Huutonaurua Hitlerille eli skandaali Genevessä
Kirjan takakannessa mainostetaan, että teos Rudolf Holstista huipentuu ”ensimmäistä kertaa julkaistavaan sensaatiomaiseen silminnäkijäkuvaukseen Kansainliiton puheenjohtajan päivällisistä syksyllä 1938” (Jukka-Pekka Pietiäinen: Ulkoministerin kujanjuoksu – Rudolf Holsti ja skandaali Genevessä, Minerva 2021).
Rudolf Holsti (1881-1945) oli maailmansotien välisenä aikana tunnetuin suomalainen poliitikko ja diplomaatti ulkomailla. Hän oli ulkoministerinä kuudessa hallituksessa vuosina 1919-1922 ja 1936-1938.
Pietiäinen keskittyy erityisesti Holstin toiseen ulkoministerikauteen ja hänen eroonsa syksyllä 1938. Hän taustoittaa yksityiskohtaisesti eroon johtaneet tapahtumat.
Mainostettu sensaatio tarkoittaa Norjan ulkoministerin Halvdan Kohtin raporttia Kansainliiton puheenjohtajan Eamonn de Valeran päivällisiltä syyskuussa 1938. Siellä Holstin kerrottiin humalassa nimittäneen Hitleriä hulluksi koiraksi, joka pitäisi ampua. Holstin puheista tekaistiin viikkojen jälkeen skandaali.
Norjan ulkoministeri kirjoitti kuvauksensa kaksi kuukautta päivällisten jälkeen. Holsti oli eronnut muutama päivä aiemmin.
Koht kertoo, miten Holsti laski leikkiä ja irvaili Hitlerin kustannuksella referoidessaan tämän samana iltana pitämää radiopuhetta pöytäseurueelleen. Holsti keksi Kohtin mukaan omia, pistävän myrkyllisiä kommenttejaan jokaiseen lauseeseen: ”Minusta tuntui siltä, että hän halusi isotella; hän halusi tehdä vaikutuksen daameihin ja olla hauska.”
Holsti pohti myöhemmin, että joku oli sekoittanut Hitlerin ja hänen sanansa. Kun Hitler nimitti puheessaan Tšekkoslovakian ulkoministeriä Benešiä hulluksi, kuulija olisi luullut Holstin haukkuvan Hitleriä hulluksi. Väärinkäsitysten vaara oli suuri, koska pöytiin oli tuotu englanninkielinen referaatti saksankielisestä puheesta, jota Holsti käänsi ranskaksi.
Pietiäinen kumoaa vakuuttavasti pitkään eläneen myytin, jonka mukaan Holsti joutui eroamaan Hitler-pilkan takia. Saksalaiset reagoivat Holstin puheisiin vasta viisi viikkoa päivällisten jälkeen, jolloin Holstin ero oli jo käytännössä varma. Operaatiolla Holstia vastaan saksalaiset halusivat vielä kerran nöyryyttää inhoamaansa ulkoministeriä.
Näyttöä siitä, että Holsti olisi Geneven päivällisillä ollut humalassa, ei Pietiäisen mukaan ole. Se tiedettiin, ettei Holsti lasiin sylkenyt, joten häntä oli helppo lyödä viinakortilla.
Ulkoministerin tehtävästä Holsti erosi marraskuussa 1938 terveydellisistä syistä. Hän oli vakavasti sairas eivätkä UM:n asiat olleet enää hänen hallinnassaan. Hänen kannatuksensa hallituksen sisällä oli huvennut.
Rudolf Holsti oli itsenäisyyden alkuvuosien harvoja kansainvälisen politiikan asiantuntijoita Suomessa. Hän oli kiistelty persoona, itsepäinen ja äkkijyrkkä, joka herätti voimakkaita tunteita puoleen ja toiseen. Hän oli anglofiili, jota saksalaiset inhosivat. Hitler oli Holstille pahan ruumiillistuma.
Väitöskirjansa Holstista tehnyt Pietiäinen suhtautuu arvostavasti tämän elämäntyöhön. Pietiäiselle Holsti oli kielitaitoinen monilahjakkuus, hyvä seuramies, mainio puhuja ja sujuvakynäinen kirjoittaja – yksi harvoista, joka ennusti kummankin maailmansodan lopputuloksen oikein.
Ulkoministerin kujanjuoksu on loppua kohti surullista luettavaa. Talousvaikeudet ja sairaudet varjostivat elämää Yhdysvalloissa, jonne Holstit muuttivat Genevestä sen jälkeen kun Kansainliitto mureni alta ja potkut tulivat myös diplomaatin tehtävistä.
Kirjallaan Pietiäinen tekee kunniaa entiselle ulkoministerille ja palveluksen meille nykyisille suomalaisille, jotka tunnemme Holstin huonosti.
Eilen edesmennyt kirjailija Christer Kihlman (1930-2021) kirjoitti mielenkiintoisesti aikalaisten suhteesta Hitleriin: ”Minun isäni oli lukenut Mein Kampfin heti, kun se ensi kerran ilmestyi ja tehnyt valintansa. Häneltä Hitler ei voinut koskaan odottaa muuta kuin syvintä halveksuntaa. Mutta meidän välittömässä läheisyydessämme, jopa suvussa, monet perheet joilla oli saman ikäisiä lapsia kuin minä, olivat avoimen myötämielisiä Hitlerille. Me olimme päivittäin tekemisissä keskenämme. Lapset ainakin. He eivät olleet erilaisia kuin me. Eivät missään näkyvässä suhteessa. Eivät sen vankempia tai heikompia. Me kuuluimme samaan kategoriaan, samaan porvaristoon. Meillä oli samat esi-isät. Mutta he olivat natseja. Ja me emme olleet. Sodan jälkeen ei kukaan enää ollut natsi. Emme myöskään koskaan puhuneet siitä. Emme todellakaan koskaan.” (Christer Kihlman, Vastaus on ei! Suom. Pentti Saaritsa, 2000)
Ilmoita asiaton viesti
Muistelen, että Hitlerin Saksa olisi tarjonnut Suomelle hyökkäämättömyyssopimusta ennen talvisotaa, jonka kuitenkin Suomi torjui muiden Pohjoismaiden tapaan puolueettomuuteensa vedoten.
Kuinka keskeinen rooli Rudolf Holstilla mahtoi olla tässä asiassa? Ja oliko tuolla Saksan esityksen torjunnalla tekemistä sen kanssa, että Molotovin-Ribbentropin sopimuksessa 23.8.1939 Suomi liitettiin sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Neuvostoliiton etupiiriin ”Baltian maana”?
Ilmoita asiaton viesti
Holstin kanssa yritti sopimuksia ennen talvisotaa pohjustaa pikemminkin muuan toveri Jartsev Neuvostoliiton suurlähetystöstä kuin saksalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Toki, NKVD:n agentti ja toinen lähetystösihteeri Jartsev, oikealta nimeltään Boris Rybkin, aloitti Rudolf Holstin kanssa neuvottelut 14.4.1938.
Mutta kyllä syynsä sillekin täytyi olla, että Saksa tyrkytti Suomen NL:n etupiiriin M-R -sopimuksessa 23.8.1939 – vaikka Petsamon nikkeliesiintymä sekä jo rakenteilla oleva kaivos olivat jo hyvin tiedossa tuolloin ja jatkosodassa se oli keskeinen motiivi sijoittaa Pohjois-Suomeen 200 000 saksalaista, joiden tärkein tehtävä oli juuri Petsamon nikkelin saannin varmistaminen Saksan sotateollisuudelle.
Mahtaako Jukka-Pekka Pietiäisen kirjassa olla tälle mitään selitystä?
Natsi-Saksassa moitittiin Suomea Saksan-vastaisesta ulkopolitiikasta, joten ymmärrystä ei herunut edes talvisodan puhjettua. Saksa esti mm. italialaisten Fiat -hävittäjien kauttakuljetukset Suomeen, aiheuttaen tällä välillisesti raskaampia tappioita Suomelle NL:n terroripommitusten tuhoina.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset mielenkiintoisesta esittelystä. Pitääpä päästä tutustumaan tuohon Pietiäisen teokseen. Minulle on ollut arvoitus, miten ihmeessä Suomi joutui Molotov-Ribbentrop-sopimuksen pohjalta talvisotaan Stalinia ja Hitleriä vastaa. Jatkosota käytiin sitten Stalinia vastaan – ja Lapin sota Hitleriä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti