Haikailiko Haavikko tasavallan presidentiksi?
Tietokirjailija Matti Salminen esittää uudessa kirjassaan (Paavo Haavikon linja, Into 2022) villin arvauksen Paavo Haavikosta (1931-2008). Salminen arvelee, että Haavikolla oli tähtäimessä presidenttiehdokkuus Koiviston jälkeen vuonna 1994.
Kirjassa keskitytään Haavikon yhteiskunnallisiin kirjoituksiin, joita hän kirjoitti 1980-90 -luvun vaihteessa kuin raivo härkä. Näillä kiihkeillä kirjoituksilla Salminen perustelee Haavikon presidenttihaaveita. Joissakin mielipidemittauksissa Haavikon presidenttiehdokkuus oli myös esillä.
Haavikko oli lähtenyt Otavasta 1983, parhaat päivät runoilijana olivat takana ja oma kustannusyhtiö Art House menestyi kehnonlaisesti. Haavikko suuntasi tarmonsa yhteiskunnallisiin kirjoituksiin, jotka kärjekkyydellään herättivät laajaa huomiota.
Haavikko kirjoitti taloudesta, politiikasta, ulkopolitiikasta, kulttuurista. Hän esiintyi kaikkien alojen asiantuntijana, jollaiseksi ainakin rivikansalaiset Salmisen mukaan mielsivät tasavallan presidentin roolin.
Kun varmoja vastauksia Haavikon aikeista ei tiedetä, Salminen spekuloi: ”Oliko Paavo Haavikolla haave, josta hän ei kertonut kenellekään? Oliko Haavikolla lopulta tähtäimessä Václav Havelin malli Tšekeistä? Tekikö hän tällä 80-90-luvun vaihteen lähes maanisella mielipidehyökkäyksellä itsestään varteenotettavaa presidenttiehdokasta vuodelle 1994?”
Oman aikansa vallanpitäjiä Haavikko ruoski raivokkaasti. Se oli Haavikon linjan ydin. Hänen tulilinjallaan olivat 1990-luvun alussa erityisesti istuva presidentti Koivisto ja tuleva presidentti Ahtisaari. Heidän arvostelunsa ylitti välillä Salmisenkin mielestä hyvän maun rajat.
Koivisto oli Haavikon mielestä tehnyt Suomesta 80-luvun lopulle tultaessa pienen, itsensä kokoisen, vanhan, äreän ja riitaisen.
Ahtisaari taas oli Haavikon silmissä kansakoulunopettaja, joka ei kirjoita eikä ajattele puheitaan itse. ”Hyvin markkinoitava tuote, kuin kirja vailla tekstiä josta jokainen voi lukea mitä tahtoo.”
Kun Ahtisaari oli valittu, Haavikko hyökkäsi entistä kovemmin. Kansa valitsi Haavikon mielestä presidentiksi kasvottoman henkilön, joka ei tiedä maasta, sen oloista ja laeista mitään, yhtä vähän kuin kansa hänestä.
Salminen suhtautuu Haavikkoon myötäsukaisesti, jopa ihaillen, mutta joitakin mielipidekirjoituksia hän ihmettelee. Salmiselle tulee kolumneista vaivautunut olo: ”Oliko mopo karannut käsistä tai ainakin alkanut keulia?”
Salminen kirjoittaa, että henkilöihin kohdistuneiden hyökkäysten jälkeen voi kummastella, että Haavikko ylipäätään kulki vapaalla jalalla. Tänä päivänä Haavikko ruuhkauttaisi käräjäsalit kunnianloukkaussyytteiden takia.
Haavikon linja on hämmentävää luettavaa. Se koostuu Haavikon tekstien siteerauksista ja lukemattomista lehti- ja TV-haastatteluista.
Esimerkiksi Maarit Tastulan televisiohaastattelua Salminen lainaa lähes 20 sivua, Tuulaliina Variksen Haavikko-haastattelua lähes yhtä paljon. Salmisen omaa tekstiä on vähän.
Yleensä Haavikon poleemisia kiistakirjoituksia on pidetty surullisena lukuna loistavan runoilijan uralla. Överiksi meni. Hän oli ulkopuolinen, jolla oli vaikeuksia tulla toimeen myös itsensä kanssa.
Jos haluaa kokonaiskuvan Haavikon elämästä, kannattaa lukea äskettäin julkaistu Martti Anhavan erinomainen elämäkerta: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/runoruhtinas-haavikko-outo-paradoksien-mies/
Halosesta Haavikko taas kirjoitti tietääkseni ylistävän kirjan.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, niin teki. Haavikko meni niinkin pitkälle että väitti Halosen olevan yksi Suomen kolmesta suurimmasta presidentistä Mannerheimin ja Kekkosen ohella.
On muuten mielenkiintoista mitä Martti Anhava kirjoittaa Haavikon suhteesta toiseen viime vuosisadan merkittävimmistä suomalaisrunoilijoista, Eeva-Liisa Manneriin. Suureksi runoilijaksi Haavikko oli hämmentävän pikkusieluinen. Hän ei koskaan puhunut mitään Mannerista koska Mannerin läpimurtokokoelma Tämä matka (1956) nosti Mannerin Haavikon rinnalle ellei jopa ohi vuosikymmenen merkittävimpänä modernistina. Erityisesti kilpailuhenkistä Haavikkoa sapetti se että modernismin paavina pidetty Tuomas Anhava suitsutti Tätä matkaa joka paikassa.
Mannerin kokoelma Jos suru savuaisi (1968) on omistettu Mannerin prahalaiselle ystävälle ja kollegalle Václav Havelille. Kokoelma on jälleen surullisen ajankohtainen; vaikka se on kirjoitettu kun Neuvostoliitto hyökkäsi Tšekkoslovakiaan ja Manner pelkäsi ystävänsä kuolleen.
”He ovat pahempia kuin natsit,
koska he toimivat veljeyden varjolla, sanoo kansa.”
(Mannerin kokoelmasta Jos suru savuaisi, 1968)
Ilmoita asiaton viesti
Luen paraikaa Marja-Liisa Vartion (Haavikon ensimmäisen vaimon) elämäkertaa. En ole vielä päässyt siinä loppuun, mutta ymmärtääkseni Haavikko hyvinkin sieti ja tuki vaimonsa kirjallisia pyrkimyksiä ja menestystä.
Marja-Liisan kuoleman (1966) taas voisi kuvitella vaikuttaneen Haavikon äreytymiseen (vaikka ilmeisesti tuota kateutta esim. Mannerta kohtaan saattoi olla aiemminkin).
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ei kai se Manneriakaan olisi kadehtinut jos olisi ollut hänen kanssaan naimisissa.
On muuten mielenkiintoista, että Vartio lopetti runojen kirjoittamisen mentyään naimisiin Haavikon kanssa. Syyt saattoivat toki olla taloudellisetkin, eihän runoilla kukaan elä. Haavikko taisi joskus sanoa että kahden kirjailijan taloudessa Vartio piti huolta siitä että rahaa tuli ja Haavikko siitä että rahat riittivät.
Olikos muuten tuo Vartion elämäkerta Leena Kirstinän kirjoittama?
Ilmoita asiaton viesti
Ei vaan Helena Ruuskan.
Ymmärtääkseni Haavikkojen talouden kannalta tärkeä merkitys oli Paavon liiketoimilla. Minä en pane pahakseni, että Marja-Liisa siirtyi proosaan. Hänen proosataiteensa on nautittavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Liiketoiminnan pariin Haavikko taisi siirtyä vasta 1960-luvun loppupuolella. Vartio on kyllä erinomainen kirjailija, varsinkin romaanit Se on sitten kevät ja Kaikki naiset näkevät unia ovat mahtavia.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa-a, muista lähteistä voisi vielä tarkistaa, mutta Ruuska kirjoittaa 1950-luvun puoliväliä kuvatessaan mm:
”Paavo vakauttaa raha-asiat ja toteaa lyhyesti: ’Talous oli minulla, mutta kirjallisuus oli Marja-Liisalla.’ […] asioiden on sujuttava ja rahan riitettävä. Siksi Paavolla on kiire. Päivisin hän työskentelee veljensä Raimo Haavikon isännöitsijäntoimistossa, lauantaina aamupäivisin hän kirjoittaa ja jossain välissä hoitaa omia kiinteistöbisneksiään.”
Ilmoita asiaton viesti
Näin se varmaan sitten oli. Olivat nämä kyllä melkoisia nämä viime vuosisadan kirjailijat, Vartio, Haavikko, Manner, Meri, Kunnas ja Saarikoski. Hienoa että heistä on ilmestynyt myös mainioita elämäkertoja, ne tuovat toivottavasti heille uusiakin lukijoita. Mannerin elämäkertaa saatiin odottaa kauan, mutta viime vuoden joulukuussa sekin lopulta tuli, juuri sopivasti kun runoilijan syntymästä tuli sata vuotta.
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/maailman-parhaan-runoilijan-salaperainen-elama-arviossa-eeva-liisa-mannerin-elamakerta/
Ilmoita asiaton viesti
Juu, mitä nyt välillä Paavo, suhatessaan pitkin ja poikin Helsinkiä, loi runoja punaisissa liikevaloissa. Vähemmästäkin tulee ”tiheää lyriikkaa”..
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni hän sanoi kirjoittaneensa aforismikokoelman Puhua, vasta, opettaa liikennevaloissa. Tarina on hyvä mutta sen totuudenmukaisuudesta en tiedä. Saarikosken viimeinen vaimo taisi joskus sanoa että kirjailijoille pitäisi panna suukapula kun ne kertovat omien teostensa synnystä, niillä on taipumus sepittää silloinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Itseasiassa minua harmittaa vieläkin, ettei Martti Anhavan Haavikko-elämäkerta saanut suomalaista nobelia eli Finlandia-palkintoa. On se vaan niin hyvä teos, melkein Rajalan Waltari-elämäkerran tasoa.
Anhava on porautunut syvälle kohteeseensa, mutta ei ole lumoutunut hänestä, vaan kirurgin tunnollisuudella leikkaa esiin tulehtumat ja tuumorit: miten suuri runoilija Haavikko, parhaimmillaan, olikaan!
Ja miten pieni ihminen huonoimmillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin tosiaan, olikohan se edes ehdolla? Myös Marja-Leena Tuurnan Manner-elämäkerta on mainio, ja jäi ilman ehdokkuutta; sehän tosin ilmestyi palkintojen kannalta liian myöhään, vasta joulukuun alussa.
Ilmoita asiaton viesti