Asiassa vahva – tyylissä lempeä

Ministerin arvonimellä aateloitu Jaakko Iloniemi täyttää ensi viikolla 90 vuotta. Sen kunniaksi tänään (24.5.2022) on julkistettu hänen elämäkertansa (Hannu Himanen: Iloniemi – Eminenssi, Docendo).

Iloniemeä kirjan kirjoittaja, Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen, kuvaa ainutlaatuiseksi hahmoksi sotien jälkeisessä Suomessa. Suomen ulkopolitiikkaan Iloniemi on eri rooleissa vaikuttanut peräti kahdeksalla vuosikymmenellä.

Himasen teos on kuin aikamatka lähihistoriaan – miten Suomi hivuttautui Neuvostoliiton puristuksesta kohti länttä. Lännettymisen huipennusta olemme todistaneet viime päivinä Suomen Nato-ratkaisun yhteydessä.

Iloniemellä on ollut oma roolinsa lännettymisen historiassa. Hän on Himasen mielestä lähes piinallisen varovasti mutta aina sitkeän kärsivällisesti ohjannut Suomea läntisiin rakenteisiin.

Iloniemestä tuli Suomen ulkopoliittisen eliitin jäsen jo 25-vuotiaana, kun Jan-Magnus Jansson kutsui hänet niin sanottuun Victorian piiriin. Tehtävät ovat vaihtuneet, mutta Iloniemi on pysynyt eliitin jäsenenä näihin päiviin asti.

Himanen on keksinyt monta määritelmää päähenkilöstään: mandariini, hovimies, eminenssi, demari, liberaali, opportunisti, kameleontti, intellektuelli, realistinen idealisti, diplomaatti…

Iloniemi tunnustaa tehneensä opportunistisen ratkaisun, kun hän yhdessä Martti Ahtisaaren kanssa liittyi Sdp:n jäseneksi vuonna 1968. Kunnianhimoiset miehet halusivat edistää omaa uraansa myötätuulessa olleiden demarien avulla.

Eikä siinä huonosti käynyt. Ahtisaaresta tuli tasavallan presidentti, Iloniemestä Mr. Etyk, Yhdysvaltain-suurlähettiläs, Yhdyspankin johtaja ja Evan toimitusjohtaja ja ennen kaikkea etevä taustavaikuttaja.

Iloniemi jätti demarit, kun jäi eläkkeelle. Hän ryhtyi nuorsuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi, mutta ei tullut valituksi Euroopan parlamenttiin.

Iloniemeltä on puuttunut kirjan mukaan tarvittava pyrky korkeisiin poliittisiin tehtäviin. Hän toivoi, että politiikka olisi herrasmiesten laji, mutta sitähän se ei yleensä ole.

Ennen kuin Ahtisaaresta tuli presidentti, myös Iloniemen nimi pyöri ehdokaskuvioissa. Ahtisaarella oli enemmän yritystä. Iloniemi vetäytyi ystävänsä tieltä.

Kekkosen näköisen miehen joustavuutta kuvaa hyvin, että hän on ollut virkamiehen tai neuvonantajan rooleissa niin Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren kuin Niinistön presidenttikausilla. Halosen kanssa yhteistyö oli vähäisempää.

Iloniemi on valinnut motokseen italialaisen jesuiittapapin lauseen 1600-luvulta: asiassa vahva, tyylissä lempeä. Hän osaa olla ylitsevuotavan ystävällinen ihmisille, joiden kanssa on jyrkästi eri mieltä.

Kirjassa on esimerkki Iloniemen kirjeestä EU-skeptikko Risto Volaselle 1990-luvulla. Kirjeen lopussa Iloniemi siteerasi Mika Waltarin Sinuhea ja sanoi kirjoittaneensa itseään varten, vaikka osoittikin kirjeen Volaselle. ”Sinulle siksi, että olet niitä harvoja, joille tällaisen kirjeen voi lähettää.”

Muiden tehtäviensä ohella Iloniemestä tuli 1990-luvulla yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista kolumnisteista. Hänen foorumeitaan olivat erityisesti Kanava ja Suomen Kuvalehti.

Jaakko Iloniemi ponnisti vaatimattomista oloista merkittäviin tehtäviin. Hän kehitti itselleen aristokraattisen ja valtiomiesmäisen tyylin, jossa korostuu tekemisen näennäinen helppous ja keveys.

Himanen kiteyttää: ”Hänen tyyneytensä, asiallisuutensa ja analyyttisyytensä on kätkenyt alleen kaiken sen vaivannäön, jonka avulla hän on voittanut taustastaan nousseet esteet.”

Iloniemi voikin itsevarman kepeästi todeta 90-vuotiaana: ”Niin, minä en ole koskaan saanut mitään tointa, jota olen hakenut enkä koskaan hakenut tointa, jonka olen saanut.”

Hannu Himanen on tehnyt massiivisen elämäkerran ihailemastaan Iloniemestä. Ihailu näkyy kautta linjan, mutta ei se pahemmin häiritse, kun tietää lähtökohdat, joita Himanen avaa kiitettävästi teoksen alkulehdillä.

Kun kirja painottuu ulkopolitiikkaan, ulkoministeriön asiat korostuvat. Jos ei ole kiinnostunut UM:n kiemuroista, kannattaa lukea ainakin ensimmäinen luku ja lopun epilogi. Kirjan aloittava luku Mandariini, hovimies ja eminenssi on erinomainen johdatus Iloniemen moniin rooleihin.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu