Epäonnistuja kolmella mantereella

Toimittaja ja työväenaktivisti Matti Kurikka (1863-1915) on Suomen poliittisen historian merkillisimpiä hahmoja. Hän oli kekseliäs ideatykki, jonka hankkeet sortuivat yksi toisensa jälkeen omaan mahdottomuuteensa.

Useiden tutkijoiden kirjoittamassa uudessa kirjassa Kurikka nimetään epäonnistujaksi kolmella mantereella (Sami Suodenjoki ym: Lannistumaton – Matti Kurikan haaveet ja haaksirikot kolmella mantereella, SKS 2022).

Kurikka ehti lyhyen elämänsä aikana epäonnistua poliitikkona Suomessa ja ihanneyhteiskunnan perustajana sekä Australiassa että Pohjois-Amerikassa. Kuten kirjan nimikin vihjaa, hän ei kuitenkaan lannistunut koskaan, vaan tuotti uusia ideoita elämänsä loppuun asti. 

Kirjassa tarkastellaan Kurikan elämää kirjallisena vaikuttajana, poliitikkona ja utopioiden rakentajana. Jos Kurikka vielä jostain muistetaan, niin Sointulasta, jonka hän perusti Kanadaan Malcolm Islandille (Malkosaari). Ihanneyhteisö kaatui kuitenkin parissa vuodessa riitoihin ja talousvaikeuksiin.

Kurikka nimetään suomalaisen yhteiskunta- ja kulttuurielämän avainhahmoksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Hän loi kuuluisuutensa radikaaleilla puheillaan ja kirjoituksillaan. Hänen kuuluisuutensa perustui myös yksityiselämään ja jopa ulkonäköön liittyvään mediahuomioon – hän oli julkkis ennen julkkiksia.

Kurikasta olisi voinut tulla merkittävä työväenliikkeen johtaja, jos hän olisi mukautunut valtavirran sosialistiksi. Hän kulki kuitenkin omia polkujaan ja ajautui sivuraiteelle. Epäkäytännölliseksi ja itserakkaaksi leimattu mies kulki haaksirikosta toiseen.

Journalistina hän ehti olla mm. Viipurin Sanomien päätoimittaja ja omistaja sekä Työmiehen päätoimittaja. Kun hän erosi Työmiehestä, hän kirjoitti, että hänen elämäntyönään ei ollut päätoimittajuus tai puolueen johtaminen vaan jatkuva pyrkimys ”totuuden lähteille, ihanteitten auringonpaisteeseen”.

Kurikan sosialismi oli erikoinen sekoitus Tolstoin ajatuksia utopistisilla ja teosofisilla ideoilla höystettynä. Itsensä hän näki jonkinlaisena messiashahmona, jolla olisi opetuslapsia. Heitä yhdistäisi terveellinen elämäntapa ja tavoitteina olisivat muun muassa sukuvietin vaarojen ymmärtäminen ja kärsivällisyys.

Itse Kurikka ei aina noudattanut omia oppejaan. Hänen väitettiin menneen pilalle vallanhimon ja naisten vuoksi. Sekä Australiassa että Sointulassa häntä syytettiin siitä, että hän anasti itselleen nuorimmat ja sievimmät naiset.

Lannistumaton antaa entistä monipuolisemman kuvan Matti Kurikan elämästä. Tutkijat ovat tehneet tarkkaa työtä. He ovat menneet alkuperäislähteille aina kun mahdollista.

Kuriositeettina kerrottakoon, miten kirjassa kumotaan Kalevi Kalemaan Kurikka-elämäkerrassa esittämä virheellinen tieto Kurikan lähdöstä Amerikkaan vuonna 1908.

Kalemaa kirjoitti tunteikkaasti, miten Kurikka lähti räntäsateisena ja surullisena joulukuun päivänä Helsingin satamasta vain muutaman uskollisen ystävän saattamana. Kalemaan kuvauksessa on kuitenkin yksi ongelma – se ei pidä paikkaansa.

Kalemaan väärää tietoa ovat muut kirjoittajat toistaneet vuodesta toiseen. Mikko Pollari kirjoittaa, että ”ainut löytämäni teksti, jossa Kurikan lähtö ajoitetaan oikein on – yllättävää kyllä – romaani: Antti Tuurin Taivaanraapijat”. Oikeasti Kurikka lähti New Yorkiin kesäkuussa 1909.

Viimeiset vuotensa Kurikka vietti New Yorkin Uutisten toimittajana. Kun hän kuoli 1915, se noteerattiin näyttävästi lehdissä. Muistokirjoituksissa korostettiin, että Kurikalla oli suuret lahjat, mutta pitkäjänteisyys puuttui.

Satakunnan Sanomat kiteytti lumoavaksi luonnehditun miehen persoonan ytimekkäästi: ”Hänestä jos kestään saattoi sanoa, ettei hän ollut koskaan ikävä.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu