Aivokirurgi Juha Hernesniemi on kuollut
Suomen ehkä kansainvälisesti tunnetuin aivokirurgi Juha Hernesniemi (1947-2023) on kuollut. Hän syntyi Keski-Pohjanmaalla, Kannuksessa. Kuollessaan hän oli 75-vuotias.
Hernesniemestä tuli kansainvälinen supertähti, joka nosti Helsingin yliopistollisen sairaalan aivokirurgian klinikan monien mielestä aivokirurgian mekaksi.
Hernesniemi oli kuin huppu-urheilija. Hän harjoitteli hullun lailla leikkaamista, toisti toistamistaan samoja harjoituksia ja nousi vaikeuksien kautta voittoon, kansalliselta tasolta maailman huipulle.
Hänen viime vuonna julkaistut muistelmansa on kunnianhimoisen miehen kertomus tiestään neurokirurgien kansainväliseen eliittiin (Aivokirurgin muistelmat, WSOY 2022). Kun hän joutui lopettamaan Suomessa 68-vuotiaana, hän lähti ulkomaille. Viimeksi hän työskenteli muun muassa Kiinassa, missä kirjoitti myös muistelmansa.
Avainsanoja menestykseen olivat kova työ ja kansainvälisyys. Hernesniemi haki innokkaasti oppia ulkomailta ja vastavuoroisesti Helsinkiin tuli 18 vuoden aikana yli 3000 neurokirurgia eri maista kouluttamaan itseään. Vetonauloina olivat Hernesniemen mukaan klinikan suuri leikkausmäärä ja tehokas toiminta.
Vetonaula oli myös Hernesniemi itse, joka oli työssään nopea ja suoraviivainen: ”Toimi yksinkertaisesti, siististi, nopeasti, säilytä normaalit rakenteet. Ja ole yhteistyökykyinen, ota huomioon kaikki ryhmässä.”
Vuonna 2015 vuoden parhaaksi lääkäriksi ja kirurgiksi Suomessa valittu Hernesniemi kirjoitti, ettei koskaan tuntenut itseään älykkääksi ”enkä myöskään töppösormineni näppäräksi”. Sen sijaan työteliäs hän myönsi olleensa aina.
Hernesniemen pitkäaikainen tavoite päästä Helsingin yliopiston neurokirurgian professoriksi ja neurokirurgian klinikan ylilääkäriksi Töölön sairaalaan toteutui 1997. Tehtäviin liittyi johtamista ja kokouksia, joita Hernesniemi inhosi.
Johtamisen esikuvikseen aivokirurgi mainitsi isänsä ja kaksi ulkomaista lääkäriä, mutta enimmäkseen mentiin vaiston varassa:
”Oppikirjani olivat Tuntematon sotilas, sieltä Koskela ja ehkä vähän Rokka, samoin Kurosawan Seitsemän samuraita ja heidän johtajansa Kambei Shimada.”
Kun maine kasvoi, itsetunto nousi. Hernesniemi tiesi oman arvonsa. Kun eräs kansainvälinen lääkäri kerran vinoili, että et ole kuuluisa, Hernesniemi kertoo vastanneensa: ”En ole kuuluisa, mutta hyvä!”
Hernesniemen ura kertoo siitä, miten sitkeällä työllä päästään huipulle. Se vaati kovaa itsekuria ja harjoittelua. Toistoja toistojen perään.
Hernesniemi halusi leikata ja hän uskoi työntekoon, mutta ei kokouksiin eikä tärkeilyyn. Hän uskoi aina, että oli oikealla alalla.
Aivokirurgin selän takana vaanivat alati huono omatunto, syyllisyys ja kuolema. Onnen hetket olivat usein lyhyitä ja saattoivat äkisti murskautua komplikaatioihin:
”Olen tuntenut onnen tunteen tuhansia kertoja hyvässä leikkauksessa, ja syvän epätoivon epäonnistuttuani”, Hernesniemi kirjoitti.
Juha Hernesniemi kasvoi huippuluokan aivokirurgiksi sinnikkäällä työnteolla. Hän ei kuitenkaan tuntenut tekevänsä työtä, sillä raskas oli keveää, kun rakasti lajia.
Kunnioittavat ajatukseni hänen puohleen matkallensa sinne jonnekki ja lempeä osanottoni ommaisille.
Joo, siinoli viisas ja toela laajasielunen, laajasti ymmärtävä ihminen ja arvostettu, niin monissa kirjoissa ja kansissa mainittu ja siteerattu ja kiitelty, salaperästä jotaki syämmen tajuntaa varhmaan oli hänessä.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin, kuuntelin ja luin lukuisia Hernesniemen haastatteluja vuosien varrelta, viimeiset em. muistelmakirjan julkistamisen tiimoilta vast’ikään.
Piirtyi kuva kaikkensa työlleen uhranneesta, hyvin erityislaatuista henkilöstä. Maanläheinen mutta huippueliittiin kuuluva. Työmies, yli 16000:n leikkauksen mies.
Hernesniemi harmitteli kun työura oli päättynyt, rakas leikkaustiimi hajonnut. Kädet vapisivat.
Mikä lienee kuolinsyy – vainko tunne että oli tullut tarpeettomaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin noin suuri sielu niin pahaa virhearviota tekisi, että kokisi tulleensa tarpeettomaksi. Hän olisi voinut kohdata alansa ammattilaisia ja tavisyleisöä hedelmällisissä keskusteluissa vielä vuosikymmenten ajan, jos kehon kuntoa olisi riittänyt, eikä muistisairaus olisi iskenyt. Arvelen, että vaikea fyysinen sairaus vei sellaisten taitavan selättäjän.
Ilmoita asiaton viesti
Sattumoisin luin Juha Hernesniemen kirjan muutama viikko sitten.
Ei voi muuta sanoa kuin, että täytyy tätä miestä ihailla ja kunnioittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Just kuuntelin tämän:
https://www.youtube.com/watch?v=Pvbn7VvkzF0&t=1637s
Suosittelen.
Ilmoita asiaton viesti