Hävyttömiä herjaajia Lutherista Trumpiin

Vihapuhe on päivän muotisanoja, mutta ei se mikään uusi ilmiö ole. Herjaamista on harrastettu niin kauan kuin ihminen on osannut puhua ja kirjoittaa.

Petri Laukan ja Ari Turusen uusi tietokirja paneutuu panettelun historiaan ja käy läpi politiikan, uskonnon ja kulttuurialan solvaajia (Solvaajat – Herjaamisen hävytön historia, Into 2020). Historia on täynnä hävyttömiä herjaajia.

Jotta saadaan ilmiöön perspektiiviä, aloitetaan 1500-luvulta, jolloin Martti Luther kirjoitti Rooman paaviutta vastustavia tekstejään. Muotia oli paskapuhe.

Luther nimitteli Mainzin arkkipiispaa paskapiispaksi ja paavia mädäntyneeksi möhömahaksi ja pieruperseeksi. Kaikki oli hänen mielestään sinetöity paholaisen saastassa ja kirjoitettu persepaavin pieruilla.

Juutalaiset taas etsivät Lutherin mielestä raamatullista totuutta emakon hännän alta eli heidän tulkintansa Raamatusta tulee sian peräreiästä.

Solvausten historiaan kirjoitettiin uusi luku, kun sosiaalinen media syntyi. Herja alkoi lentää entistä enemmän julkisuudessa ja vallan linnakkeissa. Poliitikot huomasivat, että some sopi täydellisesti heidän tarpeisiinsa, solvauskanavaksi. 2010-luvusta tuli solvaajien vuosikymmen.

Someräyhääjien kruunaamaton kuningas on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Hänen vuoropuhelunsa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa jää solvausten historiaan.

Trump haukkui Kimiä ensin ”pieneksi rakettimieheksi”. Kim vastasi, että Trump oli henkisesti ”häiriintynyt”, huonokuuloinen ”vanhuudenhöppänä”. Trump kysyi Twitterissä, miksi Kim kutsuu häntä vanhaksi. Hän ei koskaan kutsuisi Kimiä ”lyhyeksi” ja ”lihavaksi”, mutta seuraavaksi Trump kutsui Kimiä ”mielipuoleksi”.

Trump herjaa muita jatkuvasti, mutta itse hän loukkaantuu herkästi. Hän on Twitterissä toistanut kymmeniä kertoja joutuneensa noitavainon uhriksi. Kirjassa ihmetellään: ”On ironista, että maailman voimakkaimman valtion johtaja protestoi koko ajan olevansa vainottu, vaikka hän samalla loukkaa twiiteillään kaikkia niitä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä.”

Kirjassa Trumpia verrataan Mussoliniin, joka oli täydellinen opportunisti, kirjan mukaan kuin sirkushahmo. Hän janosi Trumpin tapaan muiden kunnioitusta, mutta vähät välitti logiikasta ja totuudesta.

Kirjan luettelo herjasanoista, joita Trump suosii Twitterissä, on paljon puhuva: hullu (crazy), pieni (little), matalaenerginen (low energy), kiero (crooked), tekopyhä (sanctimonious), limapallo (slimeball), kevytsarjalainen (lightweight), sekopäinen (wacky), hullu koira (mad dog), läski (fat), törkyinen (sleazy), pääklovni (head clown), hölmö (goofy), matala ÄO (low-IQ), vetelä (sloppy), puutteellinen (failing), lahjaton (no talent), ­idioottimainen (dumb), hevosennaamainen (horse face), valheellinen (fake), sekopää (psycho) sekä hylkiö (lowlife).

Trumpin kielenkäytön valossa suomalainen kiivailu jostain vieraslajista tuntuu harmittomalta puuhastelulta. Jos se on pahinta, mitä Suomen vihapuherintamalla on tapahtunut, kuten valtakunnansyyttäjän toimista voisi päätellä, hyvin ovat asiat täällä lintukodossa.

Platon kirjoitti jo 2400 vuotta sitten, että herjaaminen on hulluuden laji eikä sellainen kuulu lainsäätäjän ja valtiomiehen rooliin. Vihapuhe ei kuitenkaan politiikasta lopu eikä edes vähene niin kauan kuin kansalaiset äänestävät härskejä solvaajia valtaan.

Laukan ja Turusen kirjan ansioihin kuuluu, että se tuo vihapuheeseen historiallista perspektiiviä ja suhteellisuudentajua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu