Iso diktaattori pienemmän pihdeissä

Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenka on kova poika vitsailemaan. Kun Putin vieraili Minskissä ennen joulua, Lukasenka kevensi tunnelmaa tähän tapaan: ”Me kaksi olemme hyökkääjäkumppaneita, kaikkein vaarallisimpia ihmisiä tällä planeetalla.”

Lukašenka jatkoi pyörittelemällä, kumpi on vaarallisempi, hän vai Putin, ja tuli lopulta siihen tulokseen, että molemmat ovat yhtä pahiksia.

Totuuden kuulee yleensä lasten ja imeväisten suusta, mutta nyt näköjään myös vitsailevien yksinvaltiaiden huulilta. Hämmentävää huumoria Lukašenka on viljellyt ennenkin.

Jussi Niemeläinen kertoo uudessa kirjassaan (Valko-Venäjä – Haava Euroopan sydämessä, HS-kirjat), mitä Lukašenka vastasi, kun häntä syytettiin diktaattoriksi: ”Parempi diktaattori kuin homo.” Näin puhuu mies, joka haluaa olla äijien äijä.

Lukašenka on toiminut Valko-Venäjän presidenttinä vuodesta 1994, kohta siis 30 vuotta. Viime vuosina olemme saaneet todistaa, miten hän on vienyt maansa ja itsensä yhä tiukemmin Putinin syliin.

Niemeläisen kiteytyksen mukaan Lukašenkan vallanhimon hinta on ollut Valko-Venäjän itsenäisyyden kaventuminen ja kanssasyyllisyys laittomaan Ukrainan hyökkäyssotaan. Voikin kysyä, onko Venäjän miehittämä maa enää itsenäinen valtio.

Vuosi 2020 oli yksi käännekohta. Tyytymättömät valkovenäläiset nousivat kapinaan, jonka Lukašenka kukisti kovin ottein Venäjän avustuksella.

Elokuun (2020) presidentinvaaleissa Lukašenka järjesti itselleen yli 80 prosentin kannatuksen. Niemeläisen arvion mukaan protestit olisivat jääneet paljon nähtyä pienemmiksi, jos Lukašenka olisi ilmoittanut saaneensa vain vähän yli puolet äänistä. Se taas olisi diktaattorin logiikalla ollut heikkouden merkki.

Kun sovhoosin johtaja Lukašenka aloitteli poliitikon uraansa, hän vaikutti viiksineen huvittavalta hahmolta, jolla oli valtava kunnianhimo. Hän ei noussut kuitenkaan yksinvaltiaaksi pelkällä kunnianhimolla.

Lukašenkalla on verta käsissään, kuten diktaattoreilla tapaa olla. Hän on raivannut vastustajansa tieltään kovakouraisesti. Vastustajia katosi eikä heitä koskaan löydetty.

Kovuus, raakuus ja häikäilemättömyys leimaavatkin Niemeläisen mielestä Lukašenkan toimintaa. Koko järjestelmä on rakennettu pelolle.

Lukašenka on röyhkeä ja brutaali diktaattori, mutta yhtä miestä, Putinia, hänkin pelkää. Kahden itsevaltiaan suhde ei ole vailla inhimillisiä piirteitä.

Niemeläinen on havainnut, että isokokoinen Lukašenka osaa tarvittaessa istua selvästi pienemmän Putinin vieressä itseään pienentäen.

Lukašenka on kutsunut Putinia isoveljekseen ja ylistänyt Venäjää ystävänä, joka pitää kädestä kiinni tarjoamalla öljyä ja maakaasua alennetuin hinnoin.

Pieni diktaattori varmaan itsekin hämmästyi, miten helposti hän pystyi nielaisemaan isokokoisen virkaveljensä. Isosta on tullut pienen sylikoira.

Lukašenka tekee mitä Putin käskee. Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa Ukrainaan, venäläiset joukot vyöryivät kohti Kiovaa juuri Valko-Venäjältä.

Jussi Niemeläinen on seurannut Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Valko-Venäjää yli kymmenen vuotta. Kokemus näkyy kirjan sivuilla.

Teos on erinomainen, tiivis yhteenveto kahdesta kummajaisesta Euroopan keskellä, oudosta maasta ja sen oudosta yksinvaltiaasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu