Demokratian iltahämärä ja populistien lumo

Kun lukee Anne Applebaumin uutta kirjaa (Demokratian iltahämärä – Autoritaarisuuden viettelevä kiusaus, Siltala 2020), herää muutama kysymys.

Onko Donald Trumpin tappio Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tappio myös maailman oikeistopopulisteille, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina?

Sarastaako Trumpin tappion jälkeen demokratian uusi aamunkoitto vai haihtuuko liberaali demokratia vähitellen iltahämärään, kuten kirjan nimessä vihjataan.

Applebaumilta vastauksia emme saa, koska kirja ilmestyi ennen Yhdysvaltain vaaleja. Sen sijaan kirja antaa eväitä miettiä, missä piilee ääripopulistien lumo, autoritaarisuuden viettelevä kiusaus.

Olosuhteiden salliessa mikä tahansa yhteiskunta voi Applebaumin mielestä kääntyä demokratiaa vastaan. Ja jos liberaali demokratia kaatuu, se vaatii uuden eliitin, uudet kirjurit:

”Lännen idean luhistuminen tarvitsee ajattelijoita, älymystöä, journalisteja, bloggareita, kirjailijoita ja taiteilijoita romuttamaan nykyisen arvomaailmamme ja sen jälkeen kuvittelemaan tulevan uuden järjestelmän.”

Applebaum esitteleekin laajasti uusia kirjureita. Esimerkkejä on paljon niin Euroopasta kuin Yhdysvalloista. Yksi tunnetuimmista on Trumpin taustapiru Steve Bannon, joka vertaa itseään Leniniin ja flirttailee avoimesti väkivallalla, jopa sodalla.

Bannonin oudot vallankumousopit upposivat hyvin Trumpiin, joka ei demokratiasta paljon piittaa. Hän kärjisti kahtiajakoa, lietsoi vihaa ja viihtyi diktaattorien seurassa.

Applebaum analysoi erityisesti Puolan, Unkarin, Britannian ja Yhdysvaltain muutosta. Hän tekee teräviä havaintoja, ote on henkilökohtainen ja arviot johtavista populisteista viiltäviä.

Boris Johnson on ”laiska narsisti”, jolla on huolellisesti rakennettu ”rassukkakuva”. Hänessä on myös salaperäistä karismaa, jokin nerokas ominaisuus, joka viehättää ihmisiä.

Puolasta Applebaum kertoo esimerkin häikäilemättömästä Laki ja oikeus -puolueen edustajasta, joka levitti valheita taannoisesta pääministeristä, mutta kuittasi asian jälkeenpäin kyynisesti: ”Ei se tietenkään ollut totta, mutta typerät moukat nielevät sen.”

Puolan Applebaum tuntee erityisen hyvin. Hän on sekä Puolan että Yhdysvaltain kansalainen. Hän on naimisissa Puolan entisen ulkoministerin, nykyisen europarlamentaarikon Radek Sikorskin kanssa.

Ääripopulistien käyttövoimana kaikkialla ovat salaliittoteoriat, valheet, puolitotuudet, pelottelu ja viha. Ne leviävät sosiaalisessa mediassa kuin digitaaliset maastopalot niin nopeasti, etteivät tosiasioiden tarkistajat pysy perässä.

Applebaum maalaa kaksi mahdollista tulevaisuuden skenaariota. Ensimmäinen kuva on synkkä: enemmän kaaosta ja väkivaltaa. Konsensus heikkenee ja kansat jakautuvat yhä jyrkemmin kahteen leiriin.

On myös toinen vaihtoehto – demokratia vahvistuu ja syntyy uudenlaista maailmanlaajuista yhteistyötä. Korona voi olla käännekohta.

Applebaum panee toivonsa siihen, että sairauden ja kuoleman todellisuus opettaa ihmiset epäluuloisiksi petkuttajia, valehtelijoita ja harhatiedon levittäjiä kohtaan.

Demokratian iltahämärä on ajatuksia herättävä kirja, vaikka se analysoi vähänlaisesti sitä, miksi ihmiset eri maissa äänestävät itsevaltaisia populisteja.

Parhaimmillaan Applebaum on, kun hän kirjoittaa suorasukaisesti kansainvälisen ystäväpiirinsä takinkääntäjistä: miten 1990-luvun ihanteellisista älyköistä tuli autoritääristen populistien liehittelijöitä, avustajia ja ideologeja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu