malliesimerkki siitä, miten kunnon romaani kirjoitetaan yhä yksinkertaisesti ja selvästi. Lassilan teksti on kuulasta ja pelkistettyä. Hän ei kikkaile erikoisuuksilla. Pilkkuvirheiden metsästäjänkin tulos jää laihaksi.

Kovassa valossa on täynnä hiljaista viisautta ja oivallisia kiteytyksiä, joita tekisi mieli siteerata sivukaupalla. Tässä yksi makupala: ”Rahan laita on niin kuin sivistyksen. Jos sitä ei ole, sitä ei voi salata, ja jos sitä on, se tiedetään sanomattakin.”

Lassila toteuttaa ansiokkaasti Veikko Lavin tunnetuksi tekemän laulun sanoja: Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen ihminen on tärkeä.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu