Hyvästi Putin – tervetuloa Nato!

Suomen Nato-jäsenyyden alkumetreillä on hyvä muistuttaa mieliin, millainen naapuri meillä on itärajan takana. Oppaana olkoon tänään (5.4.2023) julkaistu Antero Holmilan ja Martti J. Karin teos Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii (Docendo).

Kirjassa kuljetaan Kiovan Venäjästä 800-luvun lopulta tsaarien Venäjän ja Neuvostoliiton kautta nykypäiviin ja Ukrainan sotaan. Samalla kumotaan usein esitetty väite, ettei Venäjää muka voi järjellä ymmärtää.

Hyvästi Putin ja tervetuloa Venäjä, kuuluu kirjan viimeisen luvun otsikko. Siinä jätetään jo jäähyväisiä Putinin ajalle, joka lähestyy vääjäämättä loppuaan. Suomalaiset ovat tehneet oman ratkaisunsa ja toivottavat tervetulleeksi Venäjän sijaan Naton.

Holmila ja Kari kirjoittavat Putinista kovaa tekstiä, jossa voi olla ripaus toiveajattelua. Heidän mielestään Venäjä on Putinin johdolla matkalla perikatoon ja asevoimat on osoittautunut kulissiarmeijaksi.

Ukrainan sota, ”virheliike”, on murskaamassa Putinin toiveen siitä, että hän jäisi historiaan Pietari Suuren kaltaisena uudistajana ja vahvana johtajana.

Kirjan mukaan Putin itsekin tajuaa, että hän siirtyy historian lehdille samaan sarjaan kuin Neuvostoliiton vahingossa hajottanut Gorbatšov tai Venäjän oligarkeille myynyt Jeltsin.

Vladimir Putin edustaa Holmilalle ja Karille Venäjän pitkää ehdottoman yksinvallan perinnettä, joka syntyi mongolivallan aikana ja jatkui Rurik- ja Romanov-sukujen kautta Neuvostoliiton aikaan.

Putinia käsittelevän luvun otsikko mukailee Mihail Bulgakovin tunnettua romaania: Saatana saapuu Moskovaan. Putinia kirjassa verrataan siekailematta Iivana Julmaan ja Staliniin.

Kun Putin nousi valtaan, kirjailijoiden mielestä tuntui kuin Iivana Julma olisi palannut Moskovaan:

”Putinin Venäjä on ollut alusta alkaen täynnä valhetta, valtioterroria, opposition kukistamista, pettureiden palkitsemista kuolemalla, väkivaltaa, korruptiota, imperialistisia sotia ja muukalaisvihaa.”

Kovin paljon nykyiset menetelmät eivät poikkea mongolivallan ajasta, jolloin väkivallan rinnalla selviytymisen ja menestymisen keinoja olivat ”lahjonta, juonittelu, petokset ja taktisen totuuden käyttö”.

Oman lähipiirinsä Putin on rakentanut mafian malliin. Hän vaatii ehdotonta uskollisuutta ja vaitioloa hintana jakamistaan eduista ja virka-asemista.

Tässäkin Putin noudattaa Iivana Julman strategiaa, jossa pajarit saivat valtavia rikkauksia, mutta joutuivat kilpailemaan keskenään ”johtajan lyhyessä talutushihnassa ja ankarien rangaistusten pelossa”.

Jotain on sentään muuttunut. Ennen yksinvallan vastustajat päättivät päivänsä hirsipuussa tai niskalaukaukseen, nyt he joutuvat vankileirille, juovat radioaktiivista teetä tai putoavat ikkunasta.

Suorastaan hyytävä on kuvaus russkij miristä, venäläisestä maailmasta, joka ei tunnusta valtiollisia rajoja. Patriarkka Kirill on russkij mirin tunnetuimpia puolestapuhujia.

Venäläinen maailma juontaa juurensa 900-luvun Kiovan Rusiin, ja siihen kuuluvat automaattisesti Ukraina ja Valko-Venäjä, jotka ovat osa yhteistä, historiallista Venäjää.

Ja näin tullaan Ukrainan sodan ytimeen. Kirillin mielestä sota Ukrainaa vastaan on uskonsota venäläisen maailman puolesta, jonka jumalattomat ukrainalaiset ovat hylänneet.

Mitä Putinin jälkeen?

Kukaan ei tiedä, mitä Venäjällä tapahtuu, mutta todennäköistä on, että Putinin yksinvaltaa seuraa jokin toinen yksinvalta. On epärealistista odottaa, että Venäjä muuttuisi – ainakaan kovin nopeasti – demokraattiseksi kansalaisyhteiskunnaksi.

Venäjän vallanvaihdoksia kansa seuraa yleensä sivusta. Kirjassa siteerataan Saksan entistä liittokansleria Helmut Schmidtiä: ”Venäläiset ottavat aina valtiolle ja tsaarille alisteisen orjan roolin, kun se on mahdollista.”

Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii on tärkeä lisä ajankohtaisiin Venäjä-kirjoihin. Se on suorasukainen ja helppolukuinen analyysi Venäjästä ennen ja nyt.