Itäloikkarin sukutarina yllätyksiä täynnä

Emil Vaateri (1900-1941) oli lappeenrantalainen leipuri, joka loikkasi sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle vain 18-vuotiaana. Hänestä tuli vakooja ja punaupseeri KGB:n edeltäjän Tšekan kovassa koulussa.

Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen kertoo Emil Vaaterin traagisen tarinan tänään (8.3.2023) julkaistussa kirjassaan (Upseeri ja vakooja – Suomalaisloikkari Emil Vaateri, Docendo).

Halmisen teos ei ole kertomus vain yhdestä punaupseerista. Se on myös vaikuttava sukutarina Vaaterin perheestä.

Emil Vaaterin maallinen vaellus päättyi jatkosodan alkupäivinä heinäkuussa 1941 suomalaisen sotilaan luotiin Karjalankannaksella. Jostain syystä yksin liikkeellä ollut puna-armeijan kapteeni kohtasi Uuksun tiellä yllättäen vänrikki Risto Mäkisen johtaman polkupyöräpartion.

Halminen kuvittelee, mitä tiellä tapahtui. Mäkinen huusi ”Ruki veer” ja varmuuden vuoksi vielä suomeksi perään käskyn antautua. Mäkinen säpsähti, kun puna-armeijan sotilas ampui kohti partiota ja huusi selvällä suomen kielellä: ”Enkä antaudu, saatanan lahtarit.”

Laukaustenvaihdossa Mäkinen osui pakenevaan Vaateriin kuolettavasti, joskin vielä 1960-luvulla KGB epäili, että sodassa kadonnut Vaateri olisi loikannut Suomen puolelle.

Halmisen tarina ei pääty Vaaterin ampumiseen. Sitä ennen oli tapahtunut paljon ja sen jälkeen tapahtuu vielä monia yllättäviä käänteitä.

Nuori Vaateri osallistui jo 1922 Lapissa Neuvostoliiton puolelta organisoituun Jahvetti Moilasen johtamaan läskikapinaan. Myöhemmin 1930-luvulla Vaateri kiersi pitkin Suomea vakoojana, joka käytti peitenimeä Einari Syrjänen. Hän värväsi ihmisiä kuvaamaan sotilaskohteita.

Etsivä keskuspoliisi oli Vaateri-Syrjäsen kintereillä, mutta ei onnistunut pidättämään häntä. Emil kävi jopa tapaamassa isäänsä Lappeenrannassa. Einari Syrjäsen todellinen henkilöllisyys selvisi EK:lle vasta 1930-luvun lopulla.

Tarina saa jatkoa 1990-luvulla, kun edesmenneen Risto Mäkisen poika Matti Mäkinen löysi isänsä jäämistöstä Emil Vaaterille kuuluneita tavaroita. Hän tapasi Lappeenrannassa Toivo Vaaterin, Emilin veljen. Näin saivat sukulaisetkin vihdoin tietää Emil Vaaterin kovasta kohtalosta.

Myöhemmin Toivo Vaaterin tyttärenpoika Kai Poutanen alkoi jäljittää kuin salapoliisi isosetänsä mahdollisia jälkeläisiä Venäjällä. Selvisi, että Emilin poika Leo (Lev) ja tämän poika Aleksei asuivat Pietarissa.

Vuonna 2012 järjestettiin sukutapaaminen Pietarissa. Siihen ei kuitenkaan Emilin epäluuloinen poika Leo halunnut osallistua.

Leo Vaateri, Neuvostoliiton kasvatti, epäili, että kyseessä oli ansa, ”jonkinlainen vakoilijoiden uusintakierros”. Leon poika Aleksei kertoi suomalaisille, että hänen isänsä pakeni viikonlopuksi datšalleen ja perille päästyään veti lankapuhelimen pistokkeen seinästä.

Emil Vaaterin tarina ei ole kauneimmasta päästä. Hän oli suomalainen vakooja, joka petti synnyinmaansa.

Hänen toimintansa on helppo tuomita, mutta tuomion julistamista enemmän Halmista on kiinnostanut se, ”mitä tapahtuu, kun epäihmisen kuvaan tulee särö ja säröstä pilkistää ihminen”.

Upseeri ja Vakooja on täynnä yllättäviä käänteitä. Se on monitasoinen ja riipaiseva tarina, joka sivuaa lähihistorian monia kipupisteitä. Se lääkitsee historian haavoja ja esittelee repeytyneitä juuriaan etsiviä ihmisiä haikealla lempeydellä, kuten kirjan tiedotteessa osuvasti todetaan.