Antikvaari iskee tarinaa kuin Arohonka

Kun Helsingin kirjamessut avataan tänään (28.10.2021), ainakin yksi antikvaari jännittää tilaisuutta eri tavalla kuin ennen. Nyt hän kauppaa ensi kertaa omaa kirjaansa, kun ennen hän on aina myynyt muiden teoksia (Anssi Arohonka: longe rariss! – Antikvaarisen kirjakauppiaan muistelmat, Warelia 2021).

Anssi Arohongan muistelmien nimi longe rariss! tarkoittaa erittäin harvinaista. Sellaisia harvinaisuuksia hän metsästi vuosikymmenet ja usein löysikin. Parhaita löytöjä tehtiin kuolinpesistä.

Arohonka kertoo asiakkaasta, joka väitti hänelle, että kaikki antikvariaattikauppiaat ovat omituisia tyyppejä. Tähän asiakkaan vaimo tokaisi välittömästi: ”Puhumattakaan asiakkaista.”

Antikvaareja arvioineen nimikin mainitaan muistelmissa. Hän on Väestörekisterikeskuksen ylijohtaja Hannu Tulkki.

Harvoin saa luettavakseen yhtä riemastuttavaa kirjaa kuin Arohongan muistelmat. Niistä saa vahvistuksen myös Tulkin pariskunnan arviolle antikvariaattien kauppiaista ja asiakkaista.

Arohongan legendaarinen antikvariaatti sijaitsi Helsingin Töölössä vuodesta 1979 ensin Cygnaeuksenkadulla, sitten Mannerheimintiellä, kunnes hän jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten.

Arohonka kertoo olleensa usein kuin psykiatri, kärsivällinen asiakkaidensa sielunhoitaja. Vanhojen kirjojen keskellä hiljainenkin asiakas puhkesi puhumaan.

Sakari Pälsin poika innostui keskustelemaan Arohongan kanssa kirjailija Helvi Hämäläisestä niin, että yllättyi itsekin ja katseli ympärilleen anteeksipyytävästi: ”Kirjojen paljous tekee puheliaaksi.”

Sekä Arohonka että Pälsi olivat Hämäläisen ystäviä. Arohonka kertoo, miten Hämäläinen osti häneltä Olavi Paavolaisen neliosaiset Valitut teokset, vaikka hänellä ne jo olivat: ”Ostan ne silti, etteivät ne joudu huonoon kotiin.” Sen jälkeen Hämäläinen oli kertonut kaipaavansa yhä Paavolaista, jonka kanssa oli asunutkin muutaman vuoden.

Muistelmat etenevät hengästyttävällä vauhdilla tarinasta toiseen ja välillä on pakko hörähtää osuvan jutun jälkeen. Arohonka osaa olla pisteliäs, mutta yleensä hän muistelee leppoisasti hankaliakin asiakkaita.

Persoonallisia tyyppejä Töölössä riitti. Huomattavan paljon lähistöllä asui diplomaatteja ja heidän puolisoitaan, jotka olivat Arohongan vakioasiakkaita.

Yksi erikoisimmista tapauksista oli suurlähettiläs Paul Gustafsson, vanhojen kirjojen suuri ystävä. Hänen huumorintajuaan kaikki eivät ymmärtäneet.

Gustafsson puhutteli kerran Ilpo Tiitistä, joka veti Vanhan kirjallisuuden päiviä. Gustafsson: ”Sinusta Ilpo ei voi koskaan tulla kaupunginjohtajaa.” Tiitinen: ”En ole sellaiseksi pyrkimässäkään.” Gustafsson: ”Mutta maaherra sinusta voisi tulla. Siihen virkaan on ennenkin valittu keskinkertaisuuksia.”

Vanhan kirjallisuuden päivien iltajuhla oli usein yksi antikvaarien vuoden kohokohdista. Kerran Panu Rajala toi silloisen aviopuolisonsa Katri Helenan iltajuhlaan. Kun Arohonka käväisi WC:ssä, hän törmäsi Rajalaan, joka halusi esitellä Katri Helenan antikvaarille.

Palattuaan tohkeissaan omaan pöytäänsä Arohonka kehaisi vaimolleen, että kättelin muuten juuri Katri Helenaa. Vaimo katsoi miestään alhaalta ylös ja sanoi kuivasti: ”Olisi ollut ehkä hyvä, että olisit sitä ennen sulkenut housujesi sepaluksen.”

Muistelmien nimiluettelo kirjan lopussa on kunnioitusta herättävän pitkä: 34 sivua. Siellä on nimiä Ahtisaarista Waltariin, Saarikoskesta Salamaan, Kaija Junnilasta Teija Sopaseen, Mielikki Ivalosta Riitta Uosukaiseen, Werneri Viilloksesta Heikki Kahilaan. Anekdootteja riittää jokaisesta.

Longe rariss! on siitä harvinainen muistelmateos, että se on paitsi hauska myös sivistävä. En viitsi tehdä suurta numeroa pikku nimivirheistä, joita huomasin tekstissä. Tekevälle sattuu. Antikvaarikin on pääministerin tapaan vain ihminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu