Ihmisiä valheiden ja vainoharhojen verkossa

Lauri Mäkinen ei kaihda kirjoissaan suuria aiheita. Hänen uusi romaaninsa (Lopun alku d-mollissa, Siltala 2022) vie lukijan Espanjan sisällissodasta toisen maailmansodan keskelle.

Sota on taustakohinaa, kun Mäkinen kuvaa ihmiskohtaloita siinä maailmassa, jota Hitler ja Stalin pyörittävät oikkujensa mukaan.

Mitä kaikkea ihmiset diktaattorien puristuksessa ovat valmiita tekemään säilyttääkseen asemansa tai pysyäkseen hengissä?

Vakoiluromaaniksi määritelty kirja on paljon muutakin – se on kuin tutkielma vallan ja vakoilun vainoharhaisesta maailmasta ja ihmisistä sen keskellä.

Romaanissa eletään Hitlerin Saksan menestyksen aikoja. Aikajana ulottuu Espanjan sisällisodasta 1937 vuoden 1941 loppuun. Eletään lopun alkua, jolloin natsit uskovat vielä olevansa voittamattomia.

En malta olla lainaamatta kirjan kuvausta natsien korkean tason illallisilta Pariisissa sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Ranskan.

Isäntänä on propagandaministeri Goebbels, paikalla on myös Hitler. Tunnelma on korkealla. Goebbels ja Göring vitsailevat totisen ulkoministerin, entisen samppanjakauppiaan Ribbentropin kustannuksella ja kyselevät, miten hän aikoo käyttää salaista asettaan, kun Champagnen maakunta on nyt saksalaisten hallussa.

Goebbels: ”Jos entinen samppanjakauppias ei saa yhtä juoppoa antautumaan, ei kukaan saa.” Juoppo on tietysti Englannin pääministeri Winston Churchill, jota pöyhkeät natsit pilkkaavat avoimesti.

Kun koko pöytäseurue repeää nauruun Führerin johdolla, Goebbels innostuu lisää: ”Tiesittekö, että Churchill käyttää vaaleanpunaisia alushousuja… Tämä on kaikki, mitä siitä miehestä tarvitsee tietää.”

Kaikki ulvovat naurusta, Hitler hakkaa pöytää kämmenellään, natsit ovat voimainsa tunnossa.

Kohtaus Pariisissa on vain yksi kuriositeetti Mäkisen onnistuneessa romaanissa. Se olkoon esimerkki siitä mielettömästä tunnelmasta, kun eletään kuin viimeistä päivää, lopun alkua.

Kirjassa on useita henkilöitä, jotka ovat kuin onnettomien olosuhteiden uhreja, vakoilijoita vastoin tahtoaan. Tokiossa mestarivakooja Sorgen radisti on kyllästynyt hommiinsa, Neuvostoliiton sotilastiedustelun päällikkö, taustaltaan muslimi, on koko ajan varpaillaan. Kiinnostavimmat henkilöt ovat venäjänsaksalainen säveltäjä ja hänen sisarensa, tähtinäyttelijä, natsi-Saksan lemmikki.

Kaikkien kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Mukaan mahtuu myös Espanjan sisällissotaan osallistunut suomalainen kommunisti Björn Malmi, joka vuotaa tietoja tovereistaan valtiolliselle poliisille.

Malmi on suuressa valtapelissä kuin moukka, jota eri osapuolet käyttävät hyväkseen. Monipuolista elämäänsä Malmi muistelee venäläisten sotavankina Petroskoissa syyskuussa 1941:

”Nyt mä oon sitten sotavanki. Oon edennyt uralla. Vahinko vaan et väärään suuntaan.”

Malmi on kuin pieni ja sisukas Suomi, selviytymisen ammattilainen. Venäläisten desantiksi kouluttama mies hyppää laskuvarjolla Suomeen, pettää venäläiset, ilmoittautuu poliisille ja pääsee vapaaksi.

Vapaana miehenä Malmilla on kuitenkin ongelma. Hän ei tiedä, mitä tehdä vapaudellaan.

Lauri Mäkinen on kirjoittanut kunnianhimoisen romaanin ihmisistä valheiden ja vainoharhojen verkossa. Ei tällaisia kirjoja Suomessa kovin usein julkaista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu