Ei tule Petteri Orposta Suomen Mussolinia
Petteri Orpo muodostaa parhaillaan Suomeen hallitusta pitkän kaavan mukaan, väsyttämällä. Se saattaa olla ihan hyvä tapa, mutta on toisenlaisiakin tapoja.
Esimerkiksi Benito Mussolini muodosti vuonna 1922 Italian hallituksen seitsemässä tunnissa. Luin tämän tiedon mahdollisimman luotettavasta lähteestä eli Armas J. Pullan vuonna 1971 ilmestyneestä kirjasta Hullut vuodet eli iloista 20-lukua (Otava).
1920-lukua on totuttu pitämään iloisena vuosikymmenenä. Ensimmäinen maailmansota oli takana, toisesta ei vielä tiedetty. Elettiin siis kuin viimeistä päivää.
Ryhmy ja Romppainen -kirjoistaan tuttu Armas J. Pulla ottaa ilon irti sadan vuoden takaisesta vuosikymmenestä. Mussolinin lisäksi hän esittelee kaksi muuta italialaista diktaattoria.
Kieltolain aikana Amerikan alamaailmaa hallitsi gangsteridiktaattori Al Capone ja omalla reviirillään naisia villitsi elokuvamaailman tähti Rudolph Valentino, naissydänten diktaattori.
Mussolinista Pulla kehittelee mainion muotokuvan, jossa on paljon naurettavia piirteitä. Diktaattoreille pitää nauraa, kun ei muuta voi.
Pullan Mussolini uhosi voimaa ja tarmoa. Hän teki fasistitervehdyksenkin niin vauhdikkaasti, että nivelet natisivat, kun taas ”Hitler nosti kätensä veltosti kuin se olisi ollut spagettia”.
Pulla tiesi, että tarmokas Mussolini kävi valitsematta käsiksi kaikkeen – lähimpien ystäviensä vaimoihinkin… ”Hän rakasti jostain syystä erityisesti opettajattaria, ei kuitenkaan kovin laihoja, hän piti lihavista”.
Vaikka Mussolini oli pieni kooltaan, hänellä oli suuret luulot itsestään. Hän vertasi itseään Napoleoniin, joka oli sattumalta yhtä pitkä, 165 senttiä.
Mussolini oli aluksi erittäin suosittu. Pulla spekuloi, että jos Mussolini olisi kuollut ennen vuotta 1930, hänen patsaansa saattaisi olla jokaisella Italian torilla.
Toista nousevaa poliittista tähteä, Adolf Hitleriä, Mussolini ensin halveksi eikä voinut sietää, että häntä verrattiin saksalaiseen. Hän oli samaa mieltä kuin Hindenburg, joka sanoi Hitleristä, että ”kyläposteljoonina tuo Adolf saattaisi olla mies paikallaan”.
Hitlerin Taisteluni -kirja oli Mussolinin mielestä sekava ja typerä. Hän ihmetteli, miksi Hitler tarvitsi 600 sivua oppinsa selittämiseen. Itse Mussolini selvitti fasismin olemuksen ja päämäärät kahdellatoista sivulla.
Pullalle oli arvoitus, miksi Mussolini myöhemmin mukautui astelemaan Hitlerin jäljessä. ”Miksi hän, joka ensi kerran Hitlerin kohdattuaan oli sanonut tätä täysin hulluksi ja määritellyt lörpöksi munkiksi, myöhemmin kunnioitti Führeriä nerona?”
Palataan tähän päivään. 20-luku on täällä taas, mutta tuskin kukaan puhuu iloisesta vuosikymmenestä. Eikä tule Orposta Suomen Mussolinia ainakaan hallituksen muodostamisen nopeudessa.
Eikä tule muutenkaan, vaikka vasemmiston vappupuhujilla on jo kovat piipussa, kun he pelottelevat Orpon hallituksella, jota ei ole vielä olemassakaan.
Onneksi Orpo ei ole Mussolinin kaltainen karismaattinen kansanjohtaja, jolla on suuria visioita. Sellaisista on huonoja kokemuksia.
Petteri Orpo tuskin haluaa sellaista säpinää kuin Mussolini, joka väitti, että demokratia oli riistänyt eleganssin kansan elämältä.
Pullan siteeraama Mussolini julisti mahtipontiseen tyyliinsä, että fasismi palauttaa eleganssin ja antaa kansalle ”väriä, voimaa, maalauksellisuutta, yllätyksellisyyttä, mystiikkaa – siis kaikkea, joka saa massojen sielun väräjämään”.
Hyviä bileitä Italiassa riitti, mutta loppu oli karmea. Jäljet pelottavat.
Oliko Mussolini niin pieni kuitenkaan? Ehkä oli keskimääräistä silloista maanmiestään hiukan lyhyempi. Napoleon ei kuitenkaan ollut mikään ihmeellisen lyhyt 1700-luvun Ranskassa. Espanjan Franco oli kyllä melko lyhyt mies. Itse olen yhtä pitkä kuin Mannerheim.
Jos Mussolini olisi kuollut 1930 patsas voisi olla jokaisessa italialaisessa kaupungissa. Samoin jos Hitler oli menehtynyt vaikka 1938 niin hän olisi jäänyt Kondrad Adenauerin veroisena talousmiehenä. Ja Kekkosen tyytyessö kahteen kauteen niin harva muistelisi pahalla.
Kiitos blogistille kirja-arvosteluista. Itse aloitin viime yönä teoksen ”Mies joka rakasti koiria” . Romaani jossa Lev Trotski on keskiössä.
Ilmoita asiaton viesti
Mies joka rakasti koiria onkin erinomainen kirja, joskin vähän paksunpuoleinen.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, veikkaan, että mussolinistiset piirteet olisivat jo tulleet esiin, jos sellaiseen olisi ollut taipumusta…
Ilmoita asiaton viesti
Missä ajassa U Kekkonen kävi vuonna 1975 syksyllä hallitusneuvottelut.
Vastaus: varsinaisia hallitusneuvotteluja ei käyty lainkaan, vaan Kekkonen kutsui hänelle sopivat puolueet koolle.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kansallinen-hatatilahallitus
P.s. Oliko edes varsinaista hallitusohjelmaakaan ennen hallituksen nimittämistä. Oli vain julistus.
https://valtioneuvosto.fi/-/58-paaministeri-martti-miettusen-ii-hallituksen-ohjelmajulistus
Ilmoita asiaton viesti
Juu, mutta ennen kuin Kekkonen puuttui peliin, puolueet olivat yrittäneet pari kuukautta neuvotella hallitusta kokoon.
Ilmoita asiaton viesti
Koivistollakin oli vielä paljon valtaa hallituksen muodostamisessa. 80-luvun lopulla kokoomus ja Kepu olivat tehneet kassakaappisopimuksen porvarihallituksen muodostamisesta vaalien jälkeen. Koivisto torpedoi sen ja ”määräsi” hallituksen rungon muodostettavaksi kokoomuksen ja demarien akselilla. Perusteli asiaa niin, että hallitus toimii paremmin, jos oppositio ei ole yhtenäinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Määräsi” on syytäkin olla lainausmerkeissä, koska mikäs pakko kokoomuksen tuohon oli suostua.
Onneksi Väyrysen tittelinä ei ole ex-pääministeri.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, Koivisto ei puhunut määräämisestä, vaan sanoi muuttavansa ”marssijärjestystä”.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkkaan ottaen kokoomus ja Kepu eivät tehneet kassakaappisopimusta vaan sen tekivät Väyrynen, Suominen ja Taxell. Puolueiden viralliset elimet eivät tienneet puoluejohtajien salaisesta sopimuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se oli. Holkerin hallituksessa I Suominen oli kauppa- ja teollisuusministeri ja teki Saksan liittokansleri Kohlin kanssa
työtä Suomen EU-jäsenyyden eteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, kyllä. Kekkosen manoveerit alkoivat jo keväällä, kun hän ohjasi pm Sorsaa jätttämään hallituksensa eronpyynnön. Sitten Kekkonen hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit. Ja Etyk-kokousen aikana toimi pm Liinamaan virkamieshallitus. Ja syksyllä Kekkonen määräsi, ketkä puolueet ovat kelvollisia hallitukseen ja piti hallitusneuvottelut.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa kukaan on huolissaan siitä, että Orposta tulisi Mussolini. Sen sijaan Hindenburgiin (ei sotilaana vaan poliitikkona ja ehkä myös ilmalaivana) kyvyt valitettavasti viittaavat.
Ilmoita asiaton viesti
Petteri Orpon hallitus saa niskaansa Suomen suuren ylivelkaantumisen.
Sen korjaamiseksi on olemassa vain kipeitä vaihtoehtoja.
Itsetuhoinen hallitus.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Suomen kansa ymmärtää mitä tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niinkö?
Ahon hallitus sai taloudesta vihat niskaansa, vaikka juurisyyt olivat edeltävässä Holkerin hallituksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Viime kesäkuussa seurasin – kielimuurin takaa – Italian tv:n dokumenttia Mussolinista. Il Ducen esiintymistapa on ollut liioiteltuja eleitä, koomisia ilmeitä ja dramaattista puhetta, joita 2020-luvun näkökulmasta voi vain ihmetellä. Miten se kaikki saattoi mennä täydestä?
Mussolini ei ottanut hitleriläisiä raivareita, vaan oli astetta myönteisempi. Hänen olemuksestaan välittyi karrikoidun paraatisotilaan hahmo.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta 2020-luvullakin Trump meni niin täydestä, että yli 70 miljoonaa amerikkalaista äänesti häntä.
Ilmoita asiaton viesti
Outs ja argh. No, maailmaa hallitaan ”vähällä järjellä”. Trump näyttää pilahahmolta, käyttäytyy tökerösti, mutta ei todellakaan ole antanut periksi. Toistaiseksi Trump on ollut Putinia harmittomampi, vaikka vaaralliselta se tietty kongressitapahtumakin näytti:
https://imengine.public.prod.hil.infomaker.io/?uuid=9c590d60-d6cc-50a4-822a-349594877fa0&function=fit&type=preview&source=false&q=75&maxsize=1620&scaleup=0
Ilmoita asiaton viesti
Trumpin suhteellinen ”harmittomuus” Putiniin verrattuna johtuu kai lähinnä siitä, että USA:lla on kuitenkin niin paljon vahvemmat perinteet demokratiana ja oikeusvaltiona kuin Venäjällä rajoittamassa aiheutettua haittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin Mussolinista. Hemingway oli satavuotta sitten, tammikuussa 1923 Lausannessa Sveitsissä seuraamassa siellä käytyjä neuvotteluja. Eräänä päivänä Mussolini otti vastaan parisatapäisen kansainvälisen lehtimiesjoukon eräässä salissa. Kun ovet avattiin, journalistit tunkivat sisään: Mussolini istui pöytänsä takana lukien keskittyneesti kirjaansa, hän halusi selvästi antaa vaikutelman vähintäänkin intelligentistä tyypistä. Näin siis tilannetta kuvaa Hemingway. Kun muut jäivät Mussolinin etualalle, Hemi meni pidemmälle, ja raportoi kotitoimitukseen The Toronto Star Dailylle 27.1.1923:
”Hiivin varpaisillani hänen selkänstä taakse nähdäkseni mitä kirjaa hän noin ahneesti ja kiinnostunesti luki. Se oli ranskalais-englantilainen sanakirja – ja oli ylösalaisin”.
Kun tiedotusopin kumua varten pohdimme tiedonhankinnan keinoja, käytin tätä ammoin lukemaani episodia ohjenuorana:
hae oma näkökulma, pane merkille yksityiskohdat – ja pane paremmaksi.
Sain muistaakseni tentistä aika hyvän arvosanan.
Hemingway summasi Mussolinin: ”Euroopan suurin hämäys”.—
Ilmoita asiaton viesti
To even compare Mussolini to Orpo is a last scream by the losers of the that destroyed Finland putting it deep into dept
Ilmoita asiaton viesti
”1920-lukua on totuttu pitämään iloisena vuosikymmenenä. Ensimmäinen maailmansota oli takana, toisesta ei vielä tiedetty. ”
Kyllä heillä joku aavistus oli toisesta, koska osasivat nimetä sen ensimmäiseksi maailmansodaksi. 😉
Ilmoita asiaton viesti