Äitee hiihti latujen legendaksi
Siiri ”Äitee” Rantasen hiihtouran kohokohta oli Cortinan olympiavoitto viestihiihdossa 1956. Viimeisellä osuudella hän ohitti Neuvostoliiton ankkurin ja toi Suomen joukkueen voittajana maaliin. Se oli Cortinan talvikisojen suurin suomalaisyllätys.
Pekka Tiilikainen haastatteli Siiriä radioon heti voiton jälkeen. Kesken haastattelun tuore olympiavoittaja ohjeisti miestään koti-Suomeen:
”Kalle, vaihda siellä kotona lakanat ja pistä sinun ja poikien pyykit koppaan. Vie ne kellariin, minä pesen kaiken sitten kun tulen kotiin täältä.”
Juttu kerrotaan juuri julkaistussa kirjassa (Jari Porttila – Osmo Kärkkäinen: Äitee – Siiri Rantasen tarina, Docendo 2020). Se kuvaa hyvin maanläheistä hiihtäjälegendaa. Kotiasioista huolehdittiin, vaikka kilpaa hiihdettiin.
Cortinan viestin olympiavoitto on yhä Suomen ainoa kultamitali naisten viestihiihdossa. Sirkka Polkunen, Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen hiihtivät urheilun historiaan.
Voittoja ei tuohon aikaan ylenmäärin hehkutettu eikä torilla tavattu. Olympiavoiton jälkeen Siiri palasi kotiinsa Lahteen tyhjälle rautatieasemalle. Puoliso Kalle sentään oli vastassa.
Rantasen ura kilpahiihtäjänä alkoi toden teolla vasta sen jälkeen kun hän oli synnyttänyt kaksi poikaa. Siitä tuli luontevasti lempinimi Äitee.
Siiri muistelee sympaattisesti hiihtouraansa, johon mahtuu niin voittoja, tappioita kuin hauskoja kommelluksia.
Tulee mieleen sankariurheilija Elmo, kun lukee tarinaa eräästäkin maakuntaviestistä, jossa Siiri unohtui kutomaan sukkaa pukukopissa. Edellisen osuuden hiihtäjä oli jo vaihdossa, mutta Lahden ankkuri kutoi sukkaa kaikessa rauhassa.
Kutimet lensivät nurkkaan, kun huoneeseen ryntäsi toimitsija hoputtamaan Siiriä ladulle. Sanomattakin on selvää, että kommelluksesta huolimatta Lahti voitti viestin.
Rantanen sai urallaan kolme olympiamitalia, viisi MM-mitalia ja 11 Suomen mestaruutta. Hän voitti Suomen mestaruuksia myös maastojuoksussa ja pyöräilyssä.
Kirjan tekijöillä on ilmeisesti ollut paljon muitakin kiireitä, sillä tekstiin on jäänyt huolimattomuuksia. Mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen sekoitetaan maastohiihtäjä ja urheilujohtaja Lauri Silvennoiseen, norjalaisen olympiavoittajan Håkon Brusveenin nimi on ensin oikein, sitten puhutaan toistuvasti Brunsveenistä.
Venäläisten hiihtäjien nimet on usein kirjoitettu englannin tapaan. Alevtina Koltšina on Kolchina ja hänen miehensä Pavel Kolchin. Oudoin olympiavoittaja (Innsbruck 1964) on Klavdija Boyarskikh, jonka olin oppinut tuntemaan nimellä Klaudia Bojarski.
Päähenkilön nimi on oikein ja Siiri Rantanen on kirjansa ansainnut. Ensi kuussa (14.12.) 96 vuotta täyttävä Äitee kuuluu siihen amatööriurheilijoiden menneeseen maailmaan, jolloin käytiin ensin töissä ja harjoiteltiin vasta töiden jälkeen.
Elettiin viattomuuden aikaa, jos Rantasta on uskominen: ”Rahaa en koskaan pyytänyt, eikä sitä myöskään tarjottu, ei koskaan. Paras palkinto oli se, kun kisan jälkeen mentiin tyttöjen kanssa saunaan ja muut pesivät voittajan selän.”
Kun noista nimistä nyt naristaan, niin Brusveen oli aikanaan tietysti Haakon eikä ruotsalainen Håkan. Jossain vaiheessa Norjassakin omaksuttiin tapa muuttaa Aaget Ågeiksi ja Haakonit Håkoneiksi, mutta ei sentään Håkaneiksi 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, Håkon on oikein. Korjaanpa sen tuonne tekstiinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Asu ”Klavdija Boyarskikh” on kyllä outo sekamuoto. mutta myös ”Klaudia Bojarski” on virheellinen. Oikea nimi on ”Клавдия Боярских”, joka on suomalaisen standardin mukaan siirtokirjoitettuna ”Klavdija Bojarskih”. Etunimestä käytettäisiin asua ”Klavdia”, jos käytetään vanhaa tapaa translitteroida -ия-loppuisen naisten etunimet -ia-loppuisina (esim. Anastasia, Maria, Jevgenia) eikä yleissäännön mukaisesti -ija-loppuisina, mutta tätä tapaa ei ole suoraan kuvattu standardissa, ja Kotimaisten kielten keskus suhtautuu siihen epämääräisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Siiri, R.I.P.
Ilmoita asiaton viesti