Blogi suisti romaanihenkilön raiteiltaan

Aloin lukea vuoden 2016 Finlandia-voittajan (Akvarelleja Engelin kaupungista) Jukka Viikilän uutta kirjaa suurin odotuksin (Taivaallinen vastaanotto, Otava 2021). Tarkoitus oli kirjoittaa romaanin pohjalta blogi.

Kirjan loppupuolella lukeminen pysähtyy kuin seinään. Luen, että kirjailijan alamäki alkoi erään blogikirjoituksen takia.

Kirjailija lainaa erään blogin loppua vuodelta 2018: ”Jan Holm on jo päässyt kirjallisuuden historiaan miehenä, jolle Baba Lybeck myönsi Finlandia-palkinnon. Joku saattaa tulevaisuudessa muistaa Holmin myös miehenä, joka myi sielunsa ABC:lle.”

Tunnistan lainauksen omakseni. Omassa tekstissäni Jan Holmin nimen paikalla on tosin Jukka Viikilän nimi. Kirjoitin tuolloin Viikilän kirjasta Suomalainen vuosi kevyehkön jutun, jossa sekä kehuin että suhtauduin kriittisesti Finlandia-voittajan uutuuskirjaan: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/252479-abc-viisauksia-agricolasta-viikilaan/

Luen nyt, että tämän blogikirjoituksen jälkeen kirjailijalla kaikki alkoi mennä huonosti. Sydän alkoi reistailla ja Holm ratkesi ryyppäämään. Hän on veljensä kanssa Kappelin terassilla ja valittaa hengenahdistusta:

”On vaikea saada juotua. Koko yläruumis tuntuu kuolleelta, kuin vesitankilta. Vältän puhumasta kirjastani, mutta kotimatkalla itken. Seuraavina viikkoina ja kuukausina juon elämäni suurimmat kännit, yhä uudestaan. Lopetan Kriittisessä korkeakoulussa ja ilmoitan Ylelle, että en saa kirjoitetuksi. En löydä ulospääsyä häpeästäni. Leikkauksen jälkeen valaistun: tarvitsen uuden kirjan, joka korvaisi kaiken. Kirjoitan joka päivä, koko vuoden ja seuraavan. Onni palaa lause lauseelta.”

Olen pahoillani ja järkyttynyt aiheuttamastani vahingosta, kunnes tajuan, että kyse on romaanista, fiktiosta. Fiktiivinen kirjailija voi suistua raiteiltaan harmittoman blogin takia, mutta ei kai oikea kirjailija.

Kustantajan mukaan Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on kuitenkin vahva omakohtainen ydin. On vaikea tietää, mikä on totta, mikä tarua, kun ei tunne kirjailijaa.

Finlandia-voitto tuo kirjailijalle paljon mainetta ja kunniaa. Itsekin kehuin Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista jo ennen kuin se oli palkittu.

Voiton jälkeen alkoi arki. Helsingin Sanomissa Juhani Karila nimitti Suomalaisen vuoden tekstejä vessakirjoituksiksi ja arveli, että kirja syntyi ratsastamaan Finlandia-palkinnon viimeisellä jälkimainingilla. Hän toivoi Viikilän seuraavasta kirjasta vähän painavampaa ja nythän se on saatu, mistä onnittelut kirjailijalle.

Taivaallisessa vastaanotossa Holm (Viikilä) toteaa, ettei yksikään hänen kirjallisen maailman tutuistaan ole koskaan hyökännyt hänen teoksiaan vastaan: ”Sitä vastoin kaikki paheksujat ovat ihmisiä, joihin en ole ehtinyt tehdä tuttavuutta. Kun tätä ajattelee, ei tarvitse ihmetellä, miksi ihmiset kokevat elintärkeäksi verkostoitua.”

Siinäpä se. Kotimaisten kirjojen kriittinen arviointi alkaa käydä mahdottomaksi. Pienessä maassa kaikki tuntevat jollakin tavalla toisensa. Ollaan Facebook-kavereita ja seurataan toisiamme Instagramissa. Kavereiden julkiseen kritiikkiin on korkea kynnys. 

Jukka Viikilän Taivaallisesta vastaanotosta en rohkene sanoa mitään. En halua ottaa kontolleni sitä, että kirjailijan tai hänen alter egonsa terveys alkavat reistailla.

Toivotan suuresti arvostamalleni Viikilälle ja hänen romaanihenkilöilleen pitkää ikää.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu