Esseisti leimaa Halla-ahon mulkvistiksi

Dosentti, kielitieteilijä Vesa Heikkinen on julkaissut toisen esseekokoelmansa (Sopukopu, Teos 2022). Kokoelma sisältää neljä pitkää ja perusteellista esseetä, joilla Heikkinen osoittaa kuuluvansa suomalaisten esseistien harvalukuiseen kärkikaartiin.

Otan tarkastelun kohteeksi esseen Älymystön vastuu(ttomuus), jossa Heikkinen nostaa esimerkeiksi kolme kiisteltyä kielitieteilijää: Noam Chomskyn, Eemil Nestor Setälän ja Jussi Halla-ahon.

Heikkinen pohjustaa aihetta Chomskyllä ja Setälällä ennen kuin alkaa ruotia nyky-Suomen kiistellyintä poliitikkoa, muinaisesta kirkkoslaavista väitellyttä tohtori Jussi Halla-ahoa.

Heikkisen analyysi on suorasukainen ja jyrkkä. Luonnehdinnat Halla-ahosta ovat kai esseistin käsitys ”sivistyneenoloisesta suukovun lietsomisesta ja leukojen louskutuksesta”, mitä hän sanoo tavoittelevansa. Halla-aho saa joka tapauksessa kovakouraisen käsittelyn.

Heikkisen mielestä Halla-aho on some-huligaani, ”narsistinen mulkvist” ja empatiakyvytön, kyyninen nihilisti, jonka poliittinen toiminta perustuu jyrkkään vastakkainasetteluun:

”Hän on erittäin taitava mielten manipuloija, joka käyttää kielentutkijan taitoaan propagandaan ja kansankiihottamiseen.”

Heikkinen on havainnut, että Halla-aho vaihtaa tyylilajia tarpeen mukaan. A-studiossa asiantuntijan ottein harkitsevasti puhuvaa miestä ”on välillä vaikea tunnistaa Twitterissä huseeraavaksi ja ihmisiä ivaavaksi some-huligaani Halla-ahoksi”.

Halla-aho osaa tuottaa taitavasti uuskieltä. Esimerkiksi turvapaikkaturismi ja haittamaahanmuutto kuuluvat esseistin mukaan Halla-ahon ”rasistiseen sanastoon”.

Poliitikon uraansa Halla-aho pohjusti jo varhain nettikirjoituksillaan. Hän kehitti ja hioi verkossa kieltä, jolla kansaan vedotaan. Hän rakensi yhteisön, joka oli valmis seuraamaan hänen toiveitaan. Innokkaimmille kannattajilleen Halla-ahosta tuli Mestari.

Halla-ahon poliitikon ura onkin Heikkisen mielestä tarkkaan suunniteltu ja johdonmukainen projekti. Jo vuonna 2003 Halla-aho suunnitteli ratsastavansa politiikassa ”populistisesti kaikenlaisilla vastaisuuksilla, fobioilla ja kammoilla”.

Esseistin mielestä Halla-ahon toiminta ei näytä millään mittarilla eikä missään katsannossa vastuullisen älymystön toiminnalta, koska ”hän ei suuntaa tarmoaan totuuden etsintään vääristelyn ja hämäyksen takaa”.

Kun Heikkinen on leimannut Halla-ahon lisäksi sekä Chomskyn että Setälän mulkvisteiksi, hän katsoo rikkoneensa sovun siitä, että tutkijan koulutuksen saaneet olisivat kauttaaltaan eettisesti korkeatasoisia ja ihmisinä mitä mainioimpia: ”Eivät ole.”

En malta olla lainaamatta Vesa Heikkisen tekstiä toisesta esseestä. Se ei liity mitenkään tutkijoiden etiikkaan, vaan ihan toisiin teemoihin – kirjoitukseen, jonka otsikoksi Heikkinen on pannut Kiljuvan kapitaalin terässilmät.

Lauseessa on häivähdys Pentti Haanpäätä ja esseistin epätoivoa. Kun kirjoittaja oivaltaa, ettei maailmaa muuteta esseillä, lopputulos on tämä:

”Sinisilmäinen esseisti repii noitaympyröissään hiuksiaan ja polkee jalkaansa merkitysten möhnään, tarkoitusten tyhjyyteen.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu