Anna K. nyhjäisi taas melkein tyhjästä
Anna K. on kirjoittanut romaanin Walter B:stä. Anna on suomalainen taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelainen, Walter saksalainen filosofi ja kriitikko Walter Benjamin (1892-1940). Häntä Kortelainen kutsuu kirjassaan Walter B:ksi (Kulkija, Tammi 2023).
Romaanin lähtökohta on Anna K:n eräästä kirjeestä sieppaama tieto, jonka mukaan Walter B. matkusti kesällä 1930 laivalla pohjoiseen pitkin Norjan rannikkoa, ylitti Napapiirin ja palasi Suomen kautta Keski-Eurooppaan.
Mitään muuta tietoa Walter B:n Lapin matkasta ei ole. Hän ei kirjoittanut muistiinpanoja eikä matkakertomusta puhumattakaan, että olisi julkaissut säkenöivän esseen eksoottisesta matkastaan.
Siispä Anna K. on nyhjäissyt romaaninsa melkein tyhjästä. Eikä menetelmä ole hänen käytössään ensimmäistä kertaa.
Vähistä aineksista syntyi myös kirja Albert Edelfeltin ranskalaisesta rakastajattaresta (Virginie) sekä romaani Albertin pojan, Erik Edelfeltin, elämästä (Tulirinta).
Nyhjäise tyhjästä -menetelmä on toiminut ja toimii tässä uutuudessakin erinomaisesti. Kulkija vie merimatkalle Pohjois-Norjaan sekä Ruijassa rajan yli Suomen Lappiin. Romaani on kuvitelma siitä, mitä tapahtui matkalla, josta ei tiedetä mitään.
Ennen matkaansa Walter B. tunsi olevansa tuuliajolla. Hän oli filosofi vailla oppituolia, kriitikko vailla kustantajaa, journalisti vailla lehteä, juutalainen vailla uskontoa.
Walter B. etsi uutta suuntaa elämälleen. Siksi oli lähdettävä pakoon pohjoiseen. Mukana kulki koko ajan musta salkku ja siellä tärkeä, viittä vaille valmis käsikirjoitus.
Mutta kirjoittamisesta ei tule mitään. Salkkua kantava mies on outo ja yksinäinen. Hän miettii kariutunutta avioliittoaan ja poikaansa sekä monimutkaista suhdetta rakastajattareensa.
Romaanin tunnelma tihenee, kun Walter B. törmää Lapissa Samuli ja Jenny Paulaharjuun, jotka keräävät kansanperinnettä. Samassa seurueessa on myös muutamia tiedemiehiä, jotka tekevät rotututkimuksia ja kallonmittauksia saamelaisille.
Paulaharjut ovat äänekkäitä Lapuan liikkeen kannattajia. He selvittävät ylpeänä vieraalle liikkeen saavutuksia.
Ärhäkkäänä väittelijänä tunnettu Walter B. menee hiljaiseksi, kun Paulaharjut paasaavat. Mitä tässä maassa oikein on tekeillä, hän kyselee itseltään, kun kuuntelee juttuja kyydityksistä ja väkivallasta.
Walter B. oli kuvitellut kulkevansa herttaisen, mutta mitäänsanomattoman pikkuvaltion läpi, mutta nyt hänestä tuntui, että oli joutunut väijytykseen. Häntä alkoi pelottaa.
Ilmassa voi aistia kansainvälisen katastrofin enteitä, vaikka Walter B. pähkäilee, että onneksi Saksassa ei sentään tapahdu sellaisia kauheuksia kuin pienessä Suomessa:
”Olihan Saksassa kaikenlaista sodasta periytynyttä levotonta pettymystä ja uhoa, oluttupavallankaappauksia ja ääriliikkeitä, mutta ei kai sentään tällaista.”
Walter B:n on vaikea uskoa, että saksalaisen syrjäseudun pikkuporvarit piittaisivat mistään muusta kuin lihapadoistaan ja olutkolpakoistaan.
Huonosti tunsi filosofi saksalaisensa. Romaanin epilogissa Kortelainen kirjoittaa, että saksalaiset polttivat käytännössä kaiken Walter B:n näkemän Lapin asutuksen lukuunottamatta Muoniossa kirkkoa ja Siepin majataloa, joka säästyi, koska sinne ei ollut maantietä.
Walter Bemjaminin loppu oli traaginen. Hän teki itsemurhan jouduttuaan Espanjan poliisin käsiin, kun pakeni natseja syyskuussa 1940. Jäämistöksi kirjattiin muun muassa tyhjä salkku. Tarkoin varjeltua käsikirjoitusta ei koskaan löydetty.
Jos minulta kysyttäisiin, saattaisin vastata, että Kulkija on Anna Kortelaisen tähänastisen romaanituotannon kirkkain helmi.
Jutusta heräsi mielenkiinto tutkia Samuli ja Jenny Paulaharjun elämää ja ajattelua lähemmin.
Tähän saakka olen pitänyt Samuli Paulaharjua kansanperinteen kerääjänä ja humanistina. Onko kuvani väärä? Täytyy selvittää.
Ilmoita asiaton viesti
Minullekin oli uutta se, että Paulaharjut olisivat olleet innokkaita Lapuan liikkeen kannattajia. No, kyseessähän on romaani, mutta kun henkilöt esiintyvät oikeilla nimillä, luulisi, että kirjailija on selvittänyt faktat. Maineikkaita kansanperinteen kerääjiä Paulaharjut joka tapauksessa olivat.
Ilmoita asiaton viesti
Syntymäkaupungissani Kurikassa Paulaharjuja pidetään liki pyhimyksinä, saa nähdä millaista raivoa tämä siellä herättää. Jos nyt sitten kukaan enää jaksaa kirjoista riehaantua, paitsi ne jotka eivät niitä lue.
Ilmoita asiaton viesti
Anna Kortelainen kertookin lähteistään kirjan lopussa. Paulaharjuista mm. näin: ”Kaikkien Länsi-Lapin taipaleiden aikajanat perustuvat Samuli ja Jenny Paulaharjun kenttäpäiväkirjoihin heinä-elokuun vaihteesta 1930. Päiväkirjat ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, samoin kuin pariskunnan kirjeenvaihto, josta löytyvät kaikki esittämäni sitaatit sekä paljon muitakin Lapuan liikettä koskevia huomioita.”
Ilmoita asiaton viesti
Keskeistä lienee se seikka, jonka Melleri otsikossa esiin tuo, tässäkin kohtaa, että kuinka paljon Kortelainen on käyttänyt kirjailijan vapauksia, ”nyhjäissyt tyhjästä”, ”täydentänyt” historiaa.
Paulaharju kuuluu kuitenkin suomalaisen kansanperinteen tutkimuksen kaanoniin, joten omiaan ei kirjailija mielestäni voi radikaalisti laittaa.
Mikä totuus onkaan, tulee kuitenkin muistaa se, että rotuopit olivat Paulaharjun aikaan ja vielä paljon myöhemminkin täysin legitiimi tieteen haara.
Mitä Lapuan liikkeen kannattamiseen tulee, kannattajia oli myös erittäin kunnioitetuissa tiede- ja kulttuuripiireissä, joten Kortelaisen kertoma on mahdollista.
Täytyy lukea tuo Kortelaisen kirja – etukäteen Mellerin em. referaatin perusteella minulla on aavistus, että Kortelainen tekee perusvirheen jota tapaa usein kun kirjoitetaan historiasta: mennyttä arvioidaan ja arvotetaan tämän päivän olosuhteilla, tiedoilla ja ymmärryksellä.
Ilmoita asiaton viesti
Kortelaisen kirja taitaa edustaa nykyään kovin suosittua biofiktiota, jossa todelliset henkilöt ovat materiaalia, josta voi muovailla mitä tykkää. Tällaisia oli Suomen kirjallisuudessa jo ennen käsitteen biofiktio lanseeraamista ainakin Bo Carpelanin Axel, Helvi Sinervon Runoilijan talossa, Minna Rytisalon Rouva C. ja Pirkko Soinisen Ellen.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä ero on biofiktiolla ja historiallisella romaanilla? Onko muuta kuin se, että jälkimmäinen kohdistuu varhaisempaan aikaan?
Näin vähän aikaa sitten elokuvan ”Putoavia enkeleitä”, jossa ei ollut pelkästään käytetty mielikuvitusta Viidan ja Meriluodon tarinan täydentämiseen vaan suorastaan lisätty kaikenlaista totuuden vastaista. Minua suoraan sanoen ärsyttää, kun lukija tai katsoja ei tiedä, mikä on totta ja mikä ei.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni historiallisessa romaanissa on keksitty päähenkilö, kuten Waltarin Sinuhe.
Ilmoita asiaton viesti
??? Siis Waltarin Kaarina Maununtytär ei olekaan historiallinen romaani?
Ilmoita asiaton viesti
On varmaan, niin kuin myös Yourcenarin Hadrianuksen muistelmat (maailman paras historiallinen romaani jos minulta kysytään, siteerasinkin sitä romaanini ”Mies joka putosi jaloilleen” lukujen alussa). Biofiktio on aika nuori käsite ja oire siitä että monet kirjallisuuskriitikot ovat hulluna taksonomiaan. Kirjallisuuden tutkijoista puhumattakaan; Gilcrestin Greening the Lyre (vai oliko se Scigaj’n Sustainable Poetry) luokittelee ekorunoja sellaisella vimmalla että melkein jokainen runo on oma alalajinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Jenny Paulaharju oli innokas Lapuan liikkeen kannataja. Ja ainakin IKL:n jäseniä molemmat.
https://www.naistenaani.fi/jenny-paulaharju-ensimmaisia-naispuolisia-kansanperinteen-keraajia/
Lapuan liikkeen aivot taisi olla juuri olla Kai Donner, kielitieteilijä ja antropologi. Kuoli varsin nuorena v. 1935 ja jäänyt aika taustalle historiassa ehkä juuri tästäkin syystä.
Ilmoita asiaton viesti
Käsikirjoituksetkin kulkevat ja elävät omaa hämärää ja pimeää elämäänsä, kun kirjailijalta on ote niistä jostakin syystä hellinnyt. Niitä on myös varastettu kotoa (myös allek.), niitä löytyy pölyisistä arkistoista, yksityisomaisuudesta, kuolinpesistä. Jotkut on hyviä ”kirjaideoita”, jota voidaan käyttää työryhmän käsittelyssä ja tuottaa ammattimaisesti virheettömiä teoksia. Kirjailijat on ryhmä ihmisiä, jotka eivät saa tässä yhteiskunnassa muidenkaan taiteilijoitten tavoin vähemmistösuojaa – saako edes normaalia ihmisarvoa?
Ilmoita asiaton viesti