Aivokirurgin pitkä tie maailman huipulle

Aivokirurgi Juha Hernesniemi on ollut kuin huppu-urheilija. Hän harjoitteli hullun lailla leikkaamista, toisti toistamistaan samoja harjoituksia ja nousi vaikeuksien kautta voittoon, kansalliselta tasolta maailman huipulle.

Aivokirurgin muistelmat (WSOY 2022) on vaikuttava kirja, kunnianhimoisen miehen kertomus tiestään neurokirurgien kansainväliseen eliittiin.

Enää 75-vuotias Hernesniemi ei leikkaa, vaikka mieli tekisi. Kun hän joutui lopettamaan Suomessa 68-vuotiaana, hän lähti ulkomaille. Viimeksi hän työskenteli Kiinassa, missä kirjoitti myös muistelmansa.

Kirja on täynnä ammattislangia, josta maallikko ei tajua mitään, mutta ei se pahasti häiritse. Läpi teoksen Hernesniemi kertoo myös konkreettisia esimerkkejä niin onnistumisista kuin epäonnistumisista. Ne ovat liikuttavia tarinoita.

Hernesniemestä tuli supertähti, joka nosti Helsingin yliopistollisen sairaalan aivokirurgian klinikan kansainvälisesti kiinnostavaksi, monien mielestä aivokirurgian mekaksi.

Avainsanoja menestykseen olivat kova työ ja kansainvälisyys. Hernesniemi haki innokkaasti oppia ulkomailta ja vastavuoroisesti Helsinkiin tuli 18 vuoden aikana yli 3000 neurokirurgia eri maista kouluttamaan itseään. Vetonauloina olivat Hernesniemen mukaan klinikan suuri leikkausmäärä ja tehokas toiminta.

Vetonaula oli myös Hernesniemi itse, joka oli työssään nopea ja suoraviivainen. Hänen tavaramerkkinsä: ”Toimi yksinkertaisesti, siististi, nopeasti, säilytä normaalit rakenteet. Ja ole yhteistyökykyinen, ota huomioon kaikki ryhmässä.”

Vuonna 2015 vuoden parhaaksi lääkäriksi ja kirurgiksi Suomessa valittu Hernesniemi kirjoittaa, ettei ole koskaan tuntenut itseään älykkääksi ”enkä myöskään töppösormineni näppäräksi”. Sen sijaan työteliäs hän myöntää olleensa aina.

Hernesniemen pitkäaikainen tavoite päästä Helsingin yliopiston neurokirurgian professoriksi ja neurokirurgian klinikan ylilääkäriksi Töölön sairaalaan toteutui 1997. Tehtäviin liittyi johtamista ja kokouksia, joita Hernesniemi inhosi.

Johtamisen esikuvikseen aivokirurgi mainitsee isänsä ja kaksi ulkomaista lääkäriä, mutta enimmäkseen mentiin vaiston varassa:

”Oppikirjani olivat Tuntematon sotilas, sieltä Koskela ja ehkä vähän Rokka, samoin Kurosawan Seitsemän samuraita ja heidän johtajansa Kambei Shimada.”

Kun maine kasvoi, itsetunto nousi. Hernesniemi tiesi oman arvonsa. Kun eräs kansainvälinen lääkäri kerran vinoili, että et ole kuuluisa, Hernesniemi kertoo vastanneensa: ”En ole kuuluisa, mutta hyvä!”

Aivokirurgin muistelmat käy hyvin oppikirjaksi lääkäreille ja meille muille se kertoo, miten sitkeällä työllä päästään huipulle. Hernesniemeltä se on vaatinut kovaa itsekuria ja harjoittelua. Toistoja toistojen perään.

Hernesniemi halusi leikata ja hän uskoi työntekoon, mutta ei kokouksiin eikä tärkeilyyn. Hän uskoi aina, että oli oikealla alalla.

Aivokirurgin selän takana vaanivat alati huono omatunto, syyllisyys ja kuolema. Onnen hetket olivat usein lyhyitä ja saattoivat äkisti murskautua komplikaatioihin:

”Olen tuntenut onnen tunteen tuhansia kertoja hyvässä leikkauksessa, ja syvän epätoivon epäonnistuttuani.”

Aivokirurgin muistelmat on latteasti sanottuna tärkeä kirja. Siinä on rosoa ja toistoa niin kuin aivokirurgin leikkauksissa.

Rutiinit ja rituaalit toistuvat maagisella tavalla sivu toisensa jälkeen. Teksti tempaa mukaansa, ja lukija seuraa leikkaussalien tapahtumia henkeään pidätellen.

Juha Hernesniemi kasvoi huippuluokan aivokirurgiksi sinnikkäällä työnteolla. Hän ei kuitenkaan tuntenut tekevänsä työtä, sillä raskas on keveää, kun rakastaa lajia.