BBC:n suomalaisia Jakobsonista Mäntyyn ja Korkkiin

BBC:n suomenkieliset lähetykset aloitettiin heti talvisodan jälkeen 18.3.1940. Historiallisen lähetyksen kajautti koruttomasti käyntiin suomenkielisen osaston ensimmäinen päällikkö Hillar Kallas: ”Englannin yleisradio, Lontoo. Suomenkielinen lähetys alkaa.”

Kallaksen lyhyeksi jäänyt, kuuden sanan avaus, saattoi johtua siitä, ettei hän puhunut kunnolla suomea. Puheessa kuului kaunis virolaisaksentti.

Avaussanojen lyhyyteen voi olla muitakin syitä. Kallas muisteli eräässä haastattelussa, miten hän valmistautui lähetykseen: ”Arvo Ääri ja minä, me kun olimme viisaita, otimme salaa etukäteen kovia ryyppyjä viskipullosta, jonka olimme piilottaneet läheiseen vessaan.”

Ääri, joka teki myöhemmin näyttävän uran Helsingin Sanomissa, luki ensimmäisen lähetyksen uutisosuuden. Sen jälkeen oli sherrytilaisuus.

BBC:n lähetyksiä radioitiin Suomeen 57 vuotta aina vuoden 1997 loppuun asti. Tästä ajasta suomenkielisellä osastolla työskennelleet toimittajat ovat julkaisseet kirjoituskokoelman (Risto Uimonen – Hanna Rajalahti – Ilpo Salonen: Täällä Lontoo – BBC:n suomalaistoimittajat idän ja lännen välisessä informaatiosodassa, WSOY 2020).

Lontoossa ehti työskennellä yli sata suomalaista toimittajaa, joista monet nousivat keskeisiin asemiin paitsi mediassa myös muilla aloilla. Kiinnostavien persoonien lista on pitkä: Max Jakobson, Erkki Raatikainen, Pertti Salolainen, Erkki Toivanen, Erkki Arni, Ari Valjakka, Kari Mänty, Risto Uimonen, Jyrki Koulumies, Jouni Mölsä, Jari Korkki, Essi Kiviranta, Auli Valpola, Marjo Ahonen

Tämän kirjoituksen päähenkilö on kuitenkin ensimmäinen päällikkö Hillar Kallas (1910-1978), joka kirjassa kuvataan myyttiseksi ja mystiseksi hahmoksi. Hän oli Viron Lontoon -suurlähettiläänäkin toimineen Oskar Kallaksen ja kirjailija Aino Kallaksen poika.

Hillar Kallas oli kolmen maan, Suomen, Viron ja Englannin kansalainen. Hän eli vaiheikkaan ja traagisen elämän, josta on niukasti tietoa. Se kiihottaa uteliasta mieltä.

Kallaksen veli teki itsemurhan Neuvostoliiton miehittämässä Virossa, jotta häntä ei olisi voitu pakottaa vakoilijaksi tai lähettää Siperiaan. Sisar menehtyi ilmeisesti humalaisen neuvostosotilaan harhalaukaukseen. Kallaksella ei ollut korkeaa käsitystä Neuvostoliitosta.

Salaperäisyyden varjon Hillar Kallaksen ympärille loi se, että hänen epäiltiin toimineen Britannian tiedustelupalvelun leivissä. Samaa aprikoidaan yhä, mutta varmistusta ei ole saatu.

Pertti Salolainen kirjoittaa, että kun hän muutti Lontooseen, Kallas otti yhteyttä ja halusi yksinkertaisesti selvittää, ”mikä mies minä oikein olin; ehkä ei vain omaksi tiedokseen, sillä hänen persoonassaan oli jotain arvoituksellista”.

Salolaisen mukaan oli mahdollista, että Kallakselle oli annettu tehtäväksi seurata bushfinnejä, suomenkielisen osaston toimittajia.

Kallas toimi suomenkielisen osaston päällikkönä vuoteen 1945. Sen jälkeen hän työskenteli useissa tehtävissä BBC:ssä. Hän jäi eläkkeelle 1971 ja muutti Helsinkiin, missä kuoli 1978.

Bushfinnit korostavat tietysti omaa merkitystään suomalaiselle yhteiskunnalle. Risto Uimosen yhteenvedon mukaan Suomi sai kokonaisen koulukunnan omin aivoin ajattelevia journalisteja, joihin itsesensuurin basilli ei tarttunut.

Yleisen hehkutuksen ohessa Uimonen kuitenkin myöntää, että ”täysin itsenäisiä emme olleet”, koska palkan maksoi Britannian hallitus: ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Tämä vanha totuus päti myös suuressa ja mahtavassa BBC:ssä.”

Suurimmillaan BBC:n merkitys taisi olla jatkosodan aikana, kun Suomi eli sotasensuurin alla. BBC:n suomalaisen toimituksen ääni oli länsimaisen Suomen ja vapaan sanan ääni aina silloin kun radion lyhytaalloilta jotain kohinan ja häirinnän keskeltä sattui kuulemaan.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu