Buddhalainen Brunila

Anne Brunila, 63, oli vielä muutama vuosi sitten suomalaisten vaikuttajanaisten ykkönen. Talouselämä-lehti valitsi hänet jopa kolmena vuonna peräkkäin (2013-2015) Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi.

Nyt hän on jättänyt lähes kaikki tehtävänsä. Hän kertoo olevansa viimein siinä tilanteessa, että voi antautua täysipainoisesti uudenlaiselle polulle elämässään.

Brunila on buddhalainen. Hän on löytänyt hengellisen kotinsa Tiibetin buddhalaisesta bön-mietiskelysuuntauksesta.

Halusin tietää, mitä Brunilan buddhalaisuus käytännössä tarkoittaa. Siispä luin kirjan, jonka Anne Brunila ja Johanna Venho ovat yhdessä kirjoittaneet (Kuka olisi uskonut – Muistikuvia, Tammi). Kirjan viimeisessä luvussa, neljännessä portissa, selitetään mistä on kysymys.

Karu luterilaisuus ei ole puhutellut Brunilaa koskaan. Jo teininä hän innostui ortodoksien liturgioista ja lauluista, mystiikasta ja suitsukkeista, kynttilöistä ja ikoneista. Hän aikoi kääntyä ortodoksiksi ja mennä luostariin, mutta isä tyrmäsi ajatuksen jyrkästi.

Ei tullut Brunilasta ortodoksia, mutta tuli buddhalainen. Side ortodokseihin on kuitenkin yhä olemassa. Brunila kutsuu isä Ambrosiusta ystäväkseen.

Jos koronaa ei olisi, Brunila saattaisi nytkin olla retriitissä mietiskelemässä joko luostarilinnassa Ranskan Montpellierissä tai ehkä Nepalissa – jossain ulkomailla joka tapauksessa. Brunila on kansainvälinen bön-buddhalainen.

Päiviä ja opetuksia luostarissa rytmittää neljä anteliaisuusharjoitusta. Aamulla aloitetaan puoli seitsemältä ja annetaan savulahja polttamalla katajan oksia, keskipäivällä vesilahja, iltapäivällä ruokalahja ja illalla yhdeksän jälkeen tehdään kuvitteellinen oman kehon lahjoitus.

Lahjoja annetaan myös kuvitteellisille olennoille. Brunilalle näkymätön maailma on aina ollut yhtä mahdollinen maailma kuin arkitodellisuus. Hän kirjoittaa, että ei se niin ihmeellistä ole: ”Vielä isovanhemmilleni näkymätön maailma oli todellisuutta: oli tonttuja ja haltijoita, menninkäisiä ja monia muita olentoja, joilla oli omat tehtävänsä maailmankaikkeudessa.”

Opetusten ja harjoitusten lisäksi oleellinen osa retriittejä on osallistuminen karmajoogaan, eli siivoukseen, ruuanlaittoon, tiskaukseen, puutarhanhoitoon ja moniin muihin käytännön töihin.

Brunila on edennyt luostarissa yhä vaativampiin tehtäviin. Ensimmäisenä kesänä hän sai siivottavakseen naisten kylpyhuoneen ja vessan luostarilinnan toisessa kerroksessa. Tehtäviin kuului myös käytävän puhtaanapito.

Seuraavana kesänä Brunila pääsi siivoamaan jo munkkien asuttaman paviljongin vessan ja kylpyhuoneen. Kolmantena kesänä hän yleni keittiövuoroon, jossa pilkottiin porkkanoita ja kuorittiin perunoita yli sadan hengen lounaita ja illallisia varten. Kohta sen jälkeen hän sai käyttää erilaisia keittiökoneita juuresten ja vihannesten pilkkomiseen ja soseuttamiseen.

Brunila kertoo, että viime vuosina hän on jatkanut ”ylenemistään” vanhana oppilaana. Hän on päässyt auttamaan luostarin kaupassa, jossa myydään kirjoja, maalauksia, buddhien patsaita, rukouslippuja, opetustekstejä, suitsukkeita, koruja ja muita bön-perinteeseen liittyviä tuotteita.

Kotonakin Brunilan elämä pyörii buddhan ympärillä. Hän tekee meditaatioharjoituksia aamuin ja illoin, tutkii siinä välissä valaistuneiden mestareiden tekstejä ja käy opetuksissa. Hänellä on kolme ”läheistä ja kallisarvoista” opettajaa opastamassa eteenpäin henkisellä polulla.

Brunila hehkuttaa, että yhdessä eri puolilla maailmaa olevien ystävien kanssa on ”upeaa ja antoisaa kulkea kohti valoa”. Tähän sanon vain tämän: Hyvää matkaa!

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu