Historian jännät naiset

Historia on täynnä merkillisiä naisia, joista harva on kuullut mitään. Aukkoja sivistyksessä paikkailee Maria Pettersson uudella kirjallaan, jossa kerrotaan yli sadan poikkeuksellisen naisen tarina (Historian jännät naiset, Atena 2020).

Alkuun on hyvä määritellä, mistä on kyse, kun puhutaan naisista ja naiseudesta. Kun en itse uskalla ryhtyä tehtävään, otetaan apuun yksi kirjan henkilöistä, brittiläinen tutkimusmatkailija ja kirjailija Freya Stark (s. 1893):

”Naiseuden mahtava ja ehkä ainoa hyvä puoli on se, että voi aina esittää itseään typerämpää, eikä kukaan epäile.”

En minäkään epäile Starkin asiantuntemusta. Maailmalla seikkaillessaan hänellä oli maagiseksi luonnehdittu kyky puhua itsensä ulos tilanteesta kuin tilanteesta heittäytymällä typeräksi hupakoksi. Roolinsa takaa hän pyöritti miehiä mielensä mukaan.

Stark on yksi niistä kiehtovista naisista, joiden tarinan Pettersson kertoo. Kirja nostaa suurmiesten varjosta ”uskomattomia, törkeitä, sankarillisia ja jänniä” persoonia, jotka kaikki ovat naisia.

Vai ovatko sittenkään? Pettersson myöntää, että varma henkilöiden naiseudesta ei voi olla. Joidenkin kohdalla kyse on valistuneesta arvauksesta, siis naisoletettuja joka tapauksessa.

Henkilögalleria on laaja. On tekoparrassa pelannut baseball-tähti. On eteläamerikkalainen vallankumoussankari, joka piti karhua lemmikkinä ja keräili sotasaaliiksi vihollisten viiksiä.

On buddhalainen anarkisti, spiritualisti, kirjailija ja oopperalaulaja samassa persoonassa. Hän asui luolissa ja meditoi alasti pakkasessa. On merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja.

Jotta on päässyt Petterssonin kirjaan, täytyy olla kuollut ja pitää olla jännä. Jännä on sievistelevä sana useimmille kirjan naisille, joista monet ovat hurjia poikkeusyksilöitä. Suomalaisia ei kelpuutettu mukaan.

Kirjailija korostaa, että kyse ei ole sankareista. Osa kelpaa hyvin myös esikuviksi, osa taas on lähempänä ihmishirviötä. Rosoa ja särmää riittää yllin kyllin.

Vaikka suomalaisia ei ole kirjan päähenkilöiden joukossa, Suomi esiintyy muuten tekstissä muutaman kerran. Yksi kiinnostavimmista luvuista esittelee brittiläisen tutkimusmatkailijan ja kirjailijan Ethel Brilliana Tweedien (s. 1862), jonka rahakkaaksi mainittu ura alkoi seikkailulla Suomessa.

Kirjassaan (Matkalla Suomessa 1896) Tweedie kauhistelee suomalaisten oloja. Maalaistalot ovat ”sanoinkuvaamattoman hirveitä loispesiä, joissa monenmoiset iljettävät otukset ryömivät mustanaan lattialla ja joissa yöpyvä voi olla varma, että luteet yrittävät syödä hänet elävältä”.

Muutenkaan asuinolot eivät kiitosta saa. Suomalaiset vuoteet ovat kammottavia ja ”ihmisen pitäisi olla hajuaistiton virtahepo saadakseen helteellä unta suomalaisessa maalaistalossa”.

Tweedie määrittelee Suomen takapajuiseksi, mutta eksoottiseksi ja kauniiksi maaksi, jonne kannattaa matkustaa, joskin hyvin valmistautuneena.

Historian jännät naiset on harvinaisen hyvin pohjustettu teos. Pettersson alkoi ensin julkaista jännien naisten minielämäkertoja sosiaalisesa mediassa. Kiinnostus oli herätetty – sadat ihmiset alkoivat toivoa kirjaa. Järjestettiin joukkorahoitus, josta tuli Suomen historian toiseksi suurin.

Kirja julkaistiin viikko sitten (19.8.) ja se loppui kustantajalta samana päivänä. Kirjasta otettiin saman tien toinen painos. Vireillä on jo teos suomalaisista jännistä naisista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu