Finlandia-voittaja: Minne katosi Antti Järvi?

Kirjoitin eilen valmiiksi blogin Antti Järven kirjasta, mutta jäin odottamaan, saako se mahdollisesti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Arvelin, että Järvi voisi voittaa.

Ja niinhän siinä kävi. Linda Liukas valitsi tänä iltana (29.11.2023) Järven kirjan Finlandia-voittajaksi (Minne katosi Antti Järvi? – Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä, Gummerus 2023).

Toimittaja Antti Järvi ryhtyi kolmisen vuotta sitten salapoliisiksi. Hän ryhtyi jäljittämään kaimansa,  isoisoisänsä Antti Järven elämää pienten tiedonmurusten pohjalta. Hän joutui pähkäilemään, miten kirjoittaa sellaisen ihmisen elämästä, josta ei tiedetä juuri mitään.

Järvi teki töitä aiheen kimpussa päätoimisesti pari vuotta. Syntyi ensimmäinen suomalainen tietokirja, joka käsittelee talvisodan jälkeen luovutetulle alueelle vapaaehtoisesti jääneiden suomalaisten kohtaloita.

Ennen talvisodan puhkeamista Järven perhe asui Jaakkimassa, silloisessa Lahdenpohjan kauppalassa omassa talossa. Kun sota päättyi, Antin vaimo lähti evakkoon perheen nuorimman pojan kanssa, mutta Antti jäi uuden rajan taakse.

Välirauhan aikana Antti Järvi kirjoitti vaimolleen muutaman lyhyen kirjeen Sortavalasta, mutta kun jatkosota syttyi, hänestä ei kuultu enää mitään. Hän katosi suuren maan syövereihin.

Miksi Antti Järvi ei lähtenyt evakkoon, vaan jäi paikoilleen, kun alue luovutettiin Neuvostoliitolle? Varmaa vastausta ei ole.

Aatteen vuoksi Antti ei jäänyt, sillä hän ei ollut poliittisesti aktiivinen eikä kommunisti. Joku epäili hänen vain myöhästyneen evakuoinnista, joku taas arveli, että hän jäi naisen vuoksi.

Totuus voi olla lopulta hyvin yksinkertainen. Ehkä Antti Järvi vain halusi pysyä kotona. ”Karjalassa oli ennenkin asuttu Venäjän vallan alla, ja vaikka bolševikit olivat sittemmin tulleet valtaan, tämä ei selvästi ollut Antille ongelma.”

Teoria saa vahvistusta, kun Antti Järvi pääsee monien vaikeuksien kautta tutkimaan Petroskoin arkistoihin isoisoisänsä tietoja. Paljastuu, että Antti Järvi oli pidätetty vain viisi päivää jatkosodan alkamisen jälkeen 30. kesäkuuta 1941.

Kuulustelijalleen Antti Järvi sanoi syyn, miksi hän jäi: ”Minun oli sääli jättää minulle kuuluva talo.”

Hyväuskoinen Antti ei selvästikään tajunnut Neuvostoliiton järjestelmän luonnetta. Häntä alettiin syyttää tekaistuin syin vakoilusta Suomen hyväksi.

Kuulustelupöytäkirjat, joita Antti Järvi siteeraa, ovat tragikoomista luettavaa. Ilmiantajiakin oli liikkeellä. Raskauttavana pidettiin sitä, että Antti Järvi oli elokuussa 1940 lausunut asunnossaan ”neuvostovastaisen juorun, joka kosketti elinolosuhteita Neuvostoliitossa”.

Antti yritettiin myös todistaa kulakiksi, varakkaaksi maanviljelijäksi. Kun hän kertoi, että perheellä oli ollut yksi lehmä vuoteen 1930 asti, kuulustelija syytti häntä valehtelusta: ”Teillä oli jopa kaksi lehmää ja yksi hevonen.”

Tämän Antti kielsi, mutta myönsi, että oli joskus lainannut hevosta paikalliselta maanviljelijältä. Tähän tyyliin kuulustelu jatkui. Taukojen aikana kidutettiin. Tuomio tuli 7. helmikuuta 1942: viisi vuotta vankeutta.

Vankileirille Anttia ei ehditty lähettää, sillä hän kuoli vankisairaalassa 27 päivää myöhemmin. Kuolinsyytä ei tiedetä.

Antti Järvelle ratkaisu jäädä kotikonnuilleen koitui kohtalokkaaksi. Hän menetti kaiken.

Suvussa Antti Järven (1882-1942) kohtalosta vaiettiin. Hänestä tuli salaisuus, josta ei puhuttu. Muisto haalistui, mutta häpeä pysyi vuosikymmeniä.

Syy vaikenemiseen on selvä – monien silmissä Antti Järven kaltaiset loikkarit olivat pettureita ja luopioita. Antti Järveäkin sanottiin loikkariksi, mutta kuten toinen Antti Järvi kirjoittaa, loikata voi myös niin, että jää omaan kotiinsa.

Minne katosi Antti Järvi? on hyvin kirjoitettu tietokirja, kuin romaani, jonka aihe on jälleen mitä ajankohtaisin.

Sotiminen Ukrainassa ja Lähi-idässä on tuonut kaikkien nähtäväksi tavallisten siviilien ahdingon sodan jaloissa eikä se ole kaunista katseltavaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu