Kaikkien alojen asiantuntija

Leonardo da Vincin (1452-1519) kuolemasta tuli toukokuussa kuluneeksi 500 vuotta. Sen kunniaksi julkaistiin suomeksi massiivinen elämäkerta tästä yleisnerosta, joka saattaa olla kaikkien aikojen monipuolisesti lahjakkain ihminen (Walter Isaacson: Leonardo da Vinci, Bazar 2019).

Leonardo oli monella tavalla poikkeusyksilö, Isaacsonin mielestä historian luomisvoimaisin nero. Hän oli avioton lapsi, homo, kasvissyöjä, vasenkätinen, keskittymiskyvyltään heikonlainen ja ajoittain harhaoppinen. Hän oli kouluja käymätön mies, siis itseoppinut.

Leonardon monipuolisuus oli käsittämätöntä: hän oli tiedemies, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko, kirjailija… Nykyaika muistaa hänet parhaiten kuolemattomista taideteoksista: Mona Lisa ja Viimeinen ehtoollinen ovat historian tunnetuimmat maalaukset.

Kun Leonardo haki kolmekymppisenä töitä Milanon valtiaalta, maalaustaidot olivat ansiolistan hännillä. Hän kehuskeli ensimmäisessä kymmenessä kappaleessa insinöörintaitojaan. Hän kertoi osaavansa suunnitella siltoja, vesiteitä, kanuunoja, panssaroituja kulkuneuvoja ja julkisia rakennuksia. Vasta lopuksi, yhdennessätoista kappaleessa hän muisti: ”Myös maalaustaiteessa hallitsen kaiken mahdollisen.”

Uteliaisuus on avainsana. Leonardon uteliaisuus oli sekä leikkisää että pakkomielteistä ja ”hän suuntasi sitä tavattoman luovasti anatomiaan, fossiileihin, lintuihin, sydämeen, lentäviin koneisiin, optiikkaan, kasvitieteeseen, geologiaan, veden virtaukseen ja aseisiin”.

Leonardon hengästyttävien neronleimausten keskellä Isaacson huomauttaa, että nero-sanaa tulisi käyttää varoen. Tosiasiassa Leonardon nerous oli kirjailijan mielestä inhimillistä, ja sen synnyttivät hänen oma tahtonsa ja kunnianhimonsa. Latinan kieli ja jakolasku tuottivat nerollekin vaikeuksia.

Isaacsonin kirja perustuu Leonardon laajoihin työpäiväkirjoihin, joita on säilynyt yli 7200 sivua. Jokainen sivu on kirjailijan mukaan täynnä loistokkuutta. Päiväkirjoista syntyy kuva koko luomakunnan kanssa tanssiin lähteneestä mielestä ja miehestä.

”Papereissa on vieri vieressä matemaattisia laskelmia, piirroksia hänen pirullisesta nuoresta poikaystävästään, lintuja, lentäviä koneita, teatteritarpeita, pyörteisenä virtaavaa vettä, verisuonten läppiä, groteskeja päitä, enkeleitä, lappoja, kasvien varsia, halki sahattuja kalloja, ohjeita maalareille, huomautuksia silmistä ja optiikasta, aseita, tarinoita, arvoituksia, taulujen luonnoksia.”

Monia Leonardon keksinnöistä ei pystytty silloisella tekniikalla toteuttamaan hänen elinaikanaan. Sellaisia olivat esimerkiksi polkupyörä, sukellusvene ja helikopteri.

Taidemaalarina Leonardo oli hidas ja perusteellinen. Hän oli tunnettu siitä, ettei tahtonut saada töitään valmiiksi. Hän ei myöskään signeerannut koskaan maalauksiaan. Leonardon tunnistettuja töitä lasketaan nykyisin olevan vain 15.

Isaacsonin kirja on niin perusteellinen ja laaja, että lukija uhkaa hukkua yksityiskohtien mereen. Kaikkea ei oikein kerralla jaksa sulattaa. Se tulee kuitenkin selväksi lähes 600 sivun jälkeen, että Leonardo da Vinci oli todellinen kaikkien alojen asiantuntija. Näin voi kerrankin todeta jostakin ihmisestä ilman sarvia ja hampaita, ilman pilkallista sävyä.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu