Iso diktaattori pienemmän pihdeissä
Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenka on kova poika vitsailemaan. Kun Putin vieraili Minskissä ennen joulua, Lukasenka kevensi tunnelmaa tähän tapaan: ”Me kaksi olemme hyökkääjäkumppaneita, kaikkein vaarallisimpia ihmisiä tällä planeetalla.”
Lukašenka jatkoi pyörittelemällä, kumpi on vaarallisempi, hän vai Putin, ja tuli lopulta siihen tulokseen, että molemmat ovat yhtä pahiksia.
Totuuden kuulee yleensä lasten ja imeväisten suusta, mutta nyt näköjään myös vitsailevien yksinvaltiaiden huulilta. Hämmentävää huumoria Lukašenka on viljellyt ennenkin.
Jussi Niemeläinen kertoo uudessa kirjassaan (Valko-Venäjä – Haava Euroopan sydämessä, HS-kirjat), mitä Lukašenka vastasi, kun häntä syytettiin diktaattoriksi: ”Parempi diktaattori kuin homo.” Näin puhuu mies, joka haluaa olla äijien äijä.
Lukašenka on toiminut Valko-Venäjän presidenttinä vuodesta 1994, kohta siis 30 vuotta. Viime vuosina olemme saaneet todistaa, miten hän on vienyt maansa ja itsensä yhä tiukemmin Putinin syliin.
Niemeläisen kiteytyksen mukaan Lukašenkan vallanhimon hinta on ollut Valko-Venäjän itsenäisyyden kaventuminen ja kanssasyyllisyys laittomaan Ukrainan hyökkäyssotaan. Voikin kysyä, onko Venäjän miehittämä maa enää itsenäinen valtio.
Vuosi 2020 oli yksi käännekohta. Tyytymättömät valkovenäläiset nousivat kapinaan, jonka Lukašenka kukisti kovin ottein Venäjän avustuksella.
Elokuun (2020) presidentinvaaleissa Lukašenka järjesti itselleen yli 80 prosentin kannatuksen. Niemeläisen arvion mukaan protestit olisivat jääneet paljon nähtyä pienemmiksi, jos Lukašenka olisi ilmoittanut saaneensa vain vähän yli puolet äänistä. Se taas olisi diktaattorin logiikalla ollut heikkouden merkki.
Kun sovhoosin johtaja Lukašenka aloitteli poliitikon uraansa, hän vaikutti viiksineen huvittavalta hahmolta, jolla oli valtava kunnianhimo. Hän ei noussut kuitenkaan yksinvaltiaaksi pelkällä kunnianhimolla.
Lukašenkalla on verta käsissään, kuten diktaattoreilla tapaa olla. Hän on raivannut vastustajansa tieltään kovakouraisesti. Vastustajia katosi eikä heitä koskaan löydetty.
Kovuus, raakuus ja häikäilemättömyys leimaavatkin Niemeläisen mielestä Lukašenkan toimintaa. Koko järjestelmä on rakennettu pelolle.
Lukašenka on röyhkeä ja brutaali diktaattori, mutta yhtä miestä, Putinia, hänkin pelkää. Kahden itsevaltiaan suhde ei ole vailla inhimillisiä piirteitä.
Niemeläinen on havainnut, että isokokoinen Lukašenka osaa tarvittaessa istua selvästi pienemmän Putinin vieressä itseään pienentäen.
Lukašenka on kutsunut Putinia isoveljekseen ja ylistänyt Venäjää ystävänä, joka pitää kädestä kiinni tarjoamalla öljyä ja maakaasua alennetuin hinnoin.
Pieni diktaattori varmaan itsekin hämmästyi, miten helposti hän pystyi nielaisemaan isokokoisen virkaveljensä. Isosta on tullut pienen sylikoira.
Lukašenka tekee mitä Putin käskee. Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa Ukrainaan, venäläiset joukot vyöryivät kohti Kiovaa juuri Valko-Venäjältä.
Jussi Niemeläinen on seurannut Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Valko-Venäjää yli kymmenen vuotta. Kokemus näkyy kirjan sivuilla.
Teos on erinomainen, tiivis yhteenveto kahdesta kummajaisesta Euroopan keskellä, oudosta maasta ja sen oudosta yksinvaltiaasta.
Valko-Venäjän kieli on vain kuriositeetti, ja valtakieli on venäjä.
Taloudellinen riippuvuus Venäjästä on lähes täydellinen.
Valkovenäläinen identiteetti kuitenkin elää.
Julkikuvasta huolimatta Valko-Venäjä on käytännössä Venäjän osa.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti Putinilla näyttäisi olevan kehitteillä jotain kuvioita, joissa Valko-Venäjän itsenäisyyspitoisuus näyttäisi ohentuvan entisestään.
Syksyllä käytiin polemiikkia pitäisikö Valko-Venäjän täkäläinen nimi vaihtaa Belarukseksi. Voi olla että koko nimeä koskeva miniprobleema ratkeaa ”luonnonmenetelmällä”. Ehkä – ehkä ei?
Ilmoita asiaton viesti
Our Finnic forefathers then known as VARANGIANS (VAR-tija ; VAR-asto; VAR-akas) – guardians of treasures – much before pirates known by job description VIKIN – , created a trading post in KIYVAN for furs and amber we sold to Byzantine Emperor whose guards we one day became as well.
RUS was the Finnic-Sanskrit name for “on the water” as we came by boats.
Then KIYVAN RUS became an Orthodox Christian nation where Belarus and future Russia MOSKVA was incorporated.
Tatars from Crimea oppressed Moskva until Ivan the Terrible much later made Moscow a power.
Before 1991-1994 I visited Minsk many times with my team from Jim Beam Bourbon. We wanted to sell a franchise for JIM BEAM BOURBON ROADHOUSE , we had started in Australia and expanded to many countries.
Luka was Mayor of Minsk. He received us and offered us the best location in Central old Minsk. We shook hands and drank toasts of bourbon Jim Beam.
I felt like shaking hands with an octopus – cold sweaty and limp – you couldn’t get eye contact he evaded. His smile was artificial and he was surrounded by his body guards.
Then he became president and my local area president met him once more and drank with him in the presidential palace but that was the last contact and the club was never built.
A local friends daughter we brought one day to Chicago to see doctor about her thyroid as nose bleeds indicated possibly caused by radiation from Chernobyl – it was not – only laser used to seal vessels and stop bleeding and she at 14 was good to go back.
Luka knows his people more likely to align with Ukrainians or Latvians than die for him.
A wise statesman could use this to bring Belorussia into the west and if that requires a retirement for both Criminals in Syria so be it.
Ilmoita asiaton viesti