Armotonta menoa Putinin sisäpiirissä
Venäjän rikkaimman miehen, Mihail Hodorkovskin, pidätys siperialaisen Novosibirskin lentokentällä 25. lokakuuta 2003 ja sitä seurannut oikeudenkäynti muuttivat Venäjällä kaiken:
”Tämä oli hetki, jolloin Venäjän poliittinen ja taloudellinen suunta kääntyi peruuttamattomasti pois lännen johtamasta globaalista yhdentymisestä ja lähti törmäyskurssille länttä vastaan. Arpa oli heitetty eikä paluuta ollut.”
Näin kirjoittaa tänään (1.10.2021) suomeksi julkaistussa kirjassaan brittiläinen tutkiva toimittaja (Catherine Belton: Putinin sisäpiirissä – Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan, Docendo). Belton käyttää tietoisesti vanhaa neuvostoajan lyhennettä KGB.
Meno Venäjällä on viime vuosina ollut armotonta, mistä kertoo myös Hodorkovskin dramaattinen pidätys. Kun hänen yksityiskoneensa pysähtyi tankkaamaan Novosibirskissä, turvallisuuspalvelun aseistautuneet kommandomiehet tunkeutuivat koneeseen huutaen: ”FSB! Laskekaa aseet maahan! Älkää liikkuko tai me ammumme!”
Hodorkovskin tapaus on keskeinen kirjassa, joka kuvaa yksityiskohtaisesti, miten presidentti Putin ja hänen lähipiirinsä KGB-miehet kaappasivat vallan.
Hodorkovski istui kymmenkunta vuotta vankiloissa. Hänestä tehtiin varoittava esimerkki muille oligarkeille, jotta he ymmärtäisivät, mistä Putinin Venäjällä on kysymys. Jeltsinin kauden suurliikemiehet korvattiin uuden sukupolven uskollisilla oligarkeilla.
Putin sisäpiireineen alkoi kontrolloida tiukasti niin taloutta, politiikkaa, oikeuslaitosta kuin mediaa. Epäsuosioon joutuneiden äänet tukahdutettiin ja käynnistettiin salaisia vaikuttamisoperaatioita ulkomailla. Venäjälle syntyi aivan omanlaisensa KGB-kapitalismi.
Beltonin kuvaus Putinin ympärillä pyörivästä korruptiosta, rahan ja vallan liitosta, on häkellyttävää luettavaa. Miljardit, joita nykyinen Venäjän eliitti on kahminut itselleen, ovat käsittämättömiä.
Suomenkielisen laitoksen johdannossa Belton kirjoittaa, että Putinin miehille Suomi on aina ollut erityisen tärkeä etuvartioasema:
”Rajanaapurina Suomen katsottiin kuuluvan Venäjän etupiiriin ja olevan Venäjän ja lännen välinen puolueeton puskurivyöhyke. Heille Suomesta tuli osa Venäjän ja lännen välisen valtataistelun tannerta, samoin merkittävä portti Eurooppaan.”
Kirjassa mainitaan jääkiekkojoukkue Jokereiden tutut omistajat Gennadi Timtšenko ja Rotenbergin veljekset, joilla kaikilla on myös Suomen kansalaisuus.
Kuin suoraan vakoiluromaanista on kuvaus siitä, miten Helsingissä toiminut nuori KGB-upseeri Sergei Ivanov ripotteli vierailuillaan asuntoihin niin sanottua vakoilupölyä, jonka avulla pystyttiin seuraamaan lännen kollegojen ja myös omien tovereiden liikkeitä. Ivanov toimi myöhemmin mm. puolustusministerinä.
Kun Putin aloitteli presidenttinä, häntä kuvattiin ”tottelevaiseksi kuin koira”, mutta hän kasvoi pikkuhiljaa arvostaan tietoiseksi yksinvaltiaaksi. Hänestä tuli uusi tsaari, joka asetti ensisijaiseksi tavoitteeksi Venäjän imperiumin nousun uuteen kukoistukseen.
Sillä tiellä ei ole keinoja kaihdettu. On häiritty Yhdysvaltain vaaleja, on sodittu Ukrainassa ja otettu Krim haltuun, on tuettu ääriliikkeitä Euroopassa. Tarkoitus on ollut lisätä Venäjän vaikutusvaltaa ja heikentää lännen instituutioita, kuten Natoa ja Euroopan unionia. Apuna on ollut lännessä paljon hyödyllisiä idiootteja, joille on maksettu avokätisesti huimia palkkioita.
Vastatoimina länsi, niin EU kuin Yhdysvallat, on asettanut talouspakotteita Venäjää vastaan. Pakotteet eivät Beltonin haastatteleman venäläisen mukaan toimi niin kuin länsi on tarkoittanut:
”Sinä tunnet venäläiset hyvin. Me voimme olla laiskoja, me voimme juopotella. Me voimme lävistää itseämme, kunnes veri vuotaa. Mutta heti kun ilmenee ulkoinen uhka… me panemme hanttiin. Pakotteet tiivistivät Venäjän yhteiskuntaa enemmän kuin mikään Kremlin informaatiokampanja… Pakotteiden määrääminen oli kuin sodanjulistus.”
Putinin sisäpiirissä on tärkeä kirja, jonka lukemisen jälkeen ymmärtää entistä paremmin, miten paljon pelissä on sekä presidentillä että häntä ympäröivällä eliitillä. Lähipiiri yrittää pitää Putinin vallassa niin kauan kuin mahdollista. Se takaa eliitin valtavat edut paremmin kuin epävarmuus seuraajasta.
Kiitos, mielenkiintoista. Tuo mitä siteeraat pakotteista vahvistaa skeptisten kantoja asiassa. Länsi reagoi pavlovin koirien tavoin; pakotteita, pakotteita, miettimättä lainkaan mihin se johtaa. Kunhan edes harjoittaisivat seurantaa, mitä pakotteet ovat saaneet aikaan, mutta kun ei edes sitä.
Toinen erityisesti kiinnostava seikka on murtuvan kommunistivallan loppuvaiheissa käynnistynyt vallan ja varallisuuksien konvertonti uuteen näköpiirissä olevaan sumeaan tulevaisuuteen nähden.
Sen verran ehdin hampsia kirjaa, että sain hiukan kiinni tuosta prosessista: siinä näyttäisi valtion turvallisuuselin, erityisesti KGB:n ulkomaanosasto olleen näkijä ja tekijä: se istui kansallisvarallisuuksien päällä, pyrki ensi alkuun rahoittamaan omaa toimintaansa, mutta kun ”pesä oli auki”, laajensi otteensa kauttaaltaan käsittämään koko maan isoa rahaa, ja valvomaan sen uusjakoa, osin aktiivisena meklarina.
Näin luettuna presidentti Putinin reitti Pietarista Sobtsakin hallinnosta eri suojelijoiden ja isojen poikien ohjauksessa Moskovaan ja hierarkian portaa harppoen huipulle asti on entistä mielenkiintoisempi. Belton sanoo, että ellei Putinia olisi ollut, joku muu KGB-upseeri olisi ollut hänen tilallaan.
Jälkikäteen katsottuna ja toteutunut tosiasia tietäen kaikki tietysti aina näyttää oikosemmalta ja itsestään selvemmältä kuin se reaaliaikaisetsi olikaan? –
Olen joskus nähnyt venäläisen hotellin tv.stä sen kokouksen, jossa presidentti Putin ”koulutti” oligarkkeja, ja otti erityiseen kurmuutukseen Deripaskan.
Mietin silloin, oliko se pelkkää teatteria vai onko oligarkki Deripaska ”entinen oligarkki”, niin kovaa lukkarinkoulua siinä käytiin, ja P. pakotti D:n toistuvasti kertaamaan omat virheensä, muidne herrojen istuessa naamat peruslukemilla pitkän ovaalipöydän ympräillä. Muistaakseni Hodorkovski oli silloin jo häkissä, joten kyseessä oli sisäinen kertaus.
Käskyhän oli pelkistäen: tehkää taloudessa mitä taloudessa pitää tehdä, mutta älkää koskekokaan politiikkaan.
Yhä mietin, miten post-Putin aikaa koskeva vallansiirto ja yhteiskunnan kasassapitämisen ohjelma oikein aiotaan suorittaa. Siinä on monta elementtiä ja särkyvää osaa: miten kantaa rajan yli uuteen aikaan, aikaan jossa on tarkoitus että vain yksi mies vaihtuu toiseen, mutta kun ei se niin mene. Kauhean paljon muutakin vaihatuu, vaikka miten yrittäisi liimata palat paikoilleen ennen ”suurta muuttoa”.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se Deripaskan kurmuutus sujui vuonna 2009:
https://www.reuters.com/article/russia-putin-idUSL445098320090604
Lienee ollut teatteria jo silloin. Sittemminhän Deripaska on ilman muuta ollut taas keisarin suosikkioligarkki:
https://www.reuters.com/article/us-russia-usa-sanctions-deripaska-idUSKCN1J40WR
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/usa-n-valtiovarainministerion-epaily-oligarkki-oleg-deripaska-pesi-rahaa-presidentti-putinille/7726694#gs.c7xoju
Ilmoita asiaton viesti
”Lähipiiri yrittää pitää Putinin vallassa niin kauan kuin mahdollista.”
– Just! Ja jos jokin tässä maailmassa on vaikutusvaltainen, niin juuri se lähipiiri. En minäkään pelkästään lämpimikseni ennusta Putinin presidenttikauden jatkuvan pitkälle ensi vuosikymmenen puolelle.
https://yle.fi/uutiset/3-11260129
Se mikä minua harmittaa, on urheilijana arvostetun ikätoverini Jari Kurrin varaukseton asettuminen Putinin rinkiin vastuualueenaan huolehtia Kremlin sillanpääasemasta suomalaisessa jääkiekossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Apuna on ollut lännessä paljon hyödyllisiä idiootteja, joille on maksettu avokätisesti huimia palkkioita.” Niinpä!
En tiedä minkälaisia ”idiootteja” loppujen lopuksi ovat Paavo Lipponen ja Esko Aho, mutta varmasti ovat saaneet hyvän palkkion itänaapurin kanssa veljeilystään: Nord Stream ja Sperbank.
(Ahon ainakin nosti Belton haastattelussaan esiin.)
Ilmoita asiaton viesti
Kurrilla luulisi olevan rahaa riittävästi, mutta näköjään on tullut taklaus päähän pari kertaa liikaa, kun ymmärrys ei riitä, kenen puolella Jokerit seisoo.
Ilmoita asiaton viesti
Hyödyllisten idioottien nimilistaan ei yksi A4 riitä.
Ilmoita asiaton viesti
Putin alkaa olemaan elämänsä ehtoopuolella.
Hänen kuolemansa jälkeen alkavat rajut paljastukset siitä, että hän olikin maailman rikkaimpia ihmisiä, ellei kaikkein rikkain.
Ilmoita asiaton viesti
Saattavat nämä äsken uutisoidut Pandoran-paperit jo sen paljastaa?
Ilmoita asiaton viesti