Alaston totuus Mannerheimistä
Luulisi, että Mannerheimistä (1867-1951) on jo kaikki sanottu. Mutta ei. Joka vuosi ilmestyy uusia kirjoja, joista yksi on ruotsalaisen Herman Lindqvistin tänä syksynä suomeksi julkaistu teos (Mannerheim – Mies naamion takana, WSOY 2019).
Kirjassa on Puolassa otettu kuva, joka kertoo alastoman totuuden Mannerheimistä. Tuntemattoman kuvaajan otoksessa Mannerheim istuu onnellisen näköisenä hevosen selässä ilman rihman kiertämää. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Kuvatekstissä sanotaan, että everstinä ja kenraalina Varsovassa Mannerheim otti edelleen osaa joukkojensa taisteluharjoituksiin: ”Hän oli usein leikkisällä tuulella – tässä on harjoiteltavana joen ylittäminen jossakin päin Puolaa.”
Vakaa ja perinteikäs kustantamo WSOY ei ole pannut kirjan kanteen harvinaista alastonkuvaa, vaan tylsän kasvokuvan päähenkilöstä. Mitä olisi tapahtunut, jos kannessa olisikin komeillut alaston Mannerheim ratsun selässä? Ehkä ei mitään erityistä tai sitten joku olisi voinut närkästyä: pilkkaa ja pyhäinhäväistystä! Kirjan myynti ainakin olisi kasvanut.
Lindqvist yrittää riisua Mannerheimin naamion ja kurkistaa kulissien taakse. Vaikeaa on. Suomalaiselle lukijalle kirjassa ei ole mitään mullistavaa, jos ei alastonkuvaa lasketa. Tunnemme suuret linjat, keskittykäämme siis pieniin, mutta ei vähäpätöisiin asioihin.
Erityishuomion saavat Mannerheimin monet rakkaudet sekä Lindqvistin mielestä vähälle huomiolle jääneet Puolan-vuodet. Aikaansa Puolassa (1909-1914) Mannerheim kuvasi myöhemmin elämänsä onnellisimmaksi.
Ryhdikäs olemus oli Mannerheimin tavaramerkki. Lindqvist selvittää perusteellisesti, missä vaiheessa Mannerheim omaksui suoran ryhtinsä ja ”elegantin liukuvan kävelytapansa”. Se tapahtui kirjailijan mukaan Chevalier-kaartissa, missä oli käytettävä historiallista asepukua.
Asettukaamme Mannerheimin housuihin. Lindqvist kirjoittaa, että Mannerheim pystyi vetämään valkoiset, tiukasti ihonmyötäiset ja kapeat hirvennahkahousut jalkaansa vain kosteina:
”Housuja kostutettiin jonkin verran ja sisäpuolelle siroteltiin saippuajauhetta, minkä jälkeen kaksi miestä ’ravisteli’ upseerin jalat lahkeiden sisään. Housut istuivat täydellisesti, kun ne kuivuivat paljasta ihoa vasten.”
Asun täydensivät kiiltonahkasaappaat, joiden varret ulottuivat polven yläpuolelle. Tuollaisissa tamineissa oli mahdoton istua normaalisti. Ryhti pysyi väkisinkin hyvänä.
Lindqvistin johtopäätös: Mannerheim pukeutui ja käyttäytyi aina ikään kuin olisi ollut johtamassa Chevalier-kaartin marssia juhlakulkueessa.
Myöhemmin kun ikä alkoi painaa, oli otettava uusia aseita ulkonäön kohentamiseksi. Mannerheim alkoi käyttää kasvomeikkiä ja värjäsi hiuksensa. Herrasmiehen ulkoisen olemuksen täydensivät kengät, joiden nauhat oli aina solmittu niin, etteivät solmu ja ruusuke olleet näkyvissä.
Naisiin Mannerheimin huoliteltu olemus teki suuren vaikutuksen. Hänen viimeinen suuri rakkautensa oli ruotsalainen kreivitär Gertrud von Arco auf Valley, omaa sukua Wallenberg, joka oli lähes 30 vuotta Mannerheimiä nuorempi.
Mannerheim leperteli kirjeissään rakastuneen miehen tavoin. Kreivitär oli Välimeren töyhtöhyyppä, oma rakas, Välimeren kukka ja Lillan. Kirjeitä on säilynyt toistasataa vuosilta 1946-51. Niiden pohjalta ruotsalainen Ulf Olsson julkaisi viisi vuotta sitten kirjan, jota ei jostain syystä ole suomennettu.
Lindqvist pönkittää kirjallaan Mannerheim-myyttiä. Ihailuaan kirjailija ei peittele. Hänelle Mannerheim on Suomen ja Pohjolan nykyhistorian suurin sankari.
Mannerheimistä on moneksi ja sehän on vain hänelle eduksi. Mies tiesi eläneensä kuollessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Mannerheim oli mm. sotamarsalkka, tasavallan presidentti, tsaarin upseeri ja vakooja, elegantti nautiskelija, naistenmies, hevosmies ja nuorena hulttio.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti suurin osa suurmiehistä on ollut nuorempana lähempänä hulttiota kuin mammanpoikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oli, milloin heräsi puntisreissulla Haminassa tunnetun homon kämpillä ja sai potkut kadettikoulusta ja milloin ”mitäkin…?”
– Lillqvistin animaatiokin ”suututti” mm. kentsu Hägglundin, joka ”todisteli” Kustaan miehisyyttä, että ”yritti” kentsun äitiäkin tämän tyttönä ollessa…
Ilmoita asiaton viesti
Eipä näytä edes aidolta kuva, pää ja kroppa ovat eri ihmisistä. Lisäksi vaikea uskoa nuoren miehen olleen noin rapakunnossa.
Ilmoita asiaton viesti
Wikipediasta saa käsityksen Herman Lindqvististä kevyenä viihdekirjailijana.
Heitä taitaa Suomessa olla omasta takaa ainakin naispuolisia, joista eräs löysi romaanissaan Mannerheimin aviottoman pojan Lappeenrannan yökerhosta.
Diplomaatin poikana Lindqvist varttui Helsingissä valmistuen täällä ylioppilaaksi oppien jonkin verran suomea. Joku hänen monista teoksistaan on vedetty myynnistä erään henkilön tultua siinä leimatuksi natsiksi.
Wikipediassa Henrik Lindqvist
Ilmoita asiaton viesti
Aika tökerö kuvamanipulaatio.
Ilmoita asiaton viesti