Hattujen sodasta kohti uutta Suomea

Hattujen sota Venäjää vastaan 1741-1743 on surullinen luku Ruotsin historiassa. Ehkä siksi se on myös vähiten tutkittu sota myös Suomen historiassa.

Teemu Keskisarja on tarttunut aiheeseen tunnetulla tyylillään (Hattujen Sota, Siltala). Hän kirjoittaa, että Ruotsi lähti syyhyttä saunaan ja soitellen sotaan. Sodanjulistuksen päivänä 28. heinäkuuta trumpetit törähtelivät Tukholmassa.

Sota oli Ruotsille täysi katastrofi, josta eniten kärsivät tietenkin suomalaiset. Sodan jälkeen ruotsalaiset purjehtivat Tukholmaan häntä koipien välissä ja suomalaiset hipsivät kotikonnuilleen murhemielin.

Hattujen sota oli yritys saada revanssi Suuresta Pohjan sodasta, isonvihan ajasta. Se oli hyvitys- ja kostosotaa, joka epäonnistui.

Itä-Suomi kärsi eniten. Siellä pikkuviha oli pahempi koettelemus kuin isoviha. Turun rauhassa 1743 Venäjälle menetettiin muiden muassa Olavinlinna, Lappeenranta ja Hamina.

Ennen sotaa Ruotsin valtiopäiville oli syntynyt kaksi mahtipuoluetta, hatut ja myssyt. Hyökkäyssotaa Venäjää vastaan ajaneita sotapolitiikkoja symboloi hattu, Venäjään varovaisemmin suhtautuvia pilkkanimi (yö)myssyt.

Suomen politiikkaan hatut ja myssyt ovat heijastuneet meidän päiviimme saakka. Aina meillä on ollut sekä varovaisia myssyjä että tiukkaa linjaa edustavia hattuja. Nyt hatut ovat selvästi niskan päällä.

Hattujen sota päättyi Helsingin ytimessä, Kampissa, missä Ruotsin joukot antautuivat venäläisille. Sitä ennen, elokuussa 1742, Tuomarinkylässä oli määrä käydä ratkaiseva taistelu, mutta ruotsalaisten ylipäällikkö Charles Emil Lewenhaupt jänisti jälleen kerran ja vetäytyi.

Teemu Keskisarjan tuomio on ankara: ”Tuomarinkylässä varmistui Lewenhauptin jälkimaine sotahulluna surkimuksena, härkäpäisenä raukkana ja vetämättömänä vätyksenä.”

Päättömän sodan pääsyyllinen oli helppo löytää. Lewenhaupt menetti päänsä – hänet mestattiin oikeudenkäynnin jälkeen. Mestauksen olisi Keskisarjan mielestä ansainnut yhtä hyvin kuningas Fredrik I.

Mielettömällä sodalla oli yllättävä seuraus: ”Verinen metsäpolku johti 1700-luvulta kohti uutta Suomea ja suomalaisuutta… Tuomarinkylän pellossa orasti Suomen itsenäisyys”, Keskisarja arvioi.

Suomalaiset alkoivat kyllästyä jatkuvaan sotimiseen. Keskisarjan mukaan 700 vuodessa Ruotsin kruunun alla Suomelle ei ollut siunaantunut edes 25 peräkkäistä rauhan vuotta.

Suomen tulevan itsenäisyyden syyntakeettomaksi takuumieheksi Keskisarja nimeääkin ”pilailukenraali” Lewenhauptin, joka ennen mestaustaan pyysi anteeksi Suomen kansakunnalta aiheuttamiaan kärsimyksiä.

Hattujen sodan keskellä myös Pietari Suuren tytär, keisarinna Elisabet, mielisteli suomalaisia. Hän julkaisi manifestin, jossa nostettiin ensi kerran esille ajatus Suomen itsenäisyydestä.

Keskisarja kirjoittaa jälleen rempseää tekstiä, mutta kokonaisuus ontuu. Itselleni jäi kirjasta hieman sekava vaikutelma. Siinä on paljon meheviä yksityiskohtia, mutta kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa.

Tohtori Keskisarja on tehokas yhden miehen yritys, tunnettu brändi. Ahkera mies hankkii leipänsä puhumalla (100 esitelmää vuodessa), kirjoittamalla kirjoja ja kolumneja sekä toimimalla matkaoppaana.

Uusin tuote, Hattujen sota, ei ole Keskisarjan parhaita kirjoja, mutta on tietenkin arvo sinänsä tehdä tunnetuksi tuntematonta sotaa ja niitä kärsimyksiä, jotka kohdistuivat ankarimmin suomalaisiin rivimiehiin.

 

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu