Jaakko Ilkan lemmenleikkejä nuijasodassa

Kiinnostuin Paula Havasteen uudesta nuijasota-romaanista, kun kuulin, että kirjailija on kapinapäällikkö Jaakko Ilkan sukulainen (Paula Havaste: Laahus, Gummerus 2022). Havaste on suoraan alenevassa polvessa yhdeksättä sukupolvea Ilkan jälkeläinen.
Halusin tietää, mikä on sukulaisen näkemys myyttisestä Jaakko Ilkasta. Saanko tietää lopullisen totuuden tästä ristiriitaisesta miehestä, jonka maine on vaihdellut laidasta laitaan?
Omina kouluaikoinani Ilkka esiteltiin vapaustaistelijana ja kansallissankarina, joka talonpoikaiskapinan johtajana nousi sortajiaan vastaan.
Kansallismielisen tulkinnan mukaan nuijasota oli vapaiden talonpoikien voimannäyttö, vaikka päättyi tappioon. Professori Heikki Ylikangas korosti 1970-luvulla sodan säätyluonnetta ja linnaleirin aiheuttamaa rasitusta.
Viime vuosina koululaiset ovat lukeneet historiankirjoista jotain aivan muuta. Jos hieman kärjistää, Jaakko Ilkka oli nykytutkijoiden mukaan ruotsalaisen vallantavoittelijan eli Kaarle-herttuan huijaama moukka, joka ajatteli omaa etuaan.
Havasteen kirjassa Jaakko Ilkka on romaanin sivuhenkilö. Päähenkilö on nuori nainen, piikatyttö Reeta. Hän kasvaa kaltoin kohdellusta pikkupiiasta päättäväiseksi nuoreksi naiseksi.
Havaste ei yritäkään Ilkasta minkäänlaista kokonaiskuvaa. Nuijasodan päällikkö on kirjan mukaan rehti mies, kapinajohtaja vailla vertaa. Hän on kuin modernin miehen esikuva, joka kohtelee naisiakin hyvin päin vastoin kuin muut.
Romaanissa Ilkkaa kutsutaan yleensä Jaska Ilkkaiseksi. Häntä ei kuvata sodan touhuissa vaan päällimmäiseksi mieleen jäävät lemmen leikit, joita hän päätyy harrastamaan Reetan kanssa.
Kun Jaska Ilkkainen painoi Reetaa kylkeään vasten, ote oli lempeä, ”se ei vaatinut eikä pakottanut, ja hetken Reeta ajatteli kaikkia niitä toiveita, joita hänellä oli sylistä, jossa oli turvallista olla, leppeää ja hellää”.
Kun lemmenleikki oli saanut täyttymyksensä, sen muisteleminen auttoi Reetaa pahoinakin päivinä. Viisikymppinen Jaakko palautti nuoren Reetan uskon siihen, että miehen ja naisen välillä saattoi olla paljon kaunista:
”Kaikki miehet eivät olleet sellaisia jotka löivät ja pieksivät. Ilkkainen osasi puhua kauniisti ja koskettaa lempeästi, ja sen Reeta oli saanut kokea.”
Havaste haluaa nähdä kaukaisen esi-isänsä hyvässä, jopa ihanteellisessa valossa – sallittakoon se sukulaisten kesken, vaikka helskyttely koetteleekin uskottavuuden rajoja.
Romaanin kuva Jaakko Ilkasta on täysin vastakkainen niille kokemuksille, joita Reeta ja monet muut joutuivat kokemaan nuijasodan aikana. Sota oli raakaa ja julmaa – ryöstöt ja raiskaukset yleisiä.
Kustantajan tiedotteessa Havaste myöntää, että kaukainen sukulaisuus sai hänet suhtautumaan Ilkkaan lempeästi: ”En halunnut kuvata häntä vain väkivaltaisena taistelijana, vaan kerron, kuinka hurmaavakin hän olisi voinut olla.”
Ja tätä herkkua on luvassa lisää. Havaste aikoo kirjoittaa peräti trilogian nuijasodasta. Ehkä saamme lukea Ilkastakin vielä uusia puolia. Romaaneissa kaikki on mahdollista.
Jaakko Ilkan sankarilegenda on ollut monille tärkeä etenkin Etelä-Pohjanmaalla, kapinapäällikön syntysijoilla. Se on valanut sukupolvesta toiseen uskoa siihen, että tavallinenkin ihminen voi nousta vääryyttä vastaan.
”Havaste on suoraan alenevassa polvessa yhdeksättä sukupolvea Ilkan jälkeläinen.”
Ilkan ja Havasteen syntymien välillä on nelisensataa vuotta, joten tuon mukaan sukupolvien välillä olisi keskimäärin reilusti yli 40 vuotta. Pitäneekö paikkansa?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, mutta näin hän itse on haastatteluissa kertonut.
Ilmoita asiaton viesti
Nooo, Paula Havaste ei ole matemaatikko vaan romaanikirjailija.
Ilmoita asiaton viesti
On hän myös filosofian tohtori. Väitöskirja: Tarzan ja valkoisen miehen arvoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Uskottava on! ”Tarzan ja valkoisen miehen arvoitus: Tutkimus maskuliinisesta identiteetistä Edgar Rice Burroughsin Tarzan-sarjassa. Väitöskirja, Oulun yliopisto.”
Kumpi oli kovempi kundi, apinain Tarzan vai Jaska Ilkkainen? Tohtori sen tietää!
Ilmoita asiaton viesti
On se tietysti periaatteessa mahdollista, jos sukulinjassa on paljon vanhoina äijinä jälkikasvua hankkineita.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lasken omaa sukulinjaani pelkästään naisia ajatellen, polvi on tasaisesti 22 vuotta: äidinäiti syntyi 1911, äitini 1933, minä 1955, tyttäreni 1977.
Minulla on kuitenkin vuotta nuorempi tuttu, 1956 syntynyt siis, jonka isänisä syntyi vuonna 1847.
Onhan näitä anthony quinnejä ja saul belloweja, joiden vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero on 60 vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Vertailun vuoksi nuo vuosiluvut omasta puolestani: 1893, 1923, 1960, 1990. Sukupolvi on venyvä käsite, mutta populaatiota tarkasteltaessa 30 vuotta on kuin onkin käypäinen mitta.
Mick Jaggerilla on nettitietojen mukaan kahdeksan lasta vuosilta 1970 – 2016. Tietääkseni hän on myös isoisoisä, joten jälkikasvua on runsaasti. Jo kauan sitten hän valittelikin: I can’t get no satisfaction.
Kun Bernie Ecclestonen (s. 1930) nuorimmainen syntyi pari vuotta sitten, keksi joku koiranleuka, että tässä tapauksessa isosisko varmasti on tarpeeksi vastuullinen huolehtimaan lapsesta. Sisaruksille ikäeroa ehtikin kertyä 65 vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostava juttu tietenkin. Kesti aikansa ennen kuin suostuin ”tykkäämään”… Omaa suhdettani Jaakko Ilkkaan varjostaa se, että jouduin käymään koulua kymmenen vuotta Nokian Ilkantietä pitkin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Lukioaikani historian opettajani Tuure Vierros kirjoitti joskus 60-70-lukujen taitteen vaiheilla historiallisen romaanin nimeltään ”Lähellä kuolon rantaa”. Se on myös Nuijasotaan liittyvä teos.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.goodreads.com/book/show/22019635-l-hell-kuolon-rantaa
Lähellä kuolon rantaa
by Tuure Vierros
liked it 3.00 · Rating details · 2 ratings · 1 review
Nuijasota, talvella 1596 puhjennut talonpoikaiskapina, on Tuure Vierroksen jäntevän historiallisen romaanin aiheena, sodan kaksi kuuluisaa päällikkö sen keskeisiä henkilöitä. Toinen oli Jaakko Pentinpoika Ilkka, ei verorästien painaman hallaisen pikkutilan katkeroitunut isäntä, vaan rikas ratsutalollinen ja maakauppias, jonkin aikaa jopa Ilmajoen nimismies. Mutta oli hän Kramsun ihannoima ”jaloin poika Suomenmaan” vai pilkkalaulun ilkeä rällästävä isäntä? Mikä sai hänet kääntymään kotihuoveja vastaan, joita talonpojat haukkuivat sontaryyttäreiksi, pakoilemaan kuin takaa-ajettu eläin, virumaan Turun linnan vankikopissa, johtamaan Pohjanmaan talonpoikia nuijasodassa? – Toinen oli Klaus Eerikinpoika Fleming, Suomen käskynhaltija, valtamarski, sotaväenpäällikkö, taipumaton honka Kaarle herttuan ja hänen kannattajiensa kaskessa. Hän terrorisoi, ryösti ja teilasi. Rahvaan henki ei ollut hänelle pennin arvoinen. Mutta mitkä olivat hänen mielivaltansa vaikuttimet?
Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming olivat voimaluonteita, johtajapersoonallisuuksia – he molemmat pyrkivät siihen onneen, johon suorin tie kulkee ”lähellä kuolon rantaa”. Kirjailija on lähestynyt legendaarista kansannousua uudella tavalla, hän antaa kummankin päällikön kertoa oman totuutensa, tuo nuijasodan ja sen kaksi ongelmallista päällikköä tämän päivän ihmisten ulottuville. (less)
Ilmoita asiaton viesti