Hiihtolenkillä Krista Pärmäkosken kanssa

Olen tunnetusti mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Koronan takia ei tapahdu senkään vertaa. Siksi haluan kertoa teille, että viime viikolla tapahtui sentään jotain merkittävää.

Lähdin eräänä päivänä käymään Seinäjoella, koska tiesin, että se on niitä harvoja paikkoja Etelä-Pohjanmaalla, missä voi jo hiihtää. Jouppilanvuoren laduilla tapasin yllättäen mestarihiihtäjä Krista Pärmäkosken.

Ladulla hiihdimme hieman eri tahtia. En pysynyt perässä. Hiihtolenkin jälkeen satuimme parkkipaikalle yhtä aikaa. Päätin tehdä tuttavuutta ja esittäydyin. Mietin pikaisesti strategian, jolla sulkeutuisin Kristan suosioon ja voisin ottaa hänestä valokuvan.

Kysyin, onko hän aikaisemmin käynyt Jouppilanvuorella ja millaiset ladut hänen mielestään olivat. Kerta oli ensimmäinen ja ladut muuten hyvät, mutta paikoin hiekka häiritsi.

Sitten päätin vetää hihastani valttikortin ja kerroin Kristalle, että tunnen hyvin hänen isoäitinsä. Tämä tieto sulatti kivikovan hiihtäjän valloittavaan hymyyn. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin, voinko ottaa kuvan.

Tottakai voin. Kuva onnistui hyvin ja panin sen samana päivänä Facebookiin ja Instagramiin, missä se herätti ansaittua huomiota.

Taustaksi on kerrottava, että tunnen Kristan isoäidin vaimoni kautta. Korkeasta iästäni kertoo se, että tuttavani ovat nykyisin usein mummoja tai vaareja.

Viikonloppuna huomasin Urheiluruudusta, että Krista oli jo Ounasvaaralla, missä vietti myös 30-vuotispäiviään hiihtoharjoitusten lomassa. Ehkä hän käväisi Jouppilanvuorella matkallaan kohti pohjoista.

Tämä pitkä johdanto on aasinsilta vakavaan huolestumiseen Suomen hiihdon tilasta. Ei hyvältä näytä. Maastohiihdon kansainvälinen menestys on viime vuosina ollut lähinnä Iivo Niskasen ja Krista Pärmäkosken varassa.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen samaan aikaan radiosta entisen hiihtovalmentajan Reijo Jylhän (Halsuan Toivo) haastattelua. Korviin vähän särähti, kun Jylhä sanoi, että hiihdon valmennuksessa Suomen tilanne on hyvä, vaikka menestys on jäänyt vaatimattomaksi.

Suomalaiset ovat olleet hitaita omaksumaan hiihdon uusia tuulia. Kun vapaa tyyli teki läpimurron, Suomi pakersi perinteisellä. Kun sprinttihiihto löi itsensä läpi, suomalaiset jäivät lähtökuoppiin.

Jotain täytyy valmennuksessa olla pielessä, kun esimerkiksi juniorien MM-mitalistit Anita Korva ja Eveliina Piippo ovat hiipuneet nopeasti ynnä muita -osastoon. Penkkiurheilija seuraa kateellisena Ruotsin sprinttinaisten huikeaa menestystä.

Ei kai hiihdon innokas harrastaja voi tehdä muuta kuin jättää kilpahiihdon murheet toisten harteille, keskittyä omaan suoritukseensa ja katsoa, mihin se riittää.

 

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu