Huutonaurua Hitlerille eli skandaali Genevessä

Kirjan takakannessa mainostetaan, että teos Rudolf Holstista huipentuu ”ensimmäistä kertaa julkaistavaan sensaatiomaiseen silminnäkijäkuvaukseen Kansainliiton puheenjohtajan päivällisistä syksyllä 1938” (Jukka-Pekka Pietiäinen: Ulkoministerin kujanjuoksu – Rudolf Holsti ja skandaali Genevessä, Minerva 2021).

Rudolf Holsti (1881-1945) oli maailmansotien välisenä aikana tunnetuin suomalainen poliitikko ja diplomaatti ulkomailla. Hän oli ulkoministerinä kuudessa hallituksessa vuosina 1919-1922 ja 1936-1938.

Pietiäinen keskittyy erityisesti Holstin toiseen ulkoministerikauteen ja hänen eroonsa syksyllä 1938. Hän taustoittaa yksityiskohtaisesti eroon johtaneet tapahtumat.

Mainostettu sensaatio tarkoittaa Norjan ulkoministerin Halvdan Kohtin raporttia Kansainliiton puheenjohtajan Eamonn de Valeran päivällisiltä syyskuussa 1938. Siellä Holstin kerrottiin humalassa nimittäneen Hitleriä hulluksi koiraksi, joka pitäisi ampua. Holstin puheista tekaistiin viikkojen jälkeen skandaali.

Norjan ulkoministeri kirjoitti kuvauksensa kaksi kuukautta päivällisten jälkeen. Holsti oli eronnut muutama päivä aiemmin.

Koht kertoo, miten Holsti laski leikkiä ja irvaili Hitlerin kustannuksella referoidessaan tämän samana iltana pitämää radiopuhetta pöytäseurueelleen. Holsti keksi Kohtin mukaan omia, pistävän myrkyllisiä kommenttejaan jokaiseen lauseeseen: ”Minusta tuntui siltä, että hän halusi isotella; hän halusi tehdä vaikutuksen daameihin ja olla hauska.”

Holsti pohti myöhemmin, että joku oli sekoittanut Hitlerin ja hänen sanansa. Kun Hitler nimitti puheessaan Tšekkoslovakian ulkoministeriä Benešiä hulluksi, kuulija olisi luullut Holstin haukkuvan Hitleriä hulluksi. Väärinkäsitysten vaara oli suuri, koska pöytiin oli tuotu englanninkielinen referaatti saksankielisestä puheesta, jota Holsti käänsi ranskaksi.

Pietiäinen kumoaa vakuuttavasti pitkään eläneen myytin, jonka mukaan Holsti joutui eroamaan Hitler-pilkan takia. Saksalaiset reagoivat Holstin puheisiin vasta viisi viikkoa päivällisten jälkeen, jolloin Holstin ero oli jo käytännössä varma. Operaatiolla Holstia vastaan saksalaiset halusivat vielä kerran nöyryyttää inhoamaansa ulkoministeriä.

Näyttöä siitä, että Holsti olisi Geneven päivällisillä ollut humalassa, ei Pietiäisen mukaan ole. Se tiedettiin, ettei Holsti lasiin sylkenyt, joten häntä oli helppo lyödä viinakortilla.

Ulkoministerin tehtävästä Holsti erosi marraskuussa 1938 terveydellisistä syistä. Hän oli vakavasti sairas eivätkä UM:n asiat olleet enää hänen hallinnassaan. Hänen kannatuksensa hallituksen sisällä oli huvennut.

Rudolf Holsti oli itsenäisyyden alkuvuosien harvoja kansainvälisen politiikan asiantuntijoita Suomessa. Hän oli kiistelty persoona, itsepäinen ja äkkijyrkkä, joka herätti voimakkaita tunteita puoleen ja toiseen. Hän oli anglofiili, jota saksalaiset inhosivat. Hitler oli Holstille pahan ruumiillistuma.

Väitöskirjansa Holstista tehnyt Pietiäinen suhtautuu arvostavasti tämän elämäntyöhön. Pietiäiselle Holsti oli kielitaitoinen monilahjakkuus, hyvä seuramies, mainio puhuja ja sujuvakynäinen kirjoittaja – yksi harvoista, joka ennusti kummankin maailmansodan lopputuloksen oikein.

Ulkoministerin kujanjuoksu on loppua kohti surullista luettavaa. Talousvaikeudet ja sairaudet varjostivat elämää Yhdysvalloissa, jonne Holstit muuttivat Genevestä sen jälkeen kun Kansainliitto mureni alta ja potkut tulivat myös diplomaatin tehtävistä.

Kirjallaan Pietiäinen tekee kunniaa entiselle ulkoministerille ja palveluksen meille nykyisille suomalaisille, jotka tunnemme Holstin huonosti.

 

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu