Hiihtolenkillä Krista Pärmäkosken kanssa
Olen tunnetusti mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Koronan takia ei tapahdu senkään vertaa. Siksi haluan kertoa teille, että viime viikolla tapahtui sentään jotain merkittävää.
Lähdin eräänä päivänä käymään Seinäjoella, koska tiesin, että se on niitä harvoja paikkoja Etelä-Pohjanmaalla, missä voi jo hiihtää. Jouppilanvuoren laduilla tapasin yllättäen mestarihiihtäjä Krista Pärmäkosken.
Ladulla hiihdimme hieman eri tahtia. En pysynyt perässä. Hiihtolenkin jälkeen satuimme parkkipaikalle yhtä aikaa. Päätin tehdä tuttavuutta ja esittäydyin. Mietin pikaisesti strategian, jolla sulkeutuisin Kristan suosioon ja voisin ottaa hänestä valokuvan.
Kysyin, onko hän aikaisemmin käynyt Jouppilanvuorella ja millaiset ladut hänen mielestään olivat. Kerta oli ensimmäinen ja ladut muuten hyvät, mutta paikoin hiekka häiritsi.
Sitten päätin vetää hihastani valttikortin ja kerroin Kristalle, että tunnen hyvin hänen isoäitinsä. Tämä tieto sulatti kivikovan hiihtäjän valloittavaan hymyyn. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin, voinko ottaa kuvan.
Tottakai voin. Kuva onnistui hyvin ja panin sen samana päivänä Facebookiin ja Instagramiin, missä se herätti ansaittua huomiota.
Taustaksi on kerrottava, että tunnen Kristan isoäidin vaimoni kautta. Korkeasta iästäni kertoo se, että tuttavani ovat nykyisin usein mummoja tai vaareja.
Viikonloppuna huomasin Urheiluruudusta, että Krista oli jo Ounasvaaralla, missä vietti myös 30-vuotispäiviään hiihtoharjoitusten lomassa. Ehkä hän käväisi Jouppilanvuorella matkallaan kohti pohjoista.
Tämä pitkä johdanto on aasinsilta vakavaan huolestumiseen Suomen hiihdon tilasta. Ei hyvältä näytä. Maastohiihdon kansainvälinen menestys on viime vuosina ollut lähinnä Iivo Niskasen ja Krista Pärmäkosken varassa.
Tätä kirjoittaessani kuuntelen samaan aikaan radiosta entisen hiihtovalmentajan Reijo Jylhän (Halsuan Toivo) haastattelua. Korviin vähän särähti, kun Jylhä sanoi, että hiihdon valmennuksessa Suomen tilanne on hyvä, vaikka menestys on jäänyt vaatimattomaksi.
Suomalaiset ovat olleet hitaita omaksumaan hiihdon uusia tuulia. Kun vapaa tyyli teki läpimurron, Suomi pakersi perinteisellä. Kun sprinttihiihto löi itsensä läpi, suomalaiset jäivät lähtökuoppiin.
Jotain täytyy valmennuksessa olla pielessä, kun esimerkiksi juniorien MM-mitalistit Anita Korva ja Eveliina Piippo ovat hiipuneet nopeasti ynnä muita -osastoon. Penkkiurheilija seuraa kateellisena Ruotsin sprinttinaisten huikeaa menestystä.
Ei kai hiihdon innokas harrastaja voi tehdä muuta kuin jättää kilpahiihdon murheet toisten harteille, keskittyä omaan suoritukseensa ja katsoa, mihin se riittää.
Voisi sanoa suomenkielisen kansankulttuurin olevan hiihdonkin osalta hiljaisen näivettymisen kierteessä suhteessa kahteen läntiseen verrokkimaahan.
Ilmoita asiaton viesti
”Ladulla hiihdimme hieman eri tahtia. En pysynyt perässä.”
– Uutisarvoltaan tätä voisi verrata klassikkoesimerkkiin ”jos koira puree miestä, se ei ole uutinen, mutta jos…” jne.
Muistan Sarajevon olympialaiset, joiden tv-toteutuksessa ns. ääkköset tekivät tietyistä nimistä aikamoista risuaitaa: Marja-Liisa Hämäläinen, Pirkko Määttä, Matti Nykänen ynnä muut. Takautuvasti olen kuvitellut Krista Pärmäkoskelle ensinnäkin kaksiosaisen sukunimen, toiseksi paikan Sarajevon kisajoukkueeseen ja kolmanneksi näiden summana tv-katsojan silmissä vilisevän nimitekstin Laehteenmaeki-Paermaekoski. Miten olisi mahtanut ääntäminen sujua vaikkapa ranskalaisessa selostamossa?
”Suomalaiset ovat olleet hitaita omaksumaan hiihdon uusia tuulia.”
– Juha Mieto hiihti puisilla ”seipähillä” Falunissa v. 1974, kun ruotsalainen kilpakumppani pyyhälsi muovisuksilla mestaruuteen. Eikä Magnusson todellakaan jäänyt viimeiseksi Thomakseksi, joka kyykytti Mietaata arvokisoissa!
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin olen ollut Krista Pärmäkosken kanssa yhtä aikaa saunassa. Tosin eri saunassa;)
Ilmoita asiaton viesti
Minun nuoren poikani ja hyvän hiihtäjän ohi meni taas muinoin hänen suureksi kauhukseen nainen! Ja hän oli edesmennyt Kaisa Raatikainen. Onneksi osasin häntä hyvin lohduttaa, kun muistin Kaisan olevan siihen aikaan Eduskunnan hiihtomestari.😁
Ilmoita asiaton viesti
Olisikin ollut ylen ihmeellistä, jos Erkki Raatikainen olisi hiihtänyt poikasi ohitse ja olisi kertonut, että annan kohta Ylen.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, heh. Minä muuten tykkäsin kovin Erkki Raatikaisesta, joka asui täällä Tapiolassa ja kohdattiin usein milloin torilla tai terveyskeskuksessa. 👍 Hän oli hauska, avoin ja älykäskin ihminen. Oltiin jostain juhlista sen verran tuttuja, että juttu aina luisti. Kaisan näki taas aina juttelevan meidän seudun pultsarien kanssa. Ja he olivatkin sinänsä varsinaisen persoonallisia ja hauskoja miehiä hekin.👏Nyt heitä ei ole näkynyt täällä enää ainakaan kymmeneen vuoteen.😥 Ai, pitikö jotain hiihdostakin vielä sanoa, eivät he hiihtäneet – eikä Erkkikään.
Ilmoita asiaton viesti
En minäkään sanonut, ettenkö tykkäisi Erkki Raatikaisesta. Raatikaisen aikaan oli ” meillä”maaseudulla sellainen vitsi, että nykyään ei kannata ostaa keinolannotteita, kun laittaa vaan radion pellonreunaan, sieltä tulee tuutin täydeltä paskaa. Toinen siihen vastaa, mutta siitä saa viljoihin punahometta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun kerroit. 👍Luulin ettet Erkistä tykänyt😁
Ilmoita asiaton viesti
Minähän tykkään kaikista, asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Ilmoita asiaton viesti
Raatikaisen Erkki, edistyksen merkki!
Ilmoita asiaton viesti
Luin aina innolla hänen kirjoituksiaan. Sivistynyt ja monipuolinen mies.
Ilmoita asiaton viesti
Lyhyiden lauseiden mies; ainakin kolumneissaan (Apu-lehti).
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti en oppinut häneltä sitä lyhyiden lauseiden taitoa, vaan edelleen jaarittelen monin sanoin sanottavani. Pelkkää osaamattomuuttani😉
Ilmoita asiaton viesti
Edistystä hän ainakin ajoi, kukapa ei ajaisi. No sitä ei tiedä Erkkikään.
Ilmoita asiaton viesti
Vastoin Roomaan pysyvästi asettuneen suomalaisen YK-virkamiehen neuvoa puraista mieluummin syanidikapselia kuin palata Suomeen, olin ladulla Myyrmäessä vastaanhiihtävän karjaistessa ”väärä suunta!”
TV:n Kutonen- kanavalla menee iltaisin sarja Alaskan erakot. Turkismetsästyksellä elävän Heimo Korthin kaupunkiin teini-ikäisenä muuttanut tytär Krin muisteli eilen lapsuuttaan siellä takametsän hirsimajassa isältään oppimansa ”Figure it out”, ”koeta selvityä” ohjeen varassa. Siinä oli jotakin tuttua, joskaan sen itse ole nylkenyt oravia, vaan iso veljeni. Meillä oli siihen aikaan kirkonkylällä oma maatila jonka pihassa nähtiin Veikko Hakulisen voitelevan suksiaan Sonkajärven Pahkan talvikisoissa. Maaninkalaisen Jari Räsäsen isä hiihti joinakin vuosina Pahkan ensimmäisenä maksumiehenä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kirjoitellessani oikeusministeri Anna-Maija Henriksson huolehti Maikkarin aamussa kielivähemmistöjen asemasta Suomessa, eihän kukaan halua jäädä seinäruusuksi, kuten tiesimme pieninä pyöriessämme tanssilavojen nurkilla. Vapaus valita on ihmeellinen voima. Nopeat syövät hitaat.
Jokunen päivä sitten satuin kuulemaan Yle:n radio Vegassa haastateltavan pohjanmaalaista naisrunoilijaa joka piti itsestään selvyytenä että Pohjanmaalla ruotsinkieliset nuoret ovat muuttuneet kaksikielisiksi toisen kielen ollessa englanti. Pitäisikö kehityksestä huolestua? Minusta ei. Jokaisen lähtevän tilalle löytyy kaksikin maahanmuuttajaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hauska tarina sulta itteltä, kiitos ja syänmerkki!
Ilmoita asiaton viesti
Paljon Onnea jouluvaari Jorma Melleri.
Ilmoita asiaton viesti
Lämmin kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Paljon onnea jouluvaarin arvonimen johdosta!
Ilmoita asiaton viesti
Lämmin kiitos idean äidille!
Ilmoita asiaton viesti