Kääpiöitä ja jättiläisiä

Paltamossa syntynyt Daniel Cajanus (1703-1749) oli ensimmäisiä kansainväliseen menestykseen yltäneitä suomalaisia kummajaisia. Hänet tunnettiin nimellä Lapin jättiläinen. Kaksi ja puolimetrinen Cajanus vaurastui esiintymällä jättiläisenä erilaisissa yhteyksissä monissa Euroopan maissa.

Cajanuksen tarina kerrotaan uudessa tietokirjassa (Ville-Juhani Sutinen: Kääpiöistä kolosseihin – Kummajaisten historia Suomessa, Into 2019). Cajanus kuvataan laajasti sivistyneeksi mieheksi, joka puhui useita kieliä. Hän tapasi Pariisissa kuningas Ludvig XV:n, esiintyi teatterissa Lontoossa, toimi rahanlainaajana Amsterdamissa, missä kuoli 46-vuotiaana 1749.

Kaiken kaikkiaan kiehtova jättiläinen. Cajanusta pidetään esikuvana Topeliuksen Välskärin kertomusten hahmolle, joka tarinassa räjäyttää Kajaanin linnan.

Kääpiöistä kolosseihin on ensimmäinen kattava yleisesitys kummajaisnäytöksistä Suomessa. Cajanuksen lisäksi suomalaisia jättiläisiä kirjassa esitellään useita Mouhijärven Jaakosta ja Reino Rutasesta Väinö Myllyrinteeseen.

Sutinen on tehnyt perusteellista työtä. Kirjan pääosissa ovat fyysisesti poikkeavat ”friikit” ja eksoottiset muukalaiset, kuten kääpiöt ja jättiläiset, laihat ja lihavat, parrakkaat naiset, karvaiset ihmiset ja yhteenkasvaneet kaksoset.

Sutinen käyttää kääpiö -sanaa ilman lainausmerkkejä, vaikka tietää, että nykyisin on suositeltavaa puhua kääpiön sijasta lyhytkasvuisesta. Sutisen mielestä kääpiö -sanan käyttökielto vääristää menneisyyttä ja aliarvioi ihmisten kykyä suhteuttaa käsitteitä ja ilmiöitä osaksi niiden alkuperäistä käyttöyhteyttä. Olen samaa mieltä.

Kirjassa vyörytetään lukijan eteen sekä kotimaisia että ulkomaisia kummajaisia laidasta laitaan. Suomessa liikkui 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kiertäviä museoita ja vahakabinetteja. Niissä oli näytillä mitä kummallisimpia kummajaisia: oli Punainen indiani, Congon-Neekeri, idiootti jolla oli lihankasvannainen otsassa ja nenän sivulla, joten hän näytti kukolta, idiootti Nicaraguasta, sikaihminen, Australialainen neekeri, karvainen nainen Haitista ja maailman suurin mies.

Kotimaiset kummajaiset eivät jääneet paljon jälkeen. Savonlinnassa voi 1926 töllistellä Salossa syntynyttä sikaa, jolla väitettiin olleen ihmisen pää ja Raahen Seutu -lehti kertoi 1921 ihmevasikasta, jolla oli ”kolme päätä, wiisi jalkaa ja kaksi häntää”.

Kummajaiset eivät ole kadonneet, vaikka perinteiset friikkisirkukset lopettivat toimintansa 1900-luvun kuluessa. Nyt friikit esiintyvät televisio-ohjelmissa. Niitä on joka makuun; on laihoja ja ylilihavia, on kehonrakentajia ja euroviisuja, joissa on esiintynyt Lordin kaltaisia hirviöitä, parrakkaita naisia ja Pertti Kurikan nimipäivät. Yhdysvalloissa lyhytkasvuinen myyntimies etsi muutama vuosi sitten vaimoa tositv-ohjelmassa.

Mitä ovat tulevaisuuden friikit? Sutinen kirjoittaa, että fiktiivisten avaruusolentojen rinnalla tulevaisuuden friikkeinä toimivat robotit. Ne ovat kuin entisaikojen kummajaisia. Niihin kiinnitetään samoja haaveita ja kauhukuvia kuin kummajaisiin 1800-luvulla.

Sutinen arvelee, että koko länsimainen elämismaailma on muuttumassa friikkisirkukseksi – ja me kaikki olemme sen esiintyjiä. ”Jos friikki on elänyt keskiajan hirviöistä friikkisirkusten kautta televisioviihteeseen ja Michael Jacksoniin, on perusteltua olettaa, ettei kummajainen tule tulevaisuudessakaan häviämään.”

Kumma ei koskaan katoa ja lumous on aina läsnä tavalla tai toisella.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu