Alex Matson ja Väinö Linnan vapisevat kädet
Alex Matson (1888-1972) kuuluu Suomen kirjallisuushistorian suurmiehiin, jos on uskominen emeritusprofessori Yrjö Varpion juuri julkaistua elämäkertaa (Elää, kokea, ymmärtää – Alex Matsonin elämä, SKS 2023).
Varpio kirjoittaa, että tuskin kukaan kriitikko tai kirjallisuudentutkija on vaikuttanut aikansa suomalaisiin kirjailijoihin yhtä vahvasti kuin Matson.
Kirjassa siteerataan Tuomas Anhavaa, jonka mielestä Matsonista tuli Suomen kritiikinhistorian etevin lukija: avoin, herkkäkuuloinen ja uskollinen.
Juuri näihin ominaisuuksiin perustui Matsonin vaikutusvalta, ei niinkään opetuksiin. Hän oli sosiaalisesti lahjakas ja hyvä kuuntelija.
Matsonilla oli kansainvälinen tausta. Hän syntyi Karjalan kannaksella, muutti perheensä kanssa jo lapsena Englantiin, vietti vuoden keuhkotautiparantolassa Saksassa, kulki merimiehenä maailman merillä ja muutti nuorena miehenä takaisin Suomeen.
Matson ei ollut akateeminen henkilö – jo lukio jäi Englannissa kesken, kun isä vaati poikaansa siirtymään toimistotöihin. Itseoppinut, sivistynyt ja kielitaitoinen hän kuitenkin oli.
Matsonin vaikutus kirjailijoihin näkyy Väinö Linnasta Lauri Viidan kautta Hannu Salamaan, Jorma Korpelasta Veijo Mereen ja kaksinkertaiseen Finlandia-voittajaan Jukka Viikilään.
Tamperelaisiin kirjailijoihin Matson vaikutti erityisen paljon tunnetussa Mikko Mäkelän piirissä. Viimeiset vuosikymmenensä Matson asuikin Hämeessä, viimeksi Tampereella. Suureksi osaksi hänen ansiostaan Tampere nousi merkittäväksi kirjallisuuskaupungiksi toisen maailmansodan jälkeen.
Väinö Linnan ja Matsonin suhde oli läheinen ja luja. Varpio kertoo sykähdyttävän esimerkin vuodelta 1949, kun Linna ja Mikko Mäkelä viettivät kesäisen sunnuntain Alex ja Kerttu Matsonin luona Hauholla.
Tuohon aikaan Linnan kädet vapisivat niin, ettei hän voinut nostaa täyttä kahvikuppia kahvin läikkymättä. Kahvinjuonnin lomassa hän huomasi yhtäkkiä, että hänen kätensä eivät vapisseetkaan.
Riemuissaan Linna tokaisi Mäkelälle: ”Täällähän on niin hyvä olla, ettei kädenkään tarvitse vapista!”
Alex Matson oli Varpion mielestä nuorille kirjailijoille kuin Pohjantähti-trilogian räätäli Halme, lukenut mies, jolle tuli sanomalehti ja joka oli opiskellut sosialismin teoriaakin.
Myös Matson oli lukenut mies. Hän tunsi kirjallisuutta ja seurasi kirjallisia keskusteluja pitkälti yli Suomen rajojen. Hän myös käänsi kirjoja englannista suomeksi ja päin vastoin.
Väinö Linna kertoi saaneensa oppinsa Matsonin seurassa käydyistä keskusteluista. Mäkelän piirissä nuorena opiskelijana olleen Simo Konsalan mielestä yöllisissä istunnoissa naulattiin kirjallisen tamperelaisuuden yksinkertaiset, mutta vaativat teesit:
”Vasaraa piteli Viita, naulaa Matson ja Linna katsoi, että naula meni tarpeeksi syvälle.” Linna luonnehti kirjallista piiriä vapaaksi metsästäjäkerhoksi.
Maallikko Matson joutui joskus akateemisten tutkijoiden hampaisiin. Erään väittelyn jälkeen hän totesi kärkevästi:
”Myönnän kernaasti, että minulta puuttuu tieteellinen koulutus, mutta kun katselen tieteellisen koulutuksen saaneen professorin kirjoitusta, en oikein tahdo uskoa, että olisin menettänyt mitään.”
Mutta niin vain tuli tohtori Matsonistakin. Hänet vihittiin 1960 filosofian kunniatohtoriksi Turun yliopistossa. Joku saikin aiheen lohkaista:
”Merkillinen pirkkalaiskirjailija tuo Matsonkin. Ei vain siinä, että on etevä romaanitaiteen teoreetikko, vaan myös siinä että on filosofian tohtori käymättä päivääkään oppikoulua!”
Yrjö Varpio on kirjoittanut täyteläisen elämäkerran Alex Matsonista. Oli nautinto sukeltaa sujuvan tekstin siivittämänä yhden harvinaisen, nykyisin vähän tunnetun poikkeusyksilön elämään.
Mistä mahtoi johtua nuoren Linnan käsien vapina?
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän se liene ollut jonkinlaista hermojännitystä. Kirjassa ei muistaakseni ollut mitään tarkkaa diagnoosia. Sehän tiedetään, että kirjoittamisprosessien aikana Linnalla oli hermot kireällä.
Ilmoita asiaton viesti
Matsonin Romaanitaide oli nuoruuteni suuria lukuelämyksiä, samoin Matsonin suomentama Joycen romaani Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.
Ilmoita asiaton viesti
samoin…
Ilmoita asiaton viesti
What did Matson publish himself ?
Ilmoita asiaton viesti
Romaanitaide.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Matson Wikipediassa. Siellä on myös julkaisut: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Alex_Matson
Ilmoita asiaton viesti
Finnish novelist, essayist, critic, artist, and bilingual translator, who spent his youth in England. Alex Matson’s major work on literature theory, Romaanitaide (The Art of the Novel), appeared in 1947. It became a very influential source for modernist writers, and was compared to Rafael Koskimies’ academic study Theorie des Romans. Matson was among the first who advocated of New criticism in Finland, emphasizing the self-contained nature of the text. He used close reading of particular text instead of explaining it by biographical details. Matson saw that the text is an object with its own inherent structure, and a writer can express much by the structure of the book, and arranging scenes and changing points of view.
”Eihän toki kriitikon ole etsittävä taiteesta perusideaa. Mutta onkohan hänen taideteoksessakaan etsittävä ’ideaa’? Mikä on Sibeliuksen V sinfonian perusidea tai johtoajatus? Tai Cézannen hiljaiselon? Ja jos halutaan väittää että musiikki ja kuvataiteet ovat eri asia, mitä ne eivät ole, niin mitkä ovat ’Rouva Bovaryn’, ja ’Odysseuksen’, ’Putkinotkon’ ja ’Seitsemän veljeksen’ perusideat?” (from Mielikuvituksen todellisuus, 1969)
Alexander Matson was born in Koivisto, the son of Matias Matson, a seaman and merchant, and Judit Torckel. The Matsons moved soon to England, where first years were hard for the family. Due to malnutrition, Matson suffered from rickets. At the age of 14, Matson finished his school and started to help his father, who had bought a tailor’s shop in Hull. After contracting tuberculosis, he spent some time in Germany in a sanatorium, and returned then to Finland.
From 1905 to 1909 Matson worked at an export firm. In Viipuri, where Matson planned a career as a writer or an artist, he visited regularly bookstores and libraries, reading Socialist literature, poetry, Nietzsche’s Thus Spoke Zarathustra, and Bernard Shaw’s Man and Superman. During this period he began to draw, made some watercolors and went to study art in Hull. Especially he admired Turner, and pre-Raphaelites, Dante Gabriel Rossetti, and Burne Jones. Meanwhile Matson’s first great love in Finland, Kaisa, had found another suitor and Matson himself sought consolation in Heine’s poetry.
At the age of 21 Matson read Upton Sinclair’s writing on fasting, and recovered with its help from a depression. For a period Matson abandoned his art studies, and worked as an interpreted on a ship bound to Montreal. In its toilet, among obscenities, he found a poem: ”It makes one think to see such wit / that Shakespeare’s ghost came here to shit. / Or Byron with his flowery tongue / had dropped in here to drop his dung.”
Matson had his first exhibition in Helsinki and subsequently he participated to several joint exhibitions. From 1914 he worked as an artist. During the Finnish Civil war (1917-18) he was an art teacher. Matson’s first novel was Maata paossa (1920, Fleeing the Land), in which the cover picture was drawn by the author himself. The book was based on his experiences as a seafarer. ”I thank art that my life has been worth living,” he confessed in Muistiinpanoja (1959, Notes), a collection of observations and notes on literature and art.
In essence very few own publications more influencer and artist
Ilmoita asiaton viesti
Listan kolme John Steinbeck -suomennosta olen lukenut. Oikutteleva bussi ainakin oli jo 70-luvulla siirretty Turun pääkirjastossa varaston puolelle. Silloin oli pahvikorteilla tiedot kaikista teoksista ja varastossa olevat piti varata ja ne sai sitten vasta myöhemmin hakea.
Ilmoita asiaton viesti
Joycen suomentajista Matson on yhä ilman muuta paras.
Olisi mukava osata ranskaa tai saksaa niin hyvin, että pääsisi vertaamaan, kuinka niiden kielten kääntäjät ovat pärjänneet Matsoniin verraten vaikka ”Vihan hedelmien” tai ”Villipalmujen” kanssa, tai tietenkin ”Taiteilijan omakuvan”.
”Mielikuvituksen todellisuus” jysäytti kouluaikoina.
Ilmoita asiaton viesti
Höh, olen lukenut nuo kaikki, mutten tähän asti tiedostanut kuka niiden suomentaja oli. No ainakin kaikki tekivät hyvin elävän ja mieleenjäävän vaikutelman, joten voinen yhtyä kehuihin.
Matsonin nimeen olen törmännyt lähinnä, kun on ollut puhe vaikuttajista Linnan ja Viidan taustalla.
”Mielikuvituksen todellisuus” kuulostaa kiehtovalta otsikolta.
Ilmoita asiaton viesti
Matsonin Kaksi mestaria opetti minua lukemaan Tolstoita ja Dostojevskia. Olin tosin lukenut jo Sodan ja rauhan ja Karamanzovin veljekset omin päin ennen inttiä, mutta sain ottaa uusiksi, vähän niin kuin mestarin avaamin silmin..
Matson korosti Linnan vaikutteita Tolstoilta, mutta jätti mainitsematta, että hän oli suoraan vaikuttanut Linnaan.
Ilmoita asiaton viesti
Luulen myös, että yhdestä Vihan hedelmien luvusta voidaan vetää aika suora linja Moreenin pula-aikakuvaukseen.
Ilmoita asiaton viesti