Historian paluu ja uusi maailmanjärjestys

Ukrainalainen historioitsija Serhii Plokhy esittää reippaita näkemyksiä suomeksi juuri ilmestyneessä kirjassaan Historian paluu – Venäjän sota Ukrainassa (Docendo 2024). Plokhy on Harvardin yliopiston professori ja häntä pidetään yhtenä maailman parhaista Ukraina-asiantuntijoista.

Plokhyn mielestä Ukrainan sodan takia Venäjä heikkenee entisestään, ellei peräti romahda, ja se tulee yhä riippuvaisemmaksi idästä, siis Kiinasta.

Hetkeä myöhemmin hän hätkähdyttää kirjoittamalla, että Kiinan ja Venäjän välille saattaa kehkeytyä jopa aseellinen yhteenotto:

”Taustalla on monia syitä: kilpailu teknologian aloilla, kilpailu vaikutusvallasta Keski-Aasiassa, Kiinan edelleen esillä pitämät vaatimukset saada hallintaansa alueita Siperiasta ja Venäjän Kaukoidästä ja kiinalaisten muuttoliike näille harvaan asutuille seuduille.”

Ja minä kun olen luullut, että Kiina ja Venäjä ovat ylimpiä ystäviä!

Ystävyyttä vakuuttaa myös tänään (16.5.2024) Pekingiin matkustanut Vladimir Putin, joka nöyristelee Kiinan johtajan Xi Jinpingin edessä ja imartelee häntä viisaaksi visionääriksi.

Ukrainalaisen historioitsijan arvioihin saattaa sisältyä toiveajattelua, mutta se on joka tapauksessa selvää, että Kiina hyötyy sodasta enemmän kuin mikään muu maa. Sen tähden Kiina ei ole tosissaan käyttänyt vaikutusvaltaansa rauhan puolesta.

Suurimman osan kirjastaan Plokhy selostaa Venäjän hyökkäyssodan tapahtumia, mutta kun käsikirjoitus on valmistunut jo viime vuonna, se ei voi olla kovin ajankohtainen. Nykyinen tilanne rintamalla ei tue kirjan toiveikkaita arvioita.

Kiinnostavimmillaan Plokhy onkin, kun hän taustoittaa sodan syitä ja arvioi, mihin se mahdollisesti johtaa. Hänen mielestään todistamme parhaillaan poikkeuksellista geopoliittista muutosta, joka sekoittaa maailmanjärjestyksen tuleviksi vuosikymmeniksi.

Hän jäljittää sodan juuret Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisiin ratkaisemattomiin jännitteisiin. Ukraina on pysynyt Venäjän identiteetille tärkeänä.

Venäjän hyökkäys hävitti kuitenkin viimeisetkin rippeet uskomuksesta, jonka mukaan ukrainalaiset ja venäläiset ovat veljeskansoja, puhumattakaan siitä, että olisivat samaa kansaa.

Roskakoriin joutui myös maiden yhteinen perintö. Hyökkäys on vahvistanut Ukrainan kansallista identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta.

Venäjä käy vanhanaikaista imperialistista sotaa. Se on Plokhyn mukaan ideologialtaan 1800-luvun sota, mutta sitä käydään 2000-luvun aseteknologialla ja taktiikalla.

Venäjän eliitti katsoo jatkavansa keisarikunnan ja Neuvostoliiton suurvaltaperinteitä. Ukrainalle taas kyseessä on ennen kaikkea vapaussota, ”epätoivoinen yritys puolustaa olemassaolo-oikeuttaan”.

Plokhy siteeraa Zbigniew Brzezinskia: ”Ilman Ukrainaa Venäjä ei enää ole imperiumi, mutta jos Ukraina lahjotaan ja sitten alistetaan, Venäjästä tulee automaattisesti imperiumi.”

Kun Venäjä yrittää murtaa Yhdysvaltain johtamaa yksinapaista maailmanjärjestystä, se saattaa suistua ojasta allikkoon, jos Plokhya on uskominen.

Kirjassa Moskovalle tarjotaan apumiehen roolia. Moninapaisen maailman sijaan Ukrainan sota merkitsee Plokhyn mukaan paluuta kylmän sodan aikaiseen kaksinapaiseen maailmaan, jonka keskukset eivät ole tällä kertaa Washington ja Moskova vaan Washington ja Peking.

Kirjan nimi Historian paluu viittaa Francis Fukuyaman tunnettuun ajatukseen historian lopusta. Ajateltiin, että liberaali demokratia oli vienyt lopullisen voiton muista valtiomuodoista sen jälkeen kun Berliinin muuri murtui.

Historian paluu tarkoittaa autoritaaristen suuntausten vahvistumista, väkivaltaa ja hävitystä, mistä järkyttävin esimerkki on Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu