Alli kesytti äreän Paasikiven

Alli Paasikivi (1879-1960) on usein kuvattu turhamaisena ja vähän lapsellisena julkisuudessa liehuvana hahmona. Nyt tätä kuvaa halutaan horjuttaa. Tuoreessa elämäkerrassa hänet esitellään aktiivisena taustavaikuttajana vallan kammareissa (Aura Korppi-Tommola: Alli Paasikivi – Eturivin taustavaikuttaja, SKS 2021).

Tasavallan presidenttien puolisoita on aina käytetty erilaisten yhdistysten ja kampanjoiden keulakuvina. Tässä suhteessa Alli Paasikivenkin ansioluettelo on kunnioitusta herättävän pitkä.

En mahda kuitenkaan mitään sille, että päällimmäiseksi jää kirjan lukemisen jälkeenkin kuva Allista äreän ja vaikeasti lähestyttävän Juho Kusti Paasikiven epävirallisena sihteerinä, joka kertoi puheille pyrkijöille, millä tuulella mies oli.

Kun Alli ja Juho Kusti menivät naimisiin 1934, molemmat olivat jo kypsässä iässä: Alli 54 ja Juho 63. Kiivaan ja kiukkuisen Paasikiven maine oli laajalti tiedossa. Kansallispankissa pääjohtaja karjui usein niin, että seinät tärisivät.

Paasikiven lähettiläspestit Tukholmassa ja Moskovassa olivat välivaihe ennen valtiollisia merkkitehtäviä pääministerinä ja tasavallan presidenttinä. Alli kouliintui hyvin kansainvälisissä ympyröissä.

Moskovaan lähtöä Paasikivi epäröi pitkään. Ulkoministeri Rolf Witting kävi kysymässä keittiön kautta Allin mielipidettä. Sinne minne mies menee, minäkin menen, Alli vastasi ja asia oli sillä selvä.

Kun Paasikivi hoiti valtiollisia tehtäviä, häntä ei ollut lupa häiritä pikkuasioilla. Tunnettu on hänen tokaisunsa, että hän ei vaivaa edes itseään omilla yksityisillä asioillaan.

Tällaisessa tilanteessa Alli hoiti jopa pieniä virka-asioita, joita hän ohjasi muille ministereille tai virkamiehille. Hän oli kuin puolisonsa yksityissihteeri.

Tasavallan presidentin adjutantti Ragnar Grönvall lienee ollut oikeassa, kun hän sanoi, että Allin tärkeimmät tehtävät olivat Paasikiven tunteenpurkausten ennaltaehkäisy ja sovittelu.

Allille Paasikivi ei ärjynyt. Joidenkin mielestä hän antoi liian helposti periksi vaimolleen. Allin kanssa hänen arvostelukykynsä olikin kuulemma heikoimmillaan.

Rakas kulta Alliseni, Paasikivi hempeili kirjeissään ja tuli siihen lopputulokseen, että ”en minä voi elää ilman sinua”.

Korppi-Tommola harmittelee, että kun tekee Allilla verkkohaun, tulee ensin käsivarsien voimisteluohjeita ja sorsalintuja koskevaa tietoa, mutta Alli Paasikivestä tuskin mainitaan mitään.

Tästä me kaikki Allin ystävät olemme tietenkin Korppi-Tommolan tapaan hyvin vihaisia: ”Se tuntuu kohtuuttoman epäreilulta, kun muistetaan valtakunnallisesti merkittävää henkilöä.”

Löysät olkavarren lihakset ovat saaneet Alli Paasikiveltä nimen allit. Presidentin rouva oli Linnan juhlissa erehtynyt käyttämään näyttävää, hihatonta iltapukua, jossa käsivarret eivät Korppi-Tommolan mielestä olleet kovin edustavat.

Allien lisäksi Linnan juhlista Alli Paasikiven ansioluetteloon voidaan lisätä booli, joka oli hänen keksintönsä. Ensi kerran sitä nautittiin itsenäisyyspäivänä 1947.

Paasikiven linjan ideaksi Korppi-Tommola kiteyttää, että ollaan hyvissä väleissä naapureiden kanssa ja pidetään mölyt mahassa. Tästä voidaan johtaa Alli Paasikiven linja: hyvät välit Juho Kustiin ja aina hänen puolellaan.

Tämä pieni, vähän yli 100-sivuinen kirja Alli Paasikivestä on yllättäen yksi 12:sta ehdokkaasta Vuoden historiateokseksi. Tuskin kirja sentään voittoon yltää https://www.akateeminen.com/uutiset/vuoden-2021-historiateos-ehdokkaat/

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu