Hannu Salama vastaan muu maailma

Vanha vastarannan kiiski Hannu Salama, 83, liittyy uudella kirjallaan maailmanlopulla pelottelijoiden pitkään sarjaan (Läheltä pitäen, kaukaa käyden, Otava 2020). Salaman mielestä maailmanloppu on käsillä, mutta hän epäilee, tajuaako sitä kukaan?

Salaman alter ego Harri Salminen kirjoittaa kirjeitä, joissa hän käsittelee suuria ”kymysyksiä”. Ja mitkä ovatkaan sen suurempia kysymyksiä kuin maailman tila ja tulevaisuus.

Jos on Salamaa uskominen, ihmiskunta ei selviä enää seuraavalle vuosisadalle ilman rankkaa apuharvennusta, pahimmillaan koko lajin katoamista maapallolta. Tuomiopäivän julistaja saarnaa, että luomakunnan herra on tätä menoa jatkaessaan loppunsa edessä.

Kirjailija näkee yössä yhden ainoan valopilkun: ”Pelko on ihmiskunnan viimeinen toivo ja väline itsensä pelastamiseksi.” Pelkoa Salama haluaa levittää koko ihmiskunnalle.

Salama on ronski sanankäyttäjä. Hän kirjoittaa keski-ikäisestä paremmistosta, joka on jähmettynyt Euro-Olavinlinnoihinsa, vaikka tuho uhkaa, roistokapitalisteista ja Atlantin takaista Hyvyyden valtakuntaa ihastelevista lännettäjistä. Uusi keksintö on ”hyvinvoihkeyhteiskunta”.

Salama roiskii vapaalla kädellä rosoisella tyylillään. Pienet ja isot asiat sekoittuvat keskenään ja aiheesta toiseen hypitään vallattomasti. Suurten ”kymysysten” keskellä kerrataan vanhat naisjutut ja oma mieskunto eikä unohdeta antaa pieniä potkuja jopa haudan taakse niille, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet.

Salama muistaa, miten vanha kaveri, ”viinankirkkaassa neuvostouskossaan punatähtenä loistanut” Pentti Saarikoski teurasti hänen vuonna 1962 ilmestyneen novellikokoelmansa ja miten Hesarin Toini Havu nimitti häntä modernismin hännänhuipuksi.

Kalle Päätaloa eli ”Joulupuukalle Pääkalloa” hän ei ole jaksanut lukea kymmentä-viittätoista sivua enempää ja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hän leimaa ”ryynegreeniläiseksi” sotaromantiikan tuotteeksi. Velikultakirjallisuutta, jota on käytetty sotapropagandan välineenä.

Salama on ristiriitainen hahmo, jota kommunistit ovat pitäneet porvarina ja porvarit kommunistina. Hän sanoo kuoltuaankin kuuluvansa siihen proletariaattiin, joka ei parempiosaisten vääryyksiä ole antanut anteeksi täällä eikä anna anteeksi vielä taivaan ilossakaan.

Itsensä Salama määrittelee ”kokomoisen” epämääräiseksi tyypiksi, lähinnä kapinalliseksi rienaajaksi ja protestimieheksi. Salaman elämäkerran kirjoittaja taas nimesi miehen paperilla seisovaksi perkeleeksi. Lienevätkö mielessä olleet kirjailijan tunnetuin teos Juhannustanssit, tuomio jumalanpilkasta ja Kekkosen armahdus 1960-luvulla.

Terävimmät särmät ovat hioutuneet, mutta vielä käy kiivas mies kynä terävänä havaitsemiaan vääryyksiä vastaan. Katsomon puolelta asetelma tuntuu vähän epätasaiselta: Hannu Salama vastaan muu maailma. Hänet on helppo leimata menneisyyden mieheksi.

Mutta taistelu jatkuu. Salama kirjoittaa yhä joka päivä ja kirjojakin julkaistaan tasaiseen tahtiin. Kun tutkija esitti juhlallisen kysymyksen (Miten kirjani ovat syntyneet?) Salaman vastaus oli nerokas: kirjat syntyvät kirjoittamalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu