Henkimaailman Hilman pitkä tie tähdeksi

Hilma af Klint (1862-1944) oli ruotsalainen kuvataiteilija, josta ei kansainvälisissä taidepiireissä tiedetty mitään, kun hän kuoli 1944. Hänet unohdettiin kotimaassaankin useiksi vuosikymmeniksi, kunnes 2010-luvulla tapahtui todellinen, vertaansa vailla oleva kansainvälinen läpimurto.

Suosion räjäytti uusiin ulottuvuuksiin Guggenheimin museon näyttely New Yorkissa vuonna 2018. Siitä tuli Guggenheimin suosituin näyttely kautta aikojen. Kriitikot ylistivät ja kansa tykkäsi. Puhuttiin Hilma-kuumeesta.

Miten tämä kaikki oli mahdollista? Sen selvittää uusi tietokirja, joka käy läpi Hilman pitkän tien tuntemattomuudesta taidepiirien supertähdeksi (Pirkko Kotirinta: Hilma af Klintin arvoitus – Taiteilija henkien, tieteen ja luonnon maailmassa, Tammi 2021).

Aluksi Hilma af Klint maalasi perinteisiä maisemia ja muotokuvia, mutta vuonna 1906 tapahtui käänne. Sitä edelsi kymmenen vuoden kausi, jona aikana hänestä kehittyi ns. esoteerinen taiteilija.

Kasvun tiellä keskeisessä roolissa oli De Fem, viiden naisen ryhmä, joka kokoontui säännöllisesti spirituaalisiin istuntoihin. Henget puhuivat naisille, ja naiset kirjasivat henkien viestejä muistiin ja tekivät automaattipiirustuksia.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1906 viisi naista oli jälleen koolla. Kesken istunnon Amaliel-niminen henki kysyi Hilmalta, ottaisiko hän vastuulleen ison työn. Hilma myöntyi pyyntöön välittömästi. Siitä alkoi Hilma af Klintin taiteilijauran esoteerinen vaihe.

Hilma rupesi maalaamaan abstrakteja teoksia ennen kuin abstraktia taidetta oli virallisesti edes olemassa. Hän oli aikaansa edellä. Hän maalasi abstrakteja töitä vuosia ennen alan pioneerina pidettyä Wassily Kandiskyä.

Kotirinta vie lukijan sadan vuoden takaisiin esoteerisiin virtauksiin, teosofien, antroposofien ja Rudolf Steinerin ihmeelliseen maailmaan. Hilma maalasi henkien johdattamana.

Kotirinnan haastattelema ruotsalainen asiantuntijakin on yllättynyt taiteilijan nykysuosiosta: ”Kun joku väittää olevansa henkien ohjailtavissa tai niiden vaikutuksen alaisena kuten Hilma af Klintin tapauksessa, puhujaa usein joko pilkataan tai hänet sivuutetaan. Huonoja arvosteluja ei ole näkynyt, ja jopa tutkijat kirjoittavat ilman sen kummempia kommentaareja, että Hilma af Klint on maalannut työnsä henkien ohjauksessa. Se on ollut todella yllättävää.”

Hilma af Klintin arvoitusta on helppo lukea. Pirkko Kotirinta kirjoittaa itsensä mukaan tarinaan ja ratkoo arvoituksia kuin salapoliisi, kun hän kulkee Hilman jalanjäljillä.

Suomi-kytkentää ei ole syytä ohittaa. Hilma af Klintin maailmanmenestyksen juuria löytyy myös Suomen Turusta. Siellä työskenteli aikoinaan muuan Olof Sundström, joka oli huolehtinut Hilman kuoleman jälkeen hänen teostensa pakkaamisesta. Hän myös luetteloi taiteilijan koko jäämistön.

Hilma af Klint määräsi testamentissaan, että hänen abstrakteja töitään saa panna esille vasta 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Se on yksi syy hänen unohtumiseensa pitkäksi aikaa.

Hilman tapaus on ihmeitä täynnä. Pienenä ihmeenä voi pitää sitäkin, että Hilma af Klintin teokset säilyivät kolmessatoista puulaatikossa vahingoittumattomina vuosikausia. Ne selvisivät muun muassa tulvivasta kellarista.

Hilma af Klintin elämä ja taide tuovat mieleen vanhan sanonnan, jonka mukaan paras taiteilija on aina kuollut taiteilija.