Facebook sensuroi arvion Hitler-kirjasta

Toimittaja Jarmo Koponen jakoi tänään (23.6.2023) Facebook-sivulleen tasan neljä vuotta sitten kirjoittamani kirja-arvion, joka julkaistiin Uudessa Suomessa. Blogin otsikko oli silloin tämä: Olisiko uusi Hitler mahdollinen?

Facebook poisti blogin ja kertoi sen olevan yhteisösäännösten vastainen, mitä se ei siis vielä neljä vuotta sitten ollut. Panin itsekin blogin Koposen Facebook-sivuille samoin tuloksin. Kirjoitus poistettiin yhteisösäännösten vastaisena.

Julkaisen blogin uudelleen. Jokainen voi miettiä, mikä siinä on niin vaarallista, että Facebook katsoo aiheelliseksi estää ihmisiä lukemasta sitä.

Olisiko uusi Hitler mahdollinen?

Uuden Hitler-kirjan takakannessa esitetään mielenkiintoinen kysymys: jos 2000-luvulla ilmaantuisi helppoja ratkaisuja ja selkeitä syyllisiä tarjoava karismaattinen vallantavoittelija, onnistuisiko hän yhtä hyvin kuin Adolf Hitler aikoinaan (Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan, WSOY 2019).

Hyvä kysymys, kuten tavataan sanoa, kun ei tiedetä vastausta.

Hitlerin hirmutekojen varjoon on jäänyt se, miten hän onnistui demokraattisin keinoin nousemaan valtaan ja muuttamaan Saksan lyhyessä ajassa kammottavaksi diktatuuriksi. Kilpailevat poliitikot luulivat käyttävänsä Hitleriä hyväkseen, mutta kävikin päinvastoin.

Hettin kirja on erinomainen yhteenveto Hitlerin tiestä valtaan. Poimin tekstistä muutaman kiinnostavan asian.

Ensinnäkin Hett kysyy ihmeissään, miksi kaikista ihmisistä juuri Hitleristä tuli diktaattori. Valtakunnankansleriksi tultuaan hän oli kokematon eikä vaikuttanut lahjakkaaltakaan. Häntä pilkattiin ja aliarvioitiin vuosikaudet. Hänen sanottiin näyttävän kampaajalta tai asemaravintolan tarjoilijalta. Iäkäs presidentti Hindenburg pilkkasi Hitleriä böömiläiseksi korpraaliksi.

Mutta kansaa Hitler osasi villitä. Saksalaiset halusivat johtajakseen karismaattisen kansanvillitsijän, joka johdattaisi kansakunnan kohti parempaa tulevaisuutta. Pieleen meni.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa oli alennustilassa. Talouskriisiä pahensi ennenkokematon pakolaiskriisi. Saksaan tulvi 1918-1922 puolitoista miljoonaa pakolaista.

Pakolaisista tehtiin syntipukkeja. Viha maahanmuuttajia kohtaan kohdistui erityisesti juutalaisiin. Vastaus kriiseihin oli äärinationalismi ja usko ”kaitselmuksen ohjaamaan johtajaan”.

Natsit hylkäsivät rationaalisen, tosiasioihin pohjautuvan maailmankuvan. Se on Hettin mielestä avain Hitlerin valtavan suosion ymmärtämiseen. Tosiasioista viis veisattiin, jos ne eivät miellyttäneet. Kuulostaako tutulta?

Hett kirjoittaa, että Hitler yhdisti tahallisen epärehellisyyden, yleisen irrationaalisuuden herättämän huolen ja hekuman. Rotuajattelu oli vastaus kaikkiin ongelmiin. Natsien rotuajattelu oli tietoisen epä-älyllistä ja iskusanakin oli ”ajatteleminen verellään”.

Salaliittoteoriat kukoistivat. Väitettiin, että kansakuntaa uhkasivat kommunistien, kapitalistien, juutalaisten ja vapaamuurarien juonimat salaliitot. Hitler hyödynsi tehokkaasti kansalaisten halun paeta todellisuutta.

Kirjaa lukiessa houkutus vertailla menneitä aikoja nykypäiviin on suuri. Esimerkiksi suhtautuminen maahanmuuttajiin ja tosiasioihin yhdistää monia poliittisia johtajia ennen ja nyt. Oikein tai väärin, katse kääntyy usein Atlantin taakse vaihtoehtoisten faktojen mieheen, jonka amerikkalainen unelma kiteytyy iskulauseeseen: Make America great again.

Adolf Hitlerillä oli samanlainen unelma. Hän tahtoi tehdä Saksasta jälleen suuren, olivathan saksalaiset herrakansaa. Päämäärään pyrkiessään hän valehteli koko ajan.

Kirjassa lainattujen Hitlerin aikalaisten mukaan hän oli niin läpeensä epärehellinen, ettei enää pystynyt erottamaan totuutta valheesta. Hän oli niin hyvä puhuja, että ”jopa valheesta säteilee aitoutta, jonka valtaan kuuntelija joutuu”.

Herra varjelkoon meitä karismaattisilta kansanjohtajilta!